PÄIN BRINKKALAA   Entisen päätoimittajan juttuja, jotka joidenkin mielestä menevät ihan päin prinkkalaa, vaikka asia Raamatun pohjalta saattaakin olla toisin.

Tapio Lohikko

Kesäjuhlamme olivat tänä vuonna suomen- ja ruotsinkielisten baptistien yhteiset. Niin kuin olivat kymmenen vuotta sitten viettäessämme Pedersöressä suomalaisen baptismin 150-vuotisjuhlia.

Tämän kesän juhlilla juhlittiin jo 160-vuotiasta suomalaista baptismia, taas kummallakin kotimaisella kielellä. Ja totuttuun tapaan olimme ruotsinkielisellä maaperällä, tällä kerralla Nykarlebyssä (Uusikaarlepyy på finska). Suomalainen baptismi ehti alussa tottua leveään suomenruotsalaiseen murteeseen, joten tämä alue kuuluu tavallaan asiaan. Koska täältähän kaikki alkoi.

Tunnelma katossa

Mutta emme olleet ainoastaan ruotsinkielisellä alueella, vaan myös toista kotimaista äidinkielenään puhuvien baptistien omimmalla maaperällä, Hummelholmenin leirikeskuksessa. Se sijaitsee meren rannalla, se on viime aikoina laitettu hienoon kuntoon, ja siellä on hyvää ruokaa! Mikäpä siellä oli olla kesäjuhlia viettämässä.

Ajoittain kohisten alas syöksyneet sadevedetkään eivät kyenneet tunnelmaa vesittämään. Ruokasalin katto ei vuotanut, ei myöskään suuren telttamajan, jossa tilaisuudet pidettiin. Lisäksi teltta oli lämmitetty, joten ei siellä tarvinnut vilusta väristä. – Hyvät olivat nämä juhlat, niin puitteiltaan kuin sisällöltäänkin.

Mielestäni paremmat kuin kymmenen vuotta sitten pidetyt suuremmat juhlat ulkomaisine puhujavieraineen. Ei heidän puheissaan mitään vikaa ollut. Päinvastoin, merkittävät puheet he pitivät. Juhlat eivät vain tuntuneet samalla tavalla ”yhteisiltä” kuin nyt. Koimme ihan eri tavalla yhteyttä. Atmosfääri oli toisenlainen.

Mitä sitten oli tapahtunut kuluneiden kymmenen vuoden aikana? Oliko meillä enemmän yhteisiä tapahtumia, vierailuja, keskustelua ja kanssakäymistä kuin aiemmin? Tuskinpa, samalla tavalla harvakseltaan kuin ennenkin. – Vai onko kumpaankin leiriin tullut uusia työntekijöitä ja toimijoita, jotka näkevät nämä suhteet tärkeämpinä kuin aikaisemmat? Ei, siinä määrin ihmiset eivät ole vaihtuneet, että se selittäisi asian. – No mitä on tapahtunut?

Luontevat suhteet

Yksi syy muutokseen lienee se, että ei ole muutettu mitään vaan on jatkettu johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti sitä, mikä alkoi jo 90-luvulla. Eli virallisiin oppikeskusteluihin luterilaisen kirkon kanssa valmistautuvien baptistien suomen- ja ruotsinkielisten delegaatioiden säännöllinen yhteydenpito. Ne tapasivat toisensa useita kertoja ennen v. 1997 pidettyä ensimmäistä oppikeskustelua. Olihan ennen luterilaisten kanssa neuvottelemista tärkeä selvittää se, mitä mieltä kaksi eri baptistiryhmää mistäkin asiasta oli!

Vaikka isoja opillisia eroja ei suomen- ja ruotsinkielisten välillä paljon ollut, oli niitä kuitenkin. Opillisia eroja merkittävämpiä olivat mielestäni eroavuudet ”sävyissä”. Sävyerot siinä miten puhutaan, mitä asioita painotetaan – myös miten toimitaan – olivat ilmeiset. Kävi selväksi, että vaikka kuinka olimme baptisteja, olimme kaksi hyvin erilaista liikettä.

Kun taas lokakuussa 2015 käytyjen luterilaisten ja baptistien välisten keskustelujen viimeinen kierros osoitti, ettei vastaavia sävyeroja kahden baptistiliikkeen välillä enää juurikaan aisti. Ja opilliset erot, ne ovat entistäkin olemattomammat. – Tämä vain on ottanut aikansa. Kymmenen vuotta sitten näin ei vielä ollut.

Oppikeskustelujen alulle panemana pitkään jatkunut yhteydenpito liikkeidemme välillä on varmuudella aikaansaanut ainakin osan tapahtuneesta lähentymisestä. Vuodet ovat tutustuttaneet meitä toisiimme, kanssakäyminen on muuttunut luontevaksi, suhteemme on ”arkipäiväistynyt” (hyvässä mielessä). Luullakseni kenen tahansa suomenkielisen on nyt aiempaa helpompi solmia suhteita ruotsinkielisiin baptisteihin, jos vain haluaa.

Mutta ei tällä kaikkea selitetä, sillä on suhteissamme tapahtunut muutos tarvinnut toteutuakseen muutakin kuin neuvotteluja. Se muu on sitä, että molemmat liikkeet yksinkertaisesti ovat vain muuttuneet. – Tai peruutetaan vähän: suomenkielinen baptistiliike on muuttunut! Sen ainakin voi varmasti sanoa.

Fixit

Perustava ero liikkeidemme välillä tapahtui viime vuosisadan alussa, kun suomenkieliset baptistit erkaantuivat siihen saakka yhteisestä baptistiliikkeestä. Syynä oli kielikysymys ja siitä johtuvat ristiriidat. EU-kielellä ilmaistuna tapahtui Fixit!

Kun sitten muodostui kaksi itsenäistä liikettä, kehkeytyi niistä eri kielten lisäksi muullakin tavalla erilaiset. Ruotsinkieliset baptistit tuntuivat löytävän paikkansa yhteiskunnassa paljon luontevammin kuin suomenkieliset. Ehkäpä siitä osaltaan johtuu se, että ruotsinkielinen liike on ollut hengeltään avoin, kun taas suomenkielinen liike on tottunut kaikenlaisiin rajankäynteihin.

Suljetun suomenkielisen hengen eräänlainen huipentuma oli viime vuosisadan loppupuoli. Etelän baptistit, Yhdysvaltain suurin evankelinen kirkkokunta, halusi suojautua liberaaliteologialta muuttamalla sille ominaisen konservatisminsa 1970-luvun lopulla fundamentalismiksi. Tämän ihaillun liikkeen muuttuminen tiukempaan suuntaan rohkaisi osaltaan pientä suomalaista baptistiliikettäkin vetämään rajansa entistä selvemmiksi.

Se tarkoitti ilman muuta sitä, että yhteydet ruotsinkielisiin baptisteihin pidettiin sangen muodollisella tasolla. Heidät oli kategorisoitu liberaaleiksi, jotka saivat vaikutteensa Ruotsista, missä oltiin vielä liberaalimpia. Etäisyyttä otettiin myös suomenkielisiin kristittyihin, mikä johti eroon jopa baptistien luonnollisimmasta yhteistyöjärjestöstä Suomen vapaakristillisestä neuvostosta (SVKN). – Sanomattakin on selvää, että ekumeenisen liikkeen kanssa ei oltu missään tekemisissä. ”Ekumenia” tosin oli yhtäläinen kirosana monille muillekin hengellisille liikkeille.

Onkin yllättävää, että suomenkielisten baptistien muuttuminen johti siihen, että hakeuduttiin Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) tarkkailijajäseneksi paljon nopeammin kuin paluu SVKN:n yhteyteen tapahtui! (Baptistiliikkeen muuttuminen näyttääkin olevan osa suurempaa muutosta; nykyään kaikki SVKN:n jäsenkirkot ovat SEN:n jäseniä tai tarkkailijajäseniä.)

Fix it

Viime vuosisadan lopun tiukka linja ei tuonutkaan sitä, mitä toivottiin. Todellisuuden testaamaksi jouduttuaan on suomenkielinen baptistiliike huomannut, että ”totuuden” julistaminen vaatii rinnalleen myös Raamatun pehmeän puolen. Pelkkä kirves ei riitä haavoja hoitamaan, ei omia eikä toisten. Tarvitaan muita työkaluja rikki menneiden asioiden ja suhteiden korjaamiseen. Eli Fixitin jälkeen Fix it!

Kun maailma muuttuu niin asiat muuttuvat. Vanha tuttu kulttuurinen ympäristömme – siten myös hengellinen toimintaympäristömme – käy läpi melkoista muutosta. Mekin muutumme. Kun näin on, meidän on hyvä avoimesti kysyä vastaavatko suomen- ja ruotsinkielisten baptistiseurakuntiemme elämä ja toimintatavat tähän muuttuneeseen tilanteeseen hyvin, keskinkertaisesti vai peräti heikosti.

Mikä neuvoksi? Niitä on toki tarjoiltu paljonkin, mutta koska Raamatun mukaan neuvonantajien runsaus tuo menestyksen, minäkin liityn heidän joukkonsa. – Ja koska moni on jo ennättänyt pettyä, koska tässä jutussa mikään ei menekään kunnolla päin prinkkalaa niin tässä se tulee, sokerina pohjalla!

Isämme tekivät parhaan ymmärryksensä mukaan ja mielestäni oikein päättäessään erota alkuajan yhteisestä baptistiliikkeestä. Silloinen aika vaati sellaisen ratkaisun. Nykyinen aika on toinen ja vaatii toisenlaisen ratkaisun, tämän:

Päättäkäämme palata yhteen, tulkoon Fix it!