Joskus kaikki on toisin

Katri Liukko

Lettu kyseli, että minkälaisia muutoksia minä kaipaan. Tuli mieleen, että se olisikin optimistista, jos oppisi olemaan kaipaamatta. Että osaisi ajatella, että nyt on hyvä. Vaikka kyllä muutoksillakin on oma paikkansa ja aikansa. Johan se selviää Saarnaajan kirjasta. Aika on ja aika on olematta. Tilanteet vaihtelee ja suhdanteet heilahtelee.

Olen saavuttanut nyt hetkeksi elämässäni sellaisen onnellisen suvantovaiheen, jossa asiat pysyvät suhteellisen paikoillaan. Viimeiset vuodet ovat olleet sellaisia mitä tässä iässä yleensä on: opiskelujen ja valmistumisen myötä koulu on vaihtunut, ja sen mukana ympärillä olevat ihmisetkin. Muutin pois vanhempieni luota, nykyään kotona seurana ovat kämppikset.

On kuitenkin hienoa, että joskus muutokset tapahtuvat hitaasti ja asteittain. Tykkään asua omillani, mutta mieltä lämmittää myös se tosiasia, että vanhempieni jääkaappi sijaitsee n. 15 minuutin bussimatkan päässä.

Koska pidän kirjoittamisesta, tykkään myös jossain määrin kirjoittaa jotain päiväkirjan tapaista. Tammikuussa kirjoitin pieneen kirjaseeni, että siitä huomaa, että asiat alkavat jälleen olla kohdallaan, kun on taas aikaa miettiä, kuinka ne voisi sekoittaa. Suvantovaiheessa alkaakin kaivata muutoksia. Samaiseen kirjaan kirjoitin myöhemmin, että onpa hyvä kun asiat muuttuvat, koska muuten ei olisi sellaisia asioita kuin muistot tai ikävä. Tärkeitä juttuja molemmat, vaikka harmillisia ja kipeitäkin toisinaan.

Ihmisessä hienointa on kuitenkin ehkä tunteiden kirjo, ja eihän se olisi mahdollinen ilman asioiden jatkuvaa muuttumista ja vaihtumista. Lettu miettikin osuvasti, onko jatkuva muutos muutosta lainkaan. Voisi ajatella että plus-miinus-nolla. Asiat on kohdallaan kun mikään ei ole luutunut paikalleen. Tämä olisi tarpeen muistaa myös seurakunnassa.

Mitä kirjoittamiseen tulee, olen huomannut, että se on erinomainen tapa käsitellä muutoksia. Kirjoittamalla muistaa paremmin ja unohtaa helpommin. Kirjoittamalla muutoksetkin pysyvät järjestyksessä, kun elämä laskostuu paperille. Monesti kirjoittaessani huomaan kaipaavani sitä, että asiat muuttuisivat takaisin, palaisivat ennalleen. Ne eivät yleensä tee niin.

Viimeisinkin vuosi on kaikesta huolimatta pitänyt sisällään muutoksia. Liikaa ja väärään suuntaan, jos minulta kysytään. Tarpeellisia kuitenkin, kenties. Elämästä jäi pois jotain, mitä siinä ei ehkä tarvinnut olla. On myös tullut uusia juttuja. Ja kun nyt selaan pientä muistikirjaani ja lueskelen omia kirjoituksiani, huomaan että myös minussa itsessäni on tapahtunut muutoksia.

Siis älä pelkää kun jokin muuttuu, matkaan jo lähde, tässä on tie. Jumala antaa sen mitä puuttuu, lävitse kaiken Hän sinut vie, laulaa Pekka Simojoki laulussaan Muutoksen aika. Tämän kun osaisi pitää mielessä, niin elämästä vähenisi stressi ja huoli. Ihmisellä on taipumus haluta seistä risteyksessä niin pitkään kuin mahdollista, vaikka valmis polku olisi asetettu eteen. Joskus kaikki muut reitit pitää katkaista, jotta sitä suostuu lähtemään sille tielle, mihin pitäisi.