Jeesus-lapsen syntyminen oli täynnä ihmeitä aivan hänen idustaan lähtien. Enkeli ilmestyi Marialle kertoen, että hän tulisi raskaaksi. Se tapahtuisi niin, että Pyhä Henki tulee hänen päällensä, ja myös poika, joka hänelle syntyy, olisi pyhä. Häntä kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi.

Ihmeet jatkuivat, kun Jeesus oli syntynyt. Betlehemin öiselle taivaalle ilmestyi enkeli tiedottamaan suurta ilosanomaa kaikille maan päällä asuville: ”Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra” (Luuk. 2:11). Enkeliä seurasi vielä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto” (Luuk. 2:14).

Syntymäyön ihmeiden todistajina olivat paimenet, nuo ihmisten silmissä vähäpätöiset miehet. Heidät Jumala katsoi arvollisiksi olemaan hänen Poikansa syntymän todistajina. Vähän myöhemmin Jeesusta katsomaan saapuivat vielä Idän tietäjät, viisaat miehet, jotka olivat nähneet erikoisen tähden syttyvän taivaalle. Sen johdattamina he olivat lähteneet kulkemaan, sillä he tiesivät, että tähti oli merkki kuninkaan syntymisestä. Tähti vei heidät Jeesus-lapsen luo.

Ihmeiden sarja oli itse asiassa alkanut jo paljon ennen näitä tapahtumia. Ne kertoivat profeettojen suulla Jeesuksesta vuosisatoja, jopa vuosituhansia aikaisemmin hänen syntymästään aivan sen mukaan kuin Jumala oli heille ilmoittanut. Mooses oli heistä ensimmäinen. Hän kertoi israelilaisille Jumalan ilmoituksen: ”Minä annan nousta heille sinun kaltaisesi profeetan heidän veljiensä keskuudesta ja panen sanani hänen suuhunsa. Hän puhuu heille kaiken, mitä minä käsken hänen puhua” 5. Ms. 18:18[1]. Uuden testamentin puolella sekä Johannes että Luukas Apostolien teoissa vahvistavat tämän viittaavan Jeesukseen (Joh. 1:45 ja Apt. 3:22 ja 7:37).

Jesaja kirjoittaa Messiaan syntymästä esimerkiksi luvuissa 9 ja 11. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että hän kirjoittaa aivan kuin olisi itse ollut paikan päällä näkemässä tuon tapahtuman: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, rauhanruhtinas” (Jes. 9:5).

Profeetta Miika puolestaan ilmoitti Jeesuksen syntymäpaikan: ”Mutta sinä, Betlehem Efrata, joka olet vähäinen Juudan sukujen joukossa, sinusta tulee minulle hän, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudessa, iankaikkisissa ajoissa” (Miika 5:1).

 

Jeesuksen syntymisen aikaa Jumala ei ollut ilmoittanut profeetoille etukäteen. Kuitenkin muutama vanha Herran palvelija sai asiasta tiedon ennakkoon: Johannes Kastajan vanhemmat Elisabet ja pappi Sakarias, samoin hurskas ja jumalaapelkäävä Simeon. Profeetta Hannakin, joka palveli Jumalaa temppelissä rukoillen ja paastoten, tiesi heti Jeesus-lapsen nähdessään, kuka tämä oli.

Kaikesta tästä huolimatta Jeesuksen syntymä tapahtui hiljaisuudessa, ilman hälinää ja suurten väkijoukkojen läsnäoloa. Ilman minkäänlaista ulkonaista loistoa. Näin oli taivaan Jumala sen suunnitellut.

Joulun sanoma kutsuu meitä hiljentymään näiden suurten ihmeiden äärelle tänäkin jouluna, Vapahtajamme syntymäjuhlana.

Anneli Lohikko

Kodin Ystävän päätoimittaja

 

[1] Kaikki kirjoituksessa mainitut raamatunjakeet on lainattu Seppo Seppälän julkaisemista Vanhan ja Uuden testamentin käännöksistä.