Joulusaarna

Suuren Rooman keisari päätti panna valtakunnan asiat kerralla järjestykseen. Maailman kansoista oli tehtävä väestörekisteröinti, ja jokaista perhekuntaa oli kohtuullisesti verotettava. Niinpä Joosef lähti morsiamensa kanssa Galileasta Betlehemiin henkikirjoitusta tekemään, mutta nopeasti hänen matkasuunnitelmansa mutkistui, koska morsian oli raskaana.

”Ensimmäinen joulu” alkaa Joosefin sokilla, kun hän toteaa morsiamensa odottavan lasta ilman, että tämä olisi kertonut siitä sulhaselleen. Koko tilanne tuli miehelle järkytyksenä. Hän tiesi ainoastaan sen, ettei ollut lapsen biologinen isä, eikä tapa, jolla kertomuksen kirjoittaja jälkeenpäin kuvaa tilannetta, jätä mitään mahdollisuutta sellaiselle selitykselle. Joosef oli hurskas eikä tahtonut saattaa Maria häpeään, hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet. Samalla laatusanalla ”hurskas” kuvataan myös muita Raamatun ensimmäisen joulun henkilöitä: Sakariasta, Elisabetia ja Simeonia.

Hurskaan ja oikean juutalaisen omatunto oli halukas noudattamaan lakia. Sellainen sydän myös vaati aviorikkojalle kuolemantuomiota kivittämällä. Vaikka hyvänä juutalaisena hän olisi osoittautunut lain puolesta kiivailijaksi, hän ei voinut julkistaa Marian sopimatonta käytöstä. Joosef ei halunnut Marialle julkista häpeän merkkiä. Mooseksen avioliittolain mukaan Joosef olisi ehkä voinut jättää Marialle myös erokirjeen ilman julkisuutta. Kuitenkin hän päätti välttää kaikkea mahdollista skandaalia. On pakko ihailla miehen hyvää tahtoa, sillä hän ilmeisestikin rakasti Mariaa ja oli järkyttynyt tämän raskaudesta. Joosefilla oli nyt lyhyt, mutta sydäntä särkevä taistelu lakia noudattavan omantunnon ja rakkauden välillä. Hän ei voinut vielä tietää, kuten Matteus kirjoittaa, ”että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä ”.

Tällä tavalla evankelista kertoo, ettei Joosef, eikä kukaan muukaan mies ollut vastuussa Marian raskaudesta. Joosef oli tehnyt päätöksensä. Hän suojaisi Mariaa ja lasta avioliitolla. Mutta juuri silloin keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunta oli pantava verolle. Niin Joosefkin lähti Galileasta Betlehemiin verollepanoa varten kihlattunsa, Marian, kanssa, joka oli raskaana. Edessä oli ankea ja vaarallinen matka, mitä ei vähääkään juhlistanut kansanpaljouden kokoontuminen, henkikirjoitus ja veron maksu. Kuitenkin matka näyttää tuleen sopivaan aikaan ennen kun huhut Marian käsittämättömästä käytöksestä paljastuisivat koko kotikylälle.

Luotettavat todistajat

Itse tapahtumasta ovat evankelistat Matteus ja Luukas jälkeenpäin kertoneet monia eri asioita. Matteus kertoo tapahtuman Joosefin ja Luukas Marian näkökulmasta. Yhdessä molemmat kertomukset harmonisoivat toisiaan. Ensimmäinen kertoja, publikaani Leevi-Matteus, oli ammattinsa tähden tottunut pitämään asiat ja laskut järjestyksessä. Myös Luukas harjoitti lääkärin ammatissaan selvää harkintaa ja asioiden analysointia, ja siksi heidän todistuksiaan joulun tapahtumista voidaan arvostaa ammattimaisen pätevinä. Silti joulun tapahtumissa ihmismieltä ehkä eniten hämmentää profeetta Jesajan ennakkoilmoitus jo vuosisatoja ennen Messiaan syntymää.
Kristikunta on perinteisesti kiteyttänyt joulun sanoman Jesajan profetian toiseen osaan: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas” (Jes. 9:5).

Tämä on se osa evankeliumia, josta iloitsemme erityisesti tähän aikaan vuodesta. Evankeliumi (kreik. euangelion) on todellakin Jumalan hyvä uutinen Kristuksesta ihmiskunnan Pelastajana. Kuinka oikein useimmat jumaluusoppineet sanovatkaan: ”Jeesus Kristus on Jumalan Sana, Isä Jumalan kuva ja ihmiskuntaa rakastavan Isän pelastussanoma.” Ensimmäiseen osaan jouluevankeliumia (Jes. 7:14) sitä vastoi sisältyy Matteuksen mainitsema, jälkimaailmalle paljon kritiikkiä tuottanut Jesajan lausunto neitsyestä, joka on raskaana. Kuinka neitsyestä syntyminen voisi olla mahdollista? Apostolien kertomana tähän ilmoitukseen sisältyy samanaikaisesti hyvää ja huonoa, iloista juhlaa ja pelonsekaista odotusta. Hyvin harvoin lukija tulee ajatelleeksi, että ennen riemulla vastaanotettavaa ilouutista Vapahtajasta, kihlaparin mielenrauhan rikkoi piilevä, pelottava kivityksen uhka. Joosefille huono uutinen paljastui melko varhain, mutta silti inhimillisesti katsoen ehkä vähän liian myöhään: Jos, ja kun hänen morsiamensa tila tulee julkiseksi, Mariaa saattaa uhata kuolemantuomio kivittämällä.

Odottiko Mariaa oikeasti kivitystuomio?

Rooman laista huolimatta kivityksiä todella tapahtui Uuden testamentin ajalla, ja Jeesus itsekin joutui Jumalan pilkasta syytettynä kivitysuhan alaiseksi, mutta Jeesus kätkeytyi ja lähti temppelistä (Joh 8:59). Sen sijaan Stefanus ja Paavali eivät välttäneet kivitetyksi tulemista. Kaiken kaikkiaan, jonkun harhautuneen naisen kivitys noina vuosikymmeninä tuskin oli niin suuri juttu, että juutalaiset olisivat sellaisesta aina jättäneet suullisen tai kirjallisen selvityksen roomalaiseen oikeuteen. Vihaiset juutalaiset lainoppineet ja sukulaiset ehkä halusivat hoitaa nopeasti niin ikävän asian pois päiväjärjestyksestä, että elämä taas saisi jatkua normaalisti.
On järkyttävää ajatella, että pahimmassa tapauksessa Mariaa uhkasi mahdollinen kivitystuomio, koska hän oli raskaana ennen avioliittoa. Onneksi uhka ei koskaan toteutunut, vaan Jeesus-lapsi syntyi lähes turvallisesti neitsyt Mariasta hänen ensimmäisenä lapsenaan. Kun avioliitto oli lopullisesti solmittu, Joosefin ja Marian elämä jatkui muiden ihmisten tavalla ja heille syntyi poikaparvi: Jaakob, Joosef, Simon, Juudas ja ainakin kaksi tai kolme tytärtä (tosin katolinen kirkko opettaa, että mainitut veljet ja sisaret oikeasti olivatkin hänen serkkujaan ja että Maria oli pysyvästi neitsyt).

Häiritsevä tosiasia

Häiritsevin asia jouluevankeliumin lukijoille ei kuitenkaan ole ollut Marian mahdollinen kivitystuomio, vaan Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta. Karkeasti arvioiden noin puolet kristikunnan teologeista ei taida uskoa kirjaimelliseen Jeesuksen syntymiseen neitsyestä. Sen tähden he, harvojen ateistien tavoin yrittävät kierrellä sitä, kuka olisi voinut ollut Jeesuksen biologinen isä. Matteus ja Luukas viittaavat muinaiseen Jesajan profetiaan, mutta eivät katso tarpeelliseksi mainita sitä teksteissään. Matteus siirtää sen lopullisen toteutumisen kauas Jesajan ajasta, aina keisari Augustuksen aikaan saakka. Nykyajan teologit puolestaan mieluummin vähättelevät neitseestä syntymisen merkitystä tai väistävät asian kokonaan. Yhtenä puolustuksena yritetään pitää sitä, etteivät Uuden testamentin kirjoittajatkaan, Matteusta ja Luukasta lukuun ottamatta, halunneet tuoda asiaa julkisuuteen. Silti väitän kaiken pienenkin, mikä liittyy Jeesukseen, olevan tärkeää.

Kun Raamatun tutkijat ovat selittäneet sanaa ”neitsyt”, he ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin. Osan mielestä sana voi tarkoittaa lähes ketä tahansa nuorta naimaikäistä naista. Silti mielestäni tarkimpien lukemieni alkukielen tutkimusten mukaan voidaan sanoa, että ilmaisu ”almah” (hepr.) = ”parthenos” (kreik.) eli neitsyt, mikä tarkoittaa ”kunniallinen nuori naimaton nainen”, joka joulutekstin mukaan synnyttää pojan nimeltä IMMANUEL.

Jos Raamatun lukija ja tutkija reilusti myöntää Jeesuksen Kristuksen ennalta olemisen ja todellisen lihaksi tulemisen, hän on jo ottanut pisimmän ja vaikeimman askeleen Kristuksen syntymän yliluonnollisen ihmeen ymmärtämiseen. Eihän ihmisen syntymä ilman yliluonnollista elementtiä sellaisenaan kykene selittämään jumaluuden tosiasiaa, sillä Kristuksen lihaksi tuleminen on paljon enemmän kuin Jumalan Pyhän Hengen asuminen kenen tahansa ihmisen sydämessä. Varsinkin Kristuksen sovitustyön kannalta Pyhästä Hengestä sikiämisen ja neitsyt Mariasta syntymisen – kuten Matteus ilmaisee tapahtuman – hyväksyminen vaikuttaa kaikkein johdonmukaisimmalta ratkaisulta. Sen sijaan Jeesuksen syntyminen maallisen, lihallisen isän ja äidin suhteesta ei sitä olisi.
Evankelistat kertovat vakuuttavan yhtäläisesti Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä, jossa Herrallamme ei ollut biologista isää. Jeesuksen lähettäminen maailmaan oli ihmeiden ihme. Ei edes nykytiede tunne toista yhtä hämmästyttävää tapahtumaa ihmiskunnan historiassa. Jumala lähetti Poikansa maailmaan Pelastajaksi antamatta hänelle miestä isäksi, mutta valitsi hänelle ihmisten joukosta naisen äidiksi. Näin Jeesus on sekä Jumalan Poika että Ihmisen poika. Ennen kaikkea mielemme täyttyy suurella kiitollisuudella tietäessämme, että hänen nimensä on Immanuel = Jumala kanssamme. Hänen nimensä ei ole Immanuish = ihminen kanssamme. Silloinhan hän olisi vain joku profeetoista, suurista opettajista tai hämmästyttävistä ihmeiden tekijöistä, mutta nyt Jeesus Kristus on todella suurempi kuin kukaan profeetta, opettaja tai mestari.
Jokainen jouluevankeliumin kuulija ja lukija arvostaa Matteuksen ja Luukkaan kahdesta näkökulmasta kerrottua maailmanhistorian ihmeellisintä syntymäkertomusta sen mukaan, kuinka hän uskoo Kaikkivaltiaan Jumalan rakkauteen ja valtaan tehdä mitä hän tahtoo. Asia on, kuten enkeli Gabriel lausui Marialle: ”Sillä Jumalalle mikään ei ole mahdotonta” (Luuk. 1:37). Se merkitsee, että Jumalalle mikään ihme ei ole pelkkä ihme, vaan se voi olla merkki häneltä, jolla on kaikki valta ja kaikki tieto. Tietysti myös kaikki luonnonlait ovat yksinkertaisesti Jumalan tahdon ilmaisua, mutta hän ei ole ilmaissut niiden kautta kaikkea tahtoaan. Jumala on henki. Jumala on persoona. Hän pitää oman valtansa alla kaikkea elämää ja rakastaa sitä kaikissa muodoissaan. Kristittyjen rakastama Johanneksen protoevankeliumi tai pienoisevankeliumi (Joh. 3:16) ilmaisee lyhyesti Jumalan rakkauden tarkoituksen hänen Poikansa lähettämisessä maailmaan kuolemaan meidän edestämme. Matteuksen evankeliumin alkuluvut ovat hyvä johdanto Vanhan testamentin profetioiden täyttymykseen Messiaasta, joka on Kristus, Herra.

Kristikunta on alusta alkaen uskonut Jeesuksen neitseelliseen syntymään. Siksi se on kirjoitettu kristittyjen yhdeksi fundamentiksi eli perusopiksi ja säilynyt kautta aikain uskomme vakaana peruskivenä. Kun uskontunnustus Jeesuksen syntymästä kuulostaa yksinkertaiselta – ”Jeesus Kristus sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta” – miksi se sitten aiheuttaa niin paljon hämminkiä?

”Merkki jota vastaan puhutaan”

Haluan vielä kerran Martti Lutherin myötä palata almah-sanaan. Hän oli tutkinut paljon neitseestä syntymistä alkutekstien valossa, koska hänen väitetään sanoneen: ”Jos joku juutalainen tai kristitty voi osoittaa yhdenkään paikan Vanhasta testamentista, jossa sana ”almah” tarkoittaa nainutta naista, niin annan hänelle sata floriinia; vaikka Jumala yksin tietää, mistä ne saisin.” Luther ei tietenkään ole ollut ainoa Raamatun tutkija, joka todisti, että Raamatusta ei löydy yhtäkään kohtaa, missä almah sanaa käytettäisiin nuoresta neitseytensä menettäneestä naisesta. Raamattu on joskus karkean realistinen. Sen mukaan neitsyt ja miehen kanssa maannut nainen eivät voi olla yksi ja sama henkilö.

On merkittävää, että Vanhan testamentin kreikan käännöksen (Septuaginta = LXX) kääntäjät olivat juutalaisia. He käänsivät almah = neitsyt -sanan yli sata vuotta Matteusta aikaisemmin samalla tavalla ja kykenivät parhaiten löytämään yhteisymmärryksen heprean sanojen tulkinnassa. He totesivat ilmaisun tulevan suoraan almah-sanan juuresta. Se korostaa nuoresta miehestä tietämättömän neidon ”piilottamista” tai ”peittämistä”. Mooseksen laissa, kuten myös evankelista Matteuksen evankeliumissa, käytetään sanaa “neitsyt” tässä merkityksessä. Itämaissa oli tavan mukaista eristää ja sulkea neitsyet julkisuudesta ja miesten keskusteluyhteydestä. Näin eristettynä neitsyt Maria kantoi kohdussaan Jumalan antamaa ihmettä ja merkkiä.

Messias tulisi syntymään puhtaasta ja turmeltumattomasta neitsyestä. Immanuel -nimi ilmaisee hänessä kahden luonnon, Jumalan ja ihmisen välisen liiton. Hän on välittäjä, tai välimies, joka on molempia: Jumala ja ihminen. Hän tuli yhdistämään ihmiset toinen toisiinsa maan päällä ja Jumalaan korkeudessa, että Jumala voisi toteuttaa hengellisen läsnäolonsa kansansa keskuudessa.
Vaikka lupaus merkistä, ”neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan”, annettiin jo kuningas Aahaksen aikana, Matteus siirtää ennusmerkin sen julistuspäivästä 340 vuotta myöhäisemmäksi tapahtumaksi. Jumalan aika on niin toisenlainen kuin ihmiskunnan kalenterien ajanlaskelmat. Ihmiset luonnollisesti odottavat asioita elinaikanaan, mutta Jumalaa eivät ihmisten ajanlaskut rajoita. Hän toteuttaa ihmiskunnalle lupaamansa asiat omana aikanaan.

Ilouutinen Betlehemin paimenille

Jumalan lupaamien hyvien, vaikkakin häkellyttävien uutisten vuoro ei jäänyt tulematta, vaikka niitä ei keskellä yötä osattu odottaa. Yhtäkkiä paimenten edessä seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. Pelästyneille Betlehemin kedon paimenille ilmoitettiin suuri ja iloinen uutinen: ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Seimen lapsen, Jeesuksen, syntyminen neitsyt Mariasta on kristitylle kiistatta joulun ydin ja samalla käsittämättömän suuri ihme. Kristuksen syntymä tapahtui oikeaan aikaan samalla tavalla kuin hänen ristinkuolemansa kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin, josta apostoli Paavali kirjoitti Rooman uskoville: ”Kun olimme vielä heikkoja, Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta” (Room. 5:6).

Nyt, vuonna 2015, joulujuhlinnan keskellä iloitsen monien kristittyjen kanssa hartaana muistellen psalmin sanoja: ”Herran säädökset ovat todet ja vanhurskaat kaikki tyynni”(Ps. 19:10). Totisesti, ”Kiitos Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta lahjastaan” (2. Kor. 9:15)!

Jorma Lempinen