Oma taustani on syvällä baptistisessa maaperässä. Molempien vanhempieni molemmat vanhemmat olivat baptisteja. Isän isän kirjoituksia voin lukea liikkeemme lehden ensimmäisestä vuosikerrasta alkaen, äidin isä toimi baptistien esimiehenä yli 20 vuotta ja lähes saman ajan Totuuden Kaiku-lehden toimittajana.
Kaikkein eniten omassa taustassani on itselleni merkinnyt Raamatun lukemisen ja tutkimisen korostus, joka baptisteilla on vahva. Se on eniten auttanut minua erityisesti vaikeuksien tullessa. Jumalan omaan sanaan olen voinut luottaa, tosin se on tapahtunut usein vasta epäilyksien kautta.
Perustan Raamatun lukemiseeni sain äidin isältä. Häneltä sain kymmenvuotiaana ensimmäisen koko Raamattuni. Koin sen arvokkaana lahjana ja se toi myös tunteen siitä, että olen jo iso tyttö, koska sain omakseni koko Raamatun. Ikuisiksi ajoiksi on painunut mieleeni se tapa, jolla vaari Raamatusta puhui. Sen perusteella vakuutuin siitä, että Raamattu on arvokkainta, mitä minulla on. Että se on juuri niin ihmeellinen aarreaitta, kuin vaari sanoi sen olevan. Ihmettelin kyllä sitä, että hän sanoi, ettei yksikään ihminen ole koskaan pystynyt sen kaikkia aarteita löytämään. Minä ajattelin, että vaari jos kuka, olisi siihen pystynyt.
15-vuotiaana tein ensimmäistä kertaa päätöksen lukea Raamatun läpi vuodessa. Siihen meidät baptistinuoret haastoi silloinen nuorisosihteerimme Jorma Lempinen. Eikä haaste loppunut yhteen vuoteen, vaan siihen haastettiin aina vuoden vaihtuessa uudestaan.
Ei Raamattu aarteineen minulle heti auennut. Ei, vaikka luin tuohon aikaan paljon sitä selittävää kirjallisuutta päästäkseni aarteisiin kiinni, mutta ne onnistuivat kuitenkin pitämään lukemisintoa yllä. Vähä vähältä aloin löytää niitä aarteitakin. En mitenkään voisi kuvitella elämää ilman Raamattua.
Herran sanat ovat todet ja puhtaat,
kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea,
joka hohtavana juoksee sulattimesta.
Ps 12:7.
Anneli Lohikko