Jere Valkonen
Kukapa olisi arvannut, että ‘the next big thing’ suomalaisessa, hevintäyteisessä gospelkentässä olisi kolmen parikymppisen miehen muodostama huumorifolkprogebändi Idän Ihmeet. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja pitelen käsissäni yhtyeen ensimmäistä täysipitkää levytystä, “Rakkauden kuriiria”. Viulisti Ville Kukkosen, perkussionisti Janne (kyllä, Pekan poika) Simojoen ja kitaristi Atte-Veikko Kemppaisen perustama yhtye on saanut tuottajakseen Suomen kovimpiin kuuluvan kitarataiteilijan Petteri Sariolan, joka on tuonut keitokseen oman maukkaan lisänsä.
Levyltä jo aiemmin julkaistu single, nimikkobiisi “Rakkauden kuriiri”, avaa levyn raikkaalla, irlantilaishenkisellä folkilla ja osoittaa, että Idän Ihmeiden tarkoitus ei ole ainoastaan naurattaa kirkkoväkeä, vaan myös viedä viestiä Jumalan armahtavasta rakkaudesta: “Laulan rakkaudesta, siitä ainoasta, joka kukkaan saa kuolleenkin maan / lähden rohkeana, lippu korkealla, armon suuruutta kuuluttamaan.”
Kehitystä on tapahtunut parin vuoden takaisen “Lähes Albumin” jälkeen, ei ainoastaan tuotannon laadussa, vaan myös yhteissoiton dynaamisuudessa. Soittajat hallitsevat instrumenttinsa hämmentävän hyvin nuoreen ikäänsä nähden ja sanoituksetkin ovat usein oivaltavia, hauskoja sekä koskettavia. Lyyriseen parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti “Pallomerimies”, joka kuvaa lapsenomaisen uskon ja viattomuuden kadottamista näinkin kauniisti: “Kuinka olla pallomerimies, karkkipussikuski, rakkauden kuriiri / jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri / Saako olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari? / Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsenkaltainen sankari?” Enimmäkseen positiivisesti yllättäviin sanoituksiin mahtuu kuitenkin myös muutama kömpelö ilmaisu. Annan sen anteeksi. Poikien stemmat soivat komeasti yksiin ja soololaulutkin laulellaan puhtaasti, joskin toisinaan hieman liiankin siloitellusti.
Sävellykset ovat paljon velkaa länsimaiselle pop-musiikille, mutta myös kansanmusiikkivaikutteet ovat vahvasti läsnä, esim. instrumentaalirallissa “Miskahan se sopan keitti” ja vakavanhauskassa “Tuomiopäivän humpassa”. “Runoniekka” on kitarafunkkia parhaimmillaan ja “Täyttäkää kirkot” akustista punkkia.
Idän ihmeet on tervetullut raikas tuulahdus tunkkaisen suomigospelin maailmassa. Heidän musiikistaan paistaa läpi iloinen usko ja terve itseironia. “Rakkauden kuriiri” on musiikillisesti kunnianhimoinen levy, joka haastaa pohtimaan ja naurattaa samalla.
Ja löytyyhän sitä heviäkin: “Matador III” on yhtyeen (kaksiosaisen) flamencohevitrilogian päätösosa, jossa espanjankieltä sovelletaan vähintäänkin luovasti. Siis mitä ihmettä? Parempi että tarkastatte itse.
