”Jumala hallitsee” vastaa autoradiosta kuuluva ylistyslaulu. Tästä aiheesta on viime vuosina etenkin englanninkielisessä maailmassa tehty niin monta laulua, että on helppo päätellä niiden olevan siellä hyvin suosittuja. Mutta lauletaan niitä suomeksikin.
Vaikkakin eri lauluja, yhteistä niille tuntuu olevan se, että Jumala hallitsee –sanoma toistuu läpi laulun useita kertoja, eikä muita sanoja sitten juuri tarvitakaan. Voihan olla, että on vaikea keksiäkään mitä muuta aiheeseen liittyvää sanoisi. – Jumala istuu valtaistuimella ja hallitsee, hän pitää huolta luoduistaan, hänelle me kuulumme, hänelle antaudumme kokonaan… Ja siinäpä se.
Ei ylistyslauluissa tietenkään mitään kovin syvällisiä ole tarkoituskaan pohtia, vaan johtaa väki yksinkertaisten säkeiden avulla ylistämään ja kiittämään Jumalaa. Silti, kuunnellessani kauniita Jumala hallitsee –lauluja ja nähdessäni musiikkivideoilta yleisön niihin ylistävän oloisena yhtyvän, en voinut olla ajattelematta mitä he noilla sanoilla tarkoittavat.
Miten Jumala hallitsee? Ylistyslaulujen kauttako? Vai hallitseeko hän muuta luomakuntaa, mutta ei tätä ihmisten maailmaa? Vai onko niin, että hän kyllä loppujen lopuksi hallitsee, mutta ei ennakoivasti vaan pikemminkin jälkikäteen asioita korjaten? Raamatusta toki löytyy paljon julistusta Jumalan valtasuuruudesta ja siitä, että hän hallitsee. Teemaan tarkemmin syvennyttäessä törmätään kuitenkin seikkoihin, jotka eivät tee asiaa ihan yksinkertaiseksi.
Sillä jos Jumala hallitsee tarkoittaa sitä mitä se ensimmäisenä tuo tavalliselle ihmiselle mieleen, voi – anteeksi vain – perustellusti kysyä, onko Jumala onnistunut kovin hyvin hallitsemisessaan! Sehän tuo mieleen kysymykset, jotka olemme kuulleet niin lukemattomat kerrat. ”Jos kerran Jumala on kaikkivaltias niin miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä, miksi sotia, sairautta ja nälänhätää? Miksi pienet lapset joutuvat kärsimään, miksi Jumala ei vain lopeta tätä kaikkea?” – Jos nyt ylistämme Jumalaa laulaen Jumala hallitsee, eikö se anna aiheen esittää juuri samat kysymykset? ”Jos kerran Jumala hallitsee niin miksi on näin…?”
Jos näitä kysymyksiä ei kuitenkaan enää esitetä, johtunee se osaltaan siitä, että tämä ylistysgenre on jäänyt tavalliselle ihmiselle niin vieraaksi, ettei hän tunne sen sisältöjä. Tai sitten siitä, että nuo kysymykset on yksinkertaisesti kaluttu niin loppuun, etteivät ne jaksa enää kiinnostaa. Niin tai näin, epäuskoa tai välinpitämättömyyttä, tavallisen ihmisen asenne on sellainen, että hänen on vaikea vakuuttua Jumala hallitsee –teemojen todenperäisyydestä.
Ei ole reilua Jumalaa kohtaan, jos väittää hänen olevan tämän murhaavan, raiskaavan, sortavan ja sotivan maailman hallitsija. Sellainen väite ei tuota hänelle minkäänlaista kunniaa. – Joku voi tietenkin sanoa, että kysymys on uskon asenteesta, ei siitä mitä näemme. Mutta jos uskoo silmillään näkemänsä totuuden vastaisesti pahan hyväksi, on kyseessä sokea usko. Jumala ei halua meidän näkevän väärin. Hän haluaa meidän näkevän asiat sellaisina kuin ne ovat. Ja toimivan todellisuuden, ei illuusioiden pohjalta.
On toisaalta rankkaa väittää, että Jumala ei hallitsisikaan tätä kaikkea. Mutta vielä rankempaa on väittää, että hän hallitsee. Sillä jos on vaikea löytää edes seurakuntaa, jota voisi sanoa Jumalan hallitsevan, kuinka hän sitten yhtäkkiä hallitsisikin koko maailmaa!
Pääsiäisen riemuvoitto
Pääsiäinen (noin) vuonna 30 oli käänteentekevä ihmiskunnalle ja maailman historialle. Silloin ensimmäinen ihmiskuntaan kuuluva nousi kuolleista! Ei kuitenkaan niin, että hänet olisi pelkästään herätetty kuolleista. Sellaista oli Raamatun mukaan tapahtunut aikaisemminkin, mutta kaikissa tapauksissa herätetyt myöhemmin kuolivat. Kun Jeesus nousi haudasta, hän voitti kuoleman täydellisesti eikä koskaan enää kuole!
Tämä tapahtuma antoi maailman historialle uuden suunnan. Jeesuksen nimen ympärille kasvoi liike, joka ajan oloon teki tästä Jumalan Pojaksi kutsutusta maailman tunnetuimman henkilön. Tuliko hänestä myös maailman mahtavin, vieläpä maailman hallitsija? Täytyyhän tapahtuneella olla kytkentä myös valtaan, sillä kuolleista noustuaan Jeesus julisti: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18).
Itämaan tietäjien tultua Jerusalemiin kuningas Herodes kyseli ylipapeilta ja kirjanoppineilta tietoja Kristuksesta. Hänelle vastattiin Jeesusta koskevan profetian sanoin: Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia (Matt.2:6). – Jeesusta kutsutaan tässä Israelin hallitsijaksi, mutta tuliko hänestä sellainen? Ei silloin, eikä vielä tähänkään mennessä. Hänestä olisi voinut tulla, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan (Joh.1:11).
Jos uskomme Raamattuun, ei meille jää muuta vaihtoehtoa kuin uskoa profetian käyvän toteen joskus myöhemmin. Pääsiäisen riemuvoitto ei riittänyt sitä vielä toteuttamaan. Mutta oliko tarkoituskaan? Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä – puhutaanko siinäkään välittömästä maailman hallitsijaksi ryhtymisestä? Se tässä onkin erikoista, että Jeesus ei käytä valtaansa maailman – tai edes Israelin – hallitsemiseen, vaikka sen voisi Raamatun mukaan päätellä olevan hänen tehtävänsä. Hänen valtansa osoitetaankin olevan tae sille, että opetuslapsille annettu lähetystehtävä tullaan viemään onnistuneesti päätökseen!
Pääsiäisen riemuvoitto, mitä se lopultakin on? Se on enemmän kuin mitä Jumalan hallinta tässä maailmassa olisi ollut. Mutta mikä voi olla enemmän? – Jeesuksen voitto kuolemasta, sillä se tarkoittaa, että Jeesuksen voiton voimasta myös jokaisesta häneen uskovasta tulee kuoleman voittaja! Siksi hän käyttää valtaansa ensisijaisesti siihen, että tämän ilosanoman vieminen kaikille kansoille tulee täytetyksi ja kaikki saavat mahdollisuuden uskoa. Sen jälkeen on aika palata Israelin ja maailman hallitsemisen ongelmiin.
Menneisyyden ennustukset
Raamatun ennustukset ulottuvat kauas. Toisaalta kauas menneisyyteen – toisaalta kauas tulevaisuuteen. Kauas menneisyyteen ulottuvat ennustuksetkin olivat joskus tulevaisuuden ennustuksia, sillä ne oli lausuttu paljon ennen niiden toteutumista. Psalmi 22 ja Jesaja 53 ovat tunnettuja Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa koskevia lukuja Raamatussa. Meistä katsoen ne suuntautuvat kauas menneisyyteen, sillä ne täyttyivät jo kaksituhatta vuotta sitten. Niitä kirjoitettaessa ne taas olivat satojen vuosien päähän suuntautuvia tulevaisuuden ennustuksia.
Kaiken kaikkiaan on niin, että Raamatun ennustusten keskiössä on Kristuksen kärsimyksillä lunastettu armahdus ja pelastus syntisille. Pietari osoittaa sen olevan kaiken profetian ydin (1.Piet.1:10–11): Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. – Kaikki todellakin viittasi Kristukseen ja hänen kärsimyksiinsä.
Jos näin oli jo ennen Golgataa, eikö sitä suuremmalla syyllä sen jälkeen. Risti näyttää oikean suunnan mitä luotettavimmin meillekin, jotka tahdomme ymmärtää tasapainoisesti Raamattua. Sen ydin on Kristuksen työ ristillä. Eikä ihme, siellä hän hankki meille armahduksen voittamalla kuoleman. Tätä hänen työtään ei voi korvata millään omilla töillä. Ei edes Raamatun kurinalaisella lukemisella tai sen ennustusten tuntemisella, vaikka nämä tärkeitä asioita ovatkin. Jumalan sana on suuri siunaus ja ravinto hengellemme, kunhan vain painopisteet ovat kohdallaan – keskeisenä risti, lunastuksemme symboli.
Risti keskeisenä –periaate sopii myös kauas tulevaisuuteen ulottuviin ennustuksiin. Eli ennustuksiin, jotka eivät ole täyttyneet vieläkään, kaksi- tai kolmetuhatta vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen. Niitäkin pitää tutkia Golgatan ristin valossa. Sitä periaatetta noudattaa ennustuksia täynnä oleva Raamatun viimeinen kirjakin, kun käyttää Jeesuksesta ilmaisua ”Karitsa, joka on teurastettu”. Ristillä kuollut Kristus on keskeinen hahmo Uuden testamentin profeetallisessa kirjassa, Johanneksen ilmestyksessä. Painopisteen ollessa kohdallaan voidaan uhkaavan tuntuistakin tulevaisuutta katsella tasapainoisesti, turvallisin mielin.
Tulevaisuuden ennustukset
Jumalan hallinta maailmassa on tulevaisuuteen kuuluva asia. Sillä vaikka kuinka laulettaisiin Jumala hallitsee –lauluja, tai vaikka kuinka luettaisiin Raamatusta aiheeseen liittyviä tekstejä ja julistettaisiin niiden pohjalta voimallisia julistuksia, eivät ne nykyistä todellisuutta muuksi muuta. Tuollaisissa voimakkaissa hetkissä voi kuitenkin tulla Jumalan koskettamaksi tavalla, joka antaa tunnun hänen mahdistaan. Sellaisen kokemuksen voimasta voi väkevästi, suuressa uskon varmuudessa laulaa ja julistaa: totisesti, Jumala hallitsee!
Ajatus Jumalan hallinnasta nykymaailmassa perustuneekin näkemykseen, että koska hän on kaikkivaltias, on hänellä tarvittava kyky ja voima vallan ottamiseen ja hallitsemiseen. Hän on luonnostaan kuningas, valta kuuluu hänelle! Psalmissa 93 sanotaan: Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä. Niin, hän kyllä voi ottaa vallan ja hallita (ja tätä tietenkin voi uskossa julistaa), mutta vielä hän ei ole sitä ottanut – itse asiassa jopa päinvastoin; täällä mellastavat monet Jumalalle vihamieliset voimat. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että ne voisivat tehdä mitä tahansa. Jumala on vetänyt niiden vallalle rajan – mikä tietenkin osoittaa vallan perimmältään kuuluvan hänelle!
Raamatussa onkin monia paikkoja, jotka sanovat Jumalan hallitsevan. Psalmien kirjassa niitä on erityisen paljon. Mutta ne kertonevat enemmän ”kulissien takaisesta” kuin näkyvästä todellisuudesta ja toisaalta profeetallisesta, tulevaisuuteen suuntautuvasta todellisuudesta. – Herra on kuningas, vaviskoot kansat (Ps.99:1) puhuu siitä, mikä on piilossa kulissien takana, mutta mikä kansojen tulisi Herraa peläten tunnustaa. – Herra on kuningas! Riemuitkoon maa (Ps.97:1) taas viittaa siihen kaivattuun tulevaisuuteen, jolloin maa saa lopultakin riemuita siitä, että Jumala hallitsee.
Sellainen aika on tulossa, sillä Ilm.19:6 ilmaisee sen toteutuvan, niin kuin senkin miten tämän ajan alkamiseen suhtaudutaan: Ja minä kuulin ikään kuin kansan paljouden äänen ja ikään kuin paljojen vetten pauhinan ja ikään kuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.” – Mutta tämä aika ei ole vielä tullut, eikä Jumala ole vielä ”ottanut hallitusta” eikä alkanut hallita maailmaa. Mikä aika nyt siis on meneillään?
Niin kuin sanottu, Raamatun profetiankaan ääressä emme saa unohtaa Kristusta, Jumalan Karitsaa. Hän on siinä keskeinen. Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä Jeesus sanoi noustuaan kuolleista. Myöhemmin otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle (Mark.16:19). Mihin muuhun hän käyttää valtaansa kuin siihen, että kansojen tavoittaminen lähetystyön kautta viedään päätökseen? Koska hänelle on annettu suuri valta ja hänet on korotettu ylhäiseen asemaan, ei hän varmaankaan jätä leiviskäänsä hoitamatta. Ja todellakin, hän käyttää valtaansa kulissien takana kaikessa hiljaisuudessa. Karitsa tekee työtään. Parhaiten sen kertoo lainaus Jumalan sanasta 1.Kor.15:24–28:
Sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.
Ei ihan helppoa tekstiä, mutta se kertoo mitä tarkoittaa, että oikeasti Jumala hallitsee. Sitä odottaessamme meidän kannattaa hartaasti rukoilla, niin kuin Jeesus Isä meidän –rukouksessa opettaa: tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi! Niin tehden saatamme seurakunnissamme ainakin johonkin mittaan asti päästä kokemaan mitä se on, kun Jumala hallitsee.
Tapio Lohikko
