-

|

Ei kategoriaa

16.06.2020

Hyviä uutisia

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille:

”Sinun Jumalasi on kuningas!” – – Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.
Jes. 52:7,9

Tämä profeetta Jesajan kirjan kohta on toivon ja ilon tä yttämä! Se on myös hyvin tuttu, yksi Vanhan testamentin tutuimmista kohdista meistä monille. Tämä johtunee siitä ,että apostoli Paavali viittaa siihen tunnetuimmassa kirjallisessa tuotteessaan, kirjeessään roomalaisille.

Seurakunnissa kyseisen viittauksen sisältäviä Roomalaiskirjeen jakeita on luettu lähetysjuhlissa, ja muulloinkin kun on haluttu muistuttaa evankeliointityön ja lähetystyön merkityksellisyydestä . Paavali kysyy:

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Room. 10:14,15

”Niin kuin kirjoitettu on” tarkoittaa, että Paavali lainaa omaan kirjeeseensä yllä olevaa profeetta Jesajan tekstiä . Mielenkiintoinen lainaus, koska Jesaja puhuu Jerusalemin lunastuksesta, mutta Paavali kä yttää samaa tekstiä kuvaamaan ihmisten – keiden tahansa – uskoon johdattamista.

Tämä on hyvä esimerkki siitä , miten vanhan liiton teksti muuntuu uuden liiton tekstiksi ilman, että kummallekaan liitolle tehdään väkivaltaa. Tätä löytyy Raamatusta paljon, sillä Uuden testamentin kirjoittajat perustivat oppinsa Vanhan testamentin kirjoituksiin. Heidän viitauksensa Vanhan testamentin kirjoihin toimivat täsmällisesti, koska he kirjoittivat Jumalan Hengen ohjaamina.

Kotona tehdyt omat löydöt, vaikka tuntuisivat noudattavan samaa periaatetta, eivät yllä samalle tasolle. Niiden jakamisessa kannattaa noudattaa tervettä järkeä, sillä ei läheskään kaikki Vanhaan testamenttiin kirjoitettu sovi uuden liiton tarkoituksiin. Ei edes ”hengellistämisen” prosessin läpikäytyään.

Lainatussa Jesajan kirjan kohdassa puhutaan ilosanoman tuojasta, Paavalin roomalaiskirjeessä taas hyvän sanoman julistajista. Yhtä kaikki, kysymys on hyvien uutisten tuojista. Niin hyvien, että jopa julistajien jalat – heidän lähestyvien askeltensa äänet – tuntuvat suloisilta!

Tuntuisi hienolta, jos evankeliumin julistajiin suhtauduttaisiin tässä maassa näin innostuneesti. Varmaan niinkin on joskus ollut, ehkäpä herätysten aikoina. Nyt emme elä niitä aikoja. Olisiko kuitenkin mahdollista, että ankea nykytilanne synnyttäisi pikkuhiljaa kaipuun parempaan, jolloin evankeliumi alkaisi taas kuulostaa ilosanomalta? Toivottavasti!

Ankeat ajat vaativat joka tapauksessa toivon ja ilon tuojansa. Ankeat ajat tekevät tilauksen niin maan kuin taivaankin lähettiläille. Molemmat joukot pitävät sisällään sekä hyviä että pahoja lähettiläitä . Ainakin väärät profeetat ovat jo ahkerina liikkeellä . Ikävä sanoa, mutta he ovat paljon nopeampia käyttämään hyödyksi muuttuvien aikojen tarjoamat tilaisuudet kuin oikeat taivaalliset lähettiläät.

Mutta mitä sanoikaan Paavali: Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivä tole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?

Luetaan tuo roomalaiskirjeen kohta itsellemme vielä kerran ja kuunnellaan sen sanomaa herkällä korvalla. Lieneekö kenenkään pää telmä tämän kaltainen: jos hyvän sanoman julistajia ei lähetetä, eikä heidän ääntään kuulla, isänmaamme on vaarassa suistua sellaisiin jälkikristillisen ajan syö vereihin, että mitään sellaista emme tähän mennessä ole vielä nähneet.

Joka tällaisen huolen tuntee sisimmässään, voi tarttua Jeesuksen sanoihin: Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.