Viimeisten muutamien vuosien aikaa on julkaistu parikin suuren budjetin elokuvaa, joissa juoni perustuu ainakin jollain tapaa Raamatun kertomukseen. Yksi tällaisista oli vuonna 2014 julkaistu Noah, joka kertoi, sanoisinko mielenkiintoisen version Nooasta ja vedenpaisumuksesta. Elokuva herätti varsin paljon porua heti julkaisun jälkeen etenkin kristillisissä piireissä. Hollywoodilaiseen tapaan elokuvaan kun oli otettu varsin paljon taiteellisia vapauksia (sillä nimellä sitä kai kutsutaan, kun muutetaan alkuperäistä kertomusta).

Myönnän, että itsekin olin hieman pettynyt lopulliseen elokuvaan, sillä monia kohtia, joista raamatussa sanotaan vedenpaisumuksesta tai Nooasta, oli radikaalisti muutettu. En ymmärrä, miksei elokuvasta voitu tehdä Raamatun kertomuksen mukaista tarinaa, mutta kai siihen joku syy oli. Elokuvan julkaisun jälkeen monet ehtivätkin jo julistaa suureen ääneen internetin eri keskustelupalstoilla, että tämä elokuva tulisi jättää kokonaan katsomatta. Perusteluina käytettiin muun muassa sitä, että koska tarina ei ole täysin Raamatun kertomuksen mukainen, sen katsomisesta ei ole mitään hyötyä, enemmänkin vain haittaa.

Toinen esimerkki ”hengellisestä” elokuvasta, on niin ikään vuonna 2014 julkaistu Exodus: Gods and Kings. Tässä tarinassa puolestaan keskitytään Moosekseen ja hänen uraansa faaraon kenraalista maanpakolaiseksi. Ja tässäkin tapauksessa kyseessä on suuren budjetin elokuva, jossa on otettu taiteellisia vapauksia juonen suhteen. Elokuva julkaistiin Noah-elokuvan jälkeen, ja sekin täytti keskustelupalstat etenkin kristittyjen nuorten valituksesta, kuinka taaskaan yksi suurella rahalla tehty elokuva ei pysy uskollisena Raamatun kertomukselle. Ja oikeassahan he tietysti olivat.

Mitä saa katsoa?

Näiden elokuvien julkaisun jälkeen keskustelupalstoilla heräsi väittely siitä, onko oikein katsoa tai suositella näitä elokuvia ystävilleen tai tutuille, jotka eivät ole uskossa. Hehän saavat elokuvan kautta aivan väärän kuvan siitä, mitä oikeasti tapahtui, vaikka elokuvat perustuvatkin jossakin määrin tosi tapahtumiin.

Osa oli sitä mieltä, että elokuvien katsominen on vahingollista ja niitä tulisi karttaa kaikin keinoin. Osa puolestaan ajatteli, että viihteenä elokuvat olivat hyviä, kunhan niistä ei vedä suoria johtopäätöksiä siitä, miten asiat oikeasti menivät. Osa taas ei nähnyt elokuvissa mitään pahaa. Ne olivat hyviä elokuvia, joissa esitettiin yksi tulkinta Raamatun tapahtumista. Monet olivat myös periaatteesta kieltäytyneet katsomasta kyseisiä elokuvia. Koska ne eivät kerro koko totuutta, ei ole mitään syytä käydä katsomassa elokuvaa.

Itse en oikein ymmärrä perustetta sille, miksei kyseisiä elokuvia tulisi katsoa tai suositella kaverille. Kuten sanottua, ne ovat hyvää viihdettä, siinä kaikki. Jos ei-uskovainen kaveri kysyy, pitäisikö hänen katsoa esim. Noah-elokuva, en näe mitään syytä miksi en suosittelisi elokuvaa hänelle. Totta kai voi samalla huomauttaa, että elokuvan versio ei täysin tee oikeutta Raamatun mukaiselle kertomukselle, mutta ei se ole syy jättää koko elokuvaa katsomatta.

Oikeastaan teemme vain hallaa itsellemme, jos emme katso ”hengellisiä” elokuvia. Näen oikein realistisena sen vaihtoehdon, että joku ei-uskovainen kaverini (joka tietää että olen uskossa) tulee aloittamaan keskustelun juurikin noista leffoista. Silloin on helppo kertoa, että elokuvat olivat hyvää viihdettä, mutta juonessa oli parantamisen varaa. Ja näin helposti pääset keskustelemaan Vanhan testamentin kertomuksista ei-uskovan kanssa. Tai yhtälailla voin itse aloittaa keskustelun kysymällä, että mitä mieltä hän oli tästä kyseisestä leffasta.

Tiedä mistä puhutaan.

Vanha sanonta, Know your enemy (suom. tunne vihollisesi) pätee löyhästi myös tähän. Jos kieltäydyt katsomasta esimerkiksi näitä kyseisiä elokuvia (vaikkapa sillä perusteella, etteivät ne seuraa Raamatun juonta täydellisesti), ja ei-uskova ystäväsi tulee kysymään, mitä mieltä olit näistä elokuvista, niin mitä vastaat? Tai entäpä, jos hän haluaa tietää, miten kertomus erosi Raamatussa kerrotusta versiosta? Silloin joudut toteamaan, ettet ole nähnyt näitä elokuvia, joten et valitettavasti voi oikein vastata näihin kysymyksiin. Toivotko tuolloin, että olisit nähnyt nuo elokuvat?

Totta kai voit suositella, että ystäväsi lukee itse Raamatusta, kuinka tarinan juoni oikeasti meni, mutta voisin melkein väittää, että isossa osassa tapauksista Raamattu jää ystävältä avaamatta. Vanha testamentti kun ei varsinaisesti kuulu ateistien Pakko lukea-kategoriaan. Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos voisit suoraan kertoa hänelle Raamatun version tapahtumista.

Lisäksi, eikö ole aika erikoista, jos kieltäydymme katsomasta esimerkiksi noita kahta alussa mainittua elokuvaa, mutta emme näe ongelmaa muun tv- tai elokuvaviihteen seuraamisessa. Ovatko ne jotenkin hyväksyttävämpiä elokuvia, kun eivät käsittele ollenkaan Raamatun aiheita?

Katsokaa ja tietäkää mistä puhutaan

Katsokaa siis vapaasti ja hyvällä omallatunnolla kyseiset elokuvat. Oikeastaan jopa rohkaisen teitä tekemään niin. Mitä te siinä menetätte, vaikka ette pitäisikään elokuvista? Sitten ainakin tiedätte mistä puhutte, kun arvostelette elokuvaa ystävillenne.

Ja kuten mainittua, on paljon helpompi aloittaa ei-uskovan ystävän kanssa keskustelu vaikkapa Mooseksesta, kun voit aloittaa kysymällä hänen mielipidettään tästä leffasta. Silloin lähtökohdat keskustelulle ovat paljon paremmat. Ei se tietenkään tarkoita, että ystäväsi automaattisesti pamahtaa uskoon, mutta ehkä se saa hänet pohtimaan hengellisiä asioita. Ja ehkä joku jopa rohkaistuu ottamaan itse asioista selvää lukemalla Raamattua.

Aapo Liukko