Sara Kolomainen

Katselen kirkossa kanssani Jumalaansa ylistävää lähes 200 kristityn joukkoa. Pian tämä parvi lähtee lentoon. Osa lennähtää liikkeelle päättäväisen kotkan, osa luottavaisen linnunpojan elkein. Meidät on kutsuttu Jeesuksen todistajiksi. Tänään olemme ilosanoman viejinä Kokkolan kaduilla.

Kokkolassa järjestettiin 18.-20. marraskuuta nuortenpäivät ja missio. Kokkolan Baptistikirkolle parkkeeratuista busseista purkaantui lähinnä vapaiden suuntien väkeä eri puolilta maata. Tapahtuman teemana oli Sielujen voittaminen ja tavoitteena ihmisten kohtaaminen Jumalan kanssa. Viikonloppu sisälsi opetusta, ylistystä, katuevankeliointia sekä suuren Aito-illan.

Ravintoa lentoon lähtijöille

Ohjeistusta ilosanoman viestinviejille tarjosi Lohjalla nuorisotyöntekijänä toimiva Markus Sainio. Sainio jakoi avoimella otteella kokemuksiaan evankeliointityöstä. Kuulolla olleen seurakunnan mukavuudenhalua rouhittiin ja luottamusta Isän tahtoon evankeliumin levittämisestä muurattiin. Mielessäni vahvistui ajatus siitä, että Taivaan Isän poikueessa on tilaa niin visertäville kuin kaklattaville viestinviejille. Tärkeintä on usko voimalliseen Jumalaan ja aito asenne.

On heitä, jotka ovat yhtä kuivia kuin tämä pesusieni. Sitten on heitä, jotka ovat kastuneet nihkeiksi pesusienen nurkan verran. Lisäksi on litimärkiä uskovia, jotka ovat vettä litisevän pesusienen kaltaisia. Kyse on Hengellä täyttymisestä ja Isän käytössä olemisesta. Olavi Eskolan vertaus ja demonstraatio jäivät puhuttelemaan Kokkolaan kokoontuneita.

Kokkolalaisia kutsuttiin katuevankelioinnin ja tapahtumaa edeltäneen tiedotuksen kautta suureen  Aito-iltaan. Illassa kuultiin todistuksia pelastavasta Jumalasta ja nähtiin evankeliumin tavoittaneen rukouspalveluun astelevia. Kuopion Vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijä Manuel Rautalahti puhui Tuhlaajapojan tarinasta ja kuvaili uskoontuloaan. Rautalahti kertoi sanoneensa aikanaan Jeesukselle autoa ajaessaan ”Anna mun synnit anteeksi, anna mulle uusi elämä, tässä mä oon kokonaan.” Pian rukouksen jälkeen puhelimeen kilahti viesti kaverilta, joka pyysi mukaan juhlimaan. Rautalahti oivalsi Isän kuulostelevan onko hän tosissaan päätöksestään. Vastaukseksi kaverille muotoutui: ”En lähde enää, oon tullut uskoon”.

Jaska Huttunen, Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisopastori, puhui uskon askeleista Heprealaiskirjeen 11. luvun perustalta. Tänään uskon askeleita ottava Abraham voisi olla Jumalalta sanoman saanut aviomies. Töistä palattuaan tämä kertoo vaimolleen, että nyt on aika pakata omaisuus ja lähteä. On aika muuttaa. ”Milloin?”, vaimo kysyy. Huomenna. ”Minne?”. En tiedä. Siihen maahan jonka Jumala meille osoittaa. ”Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt minne oli menossa.” (Hepr. 11:8)

Ketä te edustatte?

Joulupukki taivaltaa vastaan. Kokkolan keskustassa on meneillään joulukadun avajaiset. Missiolainen avaa keskustelun ohikulkijan kanssa: ”Hei rouva, onko joulussa mielestänne kyse vain pukista ja pipareista?”. Vierestä kuuluu: ”Maistuisiko teille kupillinen lämmintä glögiä?”. Aito-illan esite kädessään kysytään: ”Saisiko teille jättää kutsun illan tilaisuuteen?”. Glögi lämmittää, niin kutsuttavia kuin kutsujia.

Rakeita ropisee päähän. Ihmisillä on kiire. ”Saathan sinä sen kutsun antaa, mutta en tule kuitenkaan.” ”Jaa, glögi kuulostaa kyllä hyvältä. Mistäs tässä hommassa oikeastaan on kyse, ketä te edustatte?”. Ohikulkija pysähtyy keskustelemaan. Kuoriutuuko hänestä untuvikko Isän työhön? Isä, siunaa häntä. Lyhty kädessä keskustan halki kulkiessani toivon, että valomme on nähty ja ilosanomamme kuultu.

Joukkomme kokoontuu Kokkolan keskusaukiolle kruunaamaan joulukadun avajaiset yhteislaululla. Sanomaksi tonttulakkien keskelle jää kaikumaan: ”Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää. Ajallansa työsi kantaa saa hedelmää. Vaikka oma voimasi on vaatimaton, vierelläsi voimallinen Jumala on. Evankeliumi ilosanomamme on. Evankeliumi murtaa vaikka kallion.”

Leijailevasta höyhenestä rojahtavaksi järkäleeksi

Järjestävän seurakunnan Pasi Eskolan mukaan ulospäin suuntautuvia nuortenpäiviä vaivattomampaa olisi ollut järjestää raamattutunneista ja pihaleikeistä koostuva tapahtuma leirikeskuksessa.
– Lähemmäs 200 ihmisen ohjaaminen evankelioimaan ja järjestämään tilaisuutta, johon jaettiin yli 20 000 kutsua. Se oli jo ajatuksena pelottava.”

Eskola kuvailee tapahtuman elinkaarta erikoiseksi. Alussa ajatus oli kuin ilmassa leijaileva höyhen, joka etsi laskeutumispaikkaa. Jumalalle annettiin aikaa ja tilaa vaikuttaa. Tapahtuman lähestyessä suunnitelma oli kuin ilmaan heitetty kivi. Se täytyi lingota matkaan voimalla, jotta se lentäisi mahdollisimman pitkään. Mitä lähempänä H-hetkeä oltiin, sitä kiivaammin kivi putosi. Huomioitavia asioita ilmestyi kiihtyvällä tahdilla.

– Kiitos Herralle, tämän tapahtuman H-hetki olikin ison kiven tömähdys! Se oli voimalla heitetty ja pitkään lennettyään rojahti voimalla Kokkolan Hengelliseen maaperään. Jälkihoito on vasta alkanut, mutta jälkitunnelmat ovat ison kiven tömähdyksen mukaiset. On hiljaista, rauhallista, levollista ja kiitollista. Ilmassa on odotusta pölyn laskeutumisesta. Mitkä ovat tömähdyksen todelliset hedelmät? Ne nähdään vasta ajan kanssa!, Eskola muotoilee.

Pyhän Hengen työtovereina

”Opetuslapset lähtivät ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi yhdessä heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.” (Mark. 16:20).

– En osannut odottaa, että raamattutuntien päätteeksi tapahtuisi ihmeitä ja paranisi sairaita, että ihmisiä pelastuisi ja vapautuisi kahleista. Se oli ihmeellistä!, Pasi Eskola riemuitsi. Tapahtumaa suunnittelemassa ollut Juhani Oksanen iloitsi:
– Jos Pyhää Henkeä voisi koskea, niin tänä viikonloppuna tuntui että voi. Siellä missä evankeliumia julistetaan, ihmeet ja merkit seuraavat. Kun Jumala Pyhän Henkensä kautta tulee tilaisuuteen voimallisesti, ihmisiä ei tarvitse käännyttää ja yrittää auttaa, vaan Jumala hoitaa homman suvereenisti!

Toiveena tulevasta Tampereelta tullut Ville Huhtala esitti, että yhteistä taivalta missioon osallistuneiden seurakuntien kanssa jatketaan, ehdoitta ja syvemmin, laajentaen yhteiskristillistä pohjaa tilaisuuden tullen. Juhani Oksanen rohkaisi:
– Tapahtuma osoitti, että Jumala on nostamassa uuden sukupolven. Sukupolven, joka palvelee täysillä Häntä, ja tekee niitä ihmeitä joita Raamattu on luvannut alkuseurakunnan malliin. Olen ihmeissäni siitä mitä Jumala tulee tekemään tulevina aikoina. Toivon, että seurakunnat ovat valmiina ottamaan vastaan uuden Jumalaa rakastavan sukupolven uusine toimintatapoineen ja herätyksen joka tulee.

Jyväskylään kiitollisena matkaava Jani Tuppurainen kuvaili viikonloppuna kokemaansa:
– Se oli kokemus jo sinällään, että jäätiin kuulemaan, mitä minulla oli sydämestä jakaa: kutsua Aito-iltaan, Jeesuksesta ja omasta todistuksestani. Mieleeni jäi tyttö, joka odotti äitiään kauppakeskuksesta. Menin hänen luo ja sain jutella hänen kanssaan. Jaoin kokemustani Jeesuksesta, mitä Hän on tehnyt minun elämälleni. Sain rukoilla hänen puolestaan, mitä en ollut koskaan tehnyt tuntemattoman ihmisen puolesta. Siitä jäi mahtava fiilis! Viikonloppu virvoitti meikäläisen kokonaan. Se antoi uutta puhtia elämään, innoitti tekemään lisää kunniaa meidän Herrallemme.