Ihmeet ovat osa kristinuskoa, mutta suhtautuminen niihin vaihtelee. Raamatun mukaan ne ovat osa Jumalan maailmaa, mutta ihmeiden tulisi johtaa pidemmälle kuin vain niiden toivomiseen ja näkemiseen.

On olemassa sanonta, että uskovien tulisi etsiä enemmän Jumalan kasvoja kuin käsiä. Itse Jumalan tulisi olla siis tärkeämpi kuin asioiden, joita Hän tekee ihmisten elämässä, ja tulisi myös uskoa ilman ihmeitä tai merkkejä. Ihmeet ovat toisaalta olennainen osa evankeliumia, kun tarkastelee esimerkiksi Jeesuksen palvelustyötä, ja saattaa tuntua vieraalta ajatellakaan, että ihmeitä ei odotettaisi tai pyydettäisi. Ihmeitä ja uskoa on ylipäänsä vaikea erottaa toisistaan, koska kristinuskokin perustuu ihmeeseen. Jeesuksen yliluonnollinen ylösnousemus on uskon perusta ja Paavalin sanoin julistuksemme olisi turhaa ilman sitä (1.Kor. 15).
Länsimainen maailmamme kuitenkin kyseenalaistaa ihmeet, koska yleinen ajattelumme, jota esimerkiksi kouluissa opetetaan, pohjautuu suurelta osin naturalismiin. Naturalismi on uskomus, jonka mukaan ei ole olemassa mitään yliluonnollista. Nykyajan ihmisen mielestä voi tuntua vieraalta, että ihmeisiin on uskottu läpi historian ja ne on kyseenalaistettu vasta 1700-luvulla Valistuksen aikana. Kulttuuri-ilmapiiri vaikuttaa myös meihin ja sen vuoksi meidän länsimaalaistenkin voi olla hyvin vaikea suhtautua ihmeisiin, joista Raamattu puhuu. Tapahtuuko niitä meidän maailmassamme? Jos tapahtuu, niin miksi? Kuulemme, kuinka kuolleet heräävät Afrikassa, mutta me näemme tällaista vain harvoin. Jotkut ovat sanoneet, että koska länsimaissa korostetaan järkeä eikä ihmeille anneta tilaa, niitä ei siksi koeta.
Mitä ihmeistä tulisi siis ajatella? Tulisiko niitä etsiä? Joku saattaa ajatella, että ihmeiden etsiminen on merkki epäuskosta, koska Raamatussakin on kohtia, joissa Jeesus kieltäytyy tekemästä ihmeitä. Toinen taas ajattelee, että jos joku ei pyydä ihmeitä, tämä on epäuskoinen, koska ne kuuluvat ilman muuta kristinuskoon. Tarkastelemme seuraavaksi kahta Jeesuksen tekemää ihmettä ja koitamme niiden avulla selvittää näitä kysymyksiä.

Kaanaan häät, vesi ja viini

Jeesus tekee Johanneksen evankeliumissa ensimmäisen ihmeensä Kaanaan häissä (2:3-10). Siellä Jeesus muuttaa veden viiniksi, ja kun luemme kertomusta, huomaamme tälle ihmeelle olleen itse asiassa tarvetta. Juutalaisessa kulttuurissa oli äärimmäisen häpeällistä, jos viini loppui kesken juhlien ja näin oli käymässä niissä häissä, joissa Jeesus oli vierailemassa. Jeesus siis pelasti juhlien isännän ”menettämästä kasvojaan”. On myös ehdotettu, että Jeesuksella oli velvollisuus auttaa tässä tilanteessa, koska hän ja hänen opetuslapsensa eivät olleet tuoneet häälahjoja. Näin olisi ymmärrettävää, että Maria käskee Jeesuksen tehdä jotain, kun viinin huomataan loppuvan. Toisaalta on myös mahdollista, että Maria tiesi Jeesuksen olevan messias ja tästä syystä pyysi Jeesukselta tätä.
Jeesus vastaa äidilleen meidän mielestämme ehkä yllättävänkin epäkohteliaasti. Maria ei kuitenkaan lannistu, vaan käskee palvelusväkeä tekemään kaiken, mitä Jeesus käskee. Saattaa olla, että tämä oli käännekohta Marian ja Jeesuksen suhteessa, ja siksi Jeesus kutsuu Mariaa monien mielestä epäkohteliaasti ”naiseksi” eikä äidiksi. Jeesuksen palvelustehtävä nimittäin alkaa näkyvällä tavalla juuri tästä. Viinin ajatellaan symboloivan uutta liittoa ja tästä tapahtumasta alkaa tie, joka kulkee lopulta ristille. Jeesuksen elämä on nyt muuttunut, samoin Marian. Heidän suhteensakin on muuttunut. Marian omasta pojasta tulee hänen Herransa ja opettajansa, ja äidistä, joka on opettanut pojalleen taidot pärjätä elämässä, tulee opetuslapsi. Muitakin muutoksia tapahtuu: paikalla olleet opetuslapset uskovat Jeesukseen tämän ihmeen seurauksena.

Virkamiehen poika parantuu

Toinen tämän artikkelin esimerkki-ihme on kuninkaan virkamiehen pojan parantaminen Joh. 4:43-54:ssa. Tämäkin ihme tapahtuu Kaanaassa. On mielenkiintoista, että jälleen Jeesus näyttää ensin kieltäytyvän tekemästä ihmettä, mutta lopulta kuitenkin parantaa pojan. On mahdollista, että kieltäytymällä Jeesus testaa virkamiehen uskoa.
Saattaa olla, että meidän mielestämme Jeesus kuulostaa tässäkin kohdassa tylyltä ja huonokäytöksiseltä. Jeesuksen vastausten sävy voi selittyä kuitenkin sillä, mikä yleinen suhtautuminen ihmeisiin oli ja on edelleen. Yleensä merkkien vaatiminen liittyy epäuskoon. Ihmiset ovat monesti taipuvaisia haluamaan lisätodisteluja — jopa senkin jälkeen, kun ovat jo nähneet ihmeitä.
Tekemällä lopulta pyydetyn ihmeen Jeesus näyttää virkamiehelle olevansa todellinen elämänantaja. On huomattava, että virkamies tottelee Jeesusta ja menee kotiinsa kuten Jeesus käskee. Tilanne on varmasti vaikea, koska hänen poikansa on vakassa tilassa ja hänellä on vain Jeesuksen sana todisteena siitä, että hänen poikansa on saanut avun. Hän on tuossa tilanteessa epätoivoinen, kuten kuka tahansa, jonka lapsi on vaarassa. Askeleiden ottaminen kohti kotia näiden sanojen varassa vaatii uskoa. Hän turvautuu Jeesukseen ja hän uskoo.

Mitä nämä kaksi ihmettä opettavat

Nämä kaksi edellä käsiteltyä ihmettä ovat monessa kohdassa samanlaisia. Molempien kerrotaan tapahtuvan samassa paikassa ja molemmilla kerroilla Jeesus näyttää kieltäytyvän, mutta kumpikaan pyytäjä ei hyväksy kieltävää vastausta. Pyytäjät ovat sinnikkäitä. Lisäksi nämä ihmeet saivat ihmiset uskomaan.
Molemmissa tapauksissa Jeesus kuitenkin vaatii muutakin kuin uskoa merkkeihin tai ihmeisiin: Jeesus haluaa syvempää uskoa. Hän haluaa ihmisten uskovan häneen itseensä, ei uskoa tai janoa pelkkiin ihmeisiin. Uuden testamentin perusteella tiedämme, että Jeesus ei ole pelkkä ihmeiden suorittaja, vaan itse Jumala. Näyttää siltä, että halu nähdä ihmeitä on askel pelastavaan uskoon, mutta pelkkä Jeesuksen ihmeiden todistaminen tai mielenkiinto niitä kohtaan ei riitä. Edes usko siihen, että ihme tapahtuu ei riitä pelastamaan ihmistä.

Usko ilman näkemistä on parempaa uskoa?

Johannes kirjoittaa, että usko ilman näkemistä on vielä suurempaa kuin usko ihmeiden seurauksena (Joh. 20:21). Miksi Jeesus sitten teki ihmeitä? Yksi vastaus on se, että ihmeet ja yliluonnollinen ovat olennainen osa Jumalan valtakuntaa ja ne ovat osa Jeesuksen identiteettiä. Jeesus teki ihmeitä luultavasti myös siksi, että niiden tehtävä oli saada ihmisissä aikaan reaktio: joko uskoa tai epäuskoa. Johanneksen evankeliumissa toistuu jatkuvasti kehotus uskoa Jeesukseen. Uskolla ja ihmeillä on siis yhteys keskenään. Lisäksi Jeesus on tehnyt ihmeitä varmasti myös siksi, että hän on kokenut myötätuntoa ja rakkautta pyytäviä ihmisiä kohtaan.
Onko siis epäuskoa pyytää tai olla pyytämättä ihmeitä? Johanneksen evankeliumin kirjoittaja sanoo, että hän on kirjoittanut tekstinsä, jotta ihmiset uskoisivat (Joh. 20:31). Hän kirjoitti Jeesuksen toiminnasta, joihin kuuluivat myös ihmeet, jotta ihmiset voisivat tulla tuntemaan Jeesuksen sellaisena kuin Hän on. Ihmeiden tulisi siis saada aikaan reaktio, joka aloittaa prosessin, joka omalta osaltaan päättyy uskoon. Ihmeet ovat osa Jumalan maailmaa ja niitä tapahtuu (niitä saa siis myös pyytää), mutta ne eivät saisi olla pelkästään se, mitä me etsimme. Meidän tulisi etsiä Häntä, joka on ihmeiden lähde.

Viitteet:

McGrath 1996, 102; McGrath 2000, 850; Byrne 2000, 80.
Keener 2003, 502–503.
Morris 1995, 158.

Lähteet

Byrne, P. 2000. Deismi. Teoksessa Modernin teologian ensyklopedia. Alister E. McGrath (toim.). Helsinki: Kirjapaja, 78–82.

Keener, C. S. 2003. The Gospel of John. A commentary. Volume one. Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers.

McGrath, A. 1996. Kristillisen uskon perusteet. Helsinki: Kirjapaja.

McGrath, A. 2000. Valistus. Teoksessa Modernin teologian ensyklopedia. Alister E. McGrath (toim.). Helsinki: Kirjapaja, 850–857.

Morris, L. 1995. The Gospel According to John. Revised edition. Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans Publishing Company.

Sara Saarela