Danielin kirjassa kuvataan hurskaita ja jumalaapelkääviä ihmisiä aikana, jolloin Jumalan siunaus oli siirtynyt pois Israelin yltä. Jerusalem oli raunioina ja juutalaiset elivät toivon ja lupausten varassa vieraassa maassa. Daniel ja pakkosiirtolaiset kohtasivat uusia haasteita yhteiskunnan keskellä, joka ei tuntenut elävää Jumalaa. Tilanteessa on jotain samankaltaista kuin kristityillä, jotka elävät maallistuneen ja materialistisen ajattelun kyllästämän yhteiskunnan keskellä. Kuinka uskoa, että näkymätön Jumala yhä toimii keskellämme?
Baabel, kansojen sulatusuuni
Danielin kirja on syntynyt suurten myllerrysten keskellä: Baabelin kuningas Nebukadnessar piiritti Jerusalemia ja hyökkäsi useaan otteeseen kaupunkiin. Profeettojen ennustukset tulevasta tuomiosta täyttyivät, kun Israel vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Nebukadnessar poltti Jerusalemin temppelin ja kaupungista jäi jäljelle vain raunioita.
Jumala käytti pakanakuningasta Israelin kurittamiseen. Vanhan testamentin seurakunta joutui uuteen tilanteeseen, kun israelilaiset siroteltiin vieraiden kansojen keskelle. Juutalaisten kanssa myös muita kansoja vietiin vankeuteen, ja nekin haluttiin sulauttaa osaksi Baabelia. Jumala armossaan salli Nebukadnessarin hallita eri kansoja, ja profeetta Jeremia kutsui kuningasta Jumalan palvelijaksi. Daniel kuljetettiin muiden pakkosiirtolaisten kanssa kahleissa Jerusalemista Baabeliin.
Kuningas Nebukadnessar oli valinnut juutalaisten ylimysperheiden nuoria miehiä koulutettaviksi palvelijoikseen. “Kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Heitä oli koulutettava kolme vuotta, joiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja. Hoviherrojen päällikkö antoi heille nimet: Danielista tuli Beltsassar, Hananjasta Sadrak, Miisaelista Meesak ja Asarjasta Abednego.”
Ruokavalio-ongelma
Daniel ja hänen ystävänsä olivat uudessa elämäntilanteessa. Heidän piti opiskella kaldean kieltä ja kulttuuria, jotta he oppisivat uuden kotimaansa ajattelutavan ja maailmankuvan. Nuorukaiset alkoivat ulkoisesti muistuttaa kaldealaisia, mutta heidän sydäntään Nebukadnessarin määräykset ja koulutus eivät voineet muuttaa. Miehet kohtasivat heti koetuksen, sillä heidän piti syödä samaa ruokaa kuin kuningas Nebukadnessarin.
Danielilla oli ruokavalio-ongelma. Hän teki lujan päätöksen olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä. Hän päätti anoa hoviherrojen päälliköltä lupaa siihen. Hän ymmärsi, että kuninkaan tarjoama ruoka ei ollut kosheria ja juutalaiselle kelvollista. Mooseksen lain mukaan maito ja liharuoat olisi pitänyt valmistaa eri astioissa ja samoja astioita ei voisi myöhemminkään käyttää sekaisin. Hurskas juutalainen ei voinut tehdä asiassa kompromissia, hänen piti olla kuuliainen käskyille ja koko laille, joka oli ilmoitettu Mooseksen kirjoissa.
Daniel otti yhteyttä hovin päällikköön ja pyysi lupaa olla syömättä ruokaa. Päällikkö säikähti, mutta suostui Danielin pyyntöön, ja niin myös Sadrak, Meesak ja Abednego saivat luvan syödä kymmenen päivää vain kasvisruokaa. Päällikkö tarkasti heidän terveytensä kasvisdieetin jälkeen ja antoi heille luvan jatkaa vihannesruoalla.
Daniel ei tuominnut muita juutalaisia heidän ylellisestä ruokailustaan kuninkaan pöydässä, mutta hän teki lujan päätöksensä Jumalansa edessä ja sai kolme ystäväänsä mukaan. Päätöksen jälkeen Daniel sai kokea, että Jumala siunasi ja auttoi häntä olemaan kuuliainen.
Me ajattelemme helposti olevamme pyhempiä kuin toiset, ja tuomitsemme sydämessämme muita heidän teoistaan, mutta Daniel tutki ensin omat tekonsa Jumalan edessä. Hän ei voinut myöskään piiloutua niiden ehkä kymmenien juutalaisten nuorten miesten selän taakse, jotka söivät kuninkaan pöydästä ja siten puolustella itseään asiassa, josta Jumala hänelle oli selvästi puhunut.
Nebukadnessarin uni
Kuningas Nebukadnessar heräsi eräänä aamuna levottomana ja sanoi: ”Minä olen nähnyt unen, ja minun on saatava tietää, mitä se merkitsee.” Hän kutsui luokseen kaikki noidat, velhot, loitsupapit ja Kaldean viisaat ja ilmoitti heille: “Jos ette itse kerro minulle unta ja sen selitystä, teidän jäsenenne hakataan irti ja talonne revitään soraläjiksi. Mutta jos kerrotte unen ja selitätte sen, minä lupaan teille lahjoja ja palkintoja ja suuren kunnian. Esittäkää siis minulle uni ja sen selitys.”
Oraakkeleilla oli tapana antaa erilaisia selityksiä kuninkaan unille, mutta nyt heillä oli edessään suuri pulma. Kaldean viisaat pyysivät, että kuningas kertoisi ensin unen, niin he sitten kertoisivat sen selityksen. Kuultuaan tämän kuningas raivostui ja ilmoitti, että jos hänelle ei kerrota unta ja sen selitystä, niin kaikki Baabelin noidat, tietäjät ja viisaat tullaan surmaamaan.
Käsky viisaiden surmaamisesta saattoi myös Danielin ja hänen toverinsa kuolemanvaaraan. Daniel kuuli Arjokilta, kuninkaan henkivartijoiden päälliköltä kuninkaan uhkauksesta. Hän meni heti kotiinsa ja kertoi asian tovereilleen Sadrakille, Meesakille ja Abednegolle ja pyysi heiltä esirukousta omasta puolestaan, että taivaan Jumala olisi armollinen ja ilmaisisi salaisuuden hänelle.
Jumala ilmoittaa unen selityksen
Daniel kävi rukoukseen ja heti samana yönä Jumala antoi hänelle näyn ja ilmoitti kuninkaan unen ja selityksen. Daniel yllättyi ja hämmentyi Jumalan ilmestymisestä. Saatuaan vastauksen Daniel riensi Arjokin luokse ja huusi: “Älä tuhoa Babylonian viisaita! Vie minut kuninkaan luo, niin minä kerron kuninkaalle hänen unensa selityksen.”
Arjok toi Danielin Nebukadnessarin eteen ja sanoi: “Olen löytänyt Juudan pakkosiirtolaisten joukosta miehen, joka voi selittää kuninkaalle hänen unensa.” Daniel kertoi Nebukadnessarille taivaan Jumalasta, joka oli ilmoittanut kuninkaalle, mitä on tapahtuva aikojen lopussa. Hän kuvaili kuvapatsasta, joka ennusti tulevia maailman valtakuntia: Babyloniaa, Persiaa, Kreikkaa ja Roomaa. Baabelin kuningas Nebukadnessar oli unessa kuvapatsaan kultainen pää ja selityksen mukaan jokainen valtakunta nousee ja sortuu Jumalan aikataulun mukaisesti.
Kun Nebukadnessar kuuli Danielilta unen ja sen selityksen hän heittäytyi kasvoilleen maahan. Kuningas sanoi Danielille nöyränä: “Teidän jumalanne on jumalien jumala, kuninkaiden herra ja salaisuuksien paljastaja, sillä sinä olet pystynyt paljastamaan tämän salaisuuden.” Kuningas koki tuntemattoman Jumalan puhuttelevan häntä. Danielin kirja ei ole vain kertomus pakkosiirtolaisista, mutta myös Baabelin kuningas Nebukadnessarista, jota taivaan Jumala kutsui parannukseen ja pelastukseen.
Kenen edessä polvistut?
Nebukadnessar ei välittänyt unesta ja sen varoituksesta, vaan päätti pystyttää jättiläismäisen kultaisen kuvapatsaan, joka esitti häntä itseään. Hän tahtoi rakentaa ikuisen valtakunnan ja itse olla sen palvottu ja ylistetty kuningas.
Nebukadnessar käski kutsua patsaan vihkimisjuhlaan kaikki Baabelin tärkeät henkilöt: satraapit, käskynhaltijat ja maaherrat, neuvonantajat, rahavarainhoitajat, tuomarit ja poliisipäälliköt ja kaikki maakuntien korkeat virkamiehet. Juhlavieraiden saavuttua paikalle kuningas käski heidän kaikkien juhlamusiikin soidessa heittäytyä maahan ja yhdessä kumartaa kultaista patsasta. Joka ei tottelisi käskyä, heitettäisiin tuliseen uuniin.
Pian juhlamusiikki alkoi soida ja kaikki polvistuivat patsaan edessä rukoukseen, mutta kolme miestä jäi seisomaan. Danielin ystävät Sadrak, Meesak ja Abednego olivat kutsuttujen joukossa, mutta he eivät suostuneet rukoilemaan patsasta. Heidän tottelemattomuudestaan kerrottiin kuningas Nebukadnessarille, joka raivostui silmittömästi ja uhkasi heittää heidät tuliseen uuniin.
Danielin ystävät olisivat voineet etsiä kiperään tilanteeseensa erilaisia ratkaisumalleja ja käsittää kumartamisen kansalaisvelvollisuudeksi, jolla ei ole sen syvempää merkitystä. Kumartamisesta kieltäytyminen olisi ollut silloin kansalaistottelemattomuutta, joka ei ole uskon tai omantunnon asia. Toisaalta he olisivat voineet kumartaa patsasta Nebukadnessarin tähden ja osoittaa näin lojaalisuuttaan kuninkaalle. Tuo kumartaminen olisi voinut tapahtua kaukana patsaasta ja vain pieni nyökkäys patsaaseen päin, jolloin kuningas olisi kunnioittanut heitä vielä enemmän, koska tiesi kuinka vaikeaa se on juutalaisille.
Tämän päivän teologi voisi vedota Uuteen testamenttiin sanomalla: Epäjumalia ei ole olemassa. Kumartamalla kultaista kuvapatsasta he eivät olisi palvoneet epäjumalia, koska on olemassa vain yksi Jumala. Ja jos joku kumartaa sellaista, jota ei ole olemassa, hän ei itse asiassa palvo yhtään mitään.
Miehet valitsivat totella Jumalaa
Danielin ystävät eivät valinneet edellä mainittuja ratkaisumalleja. He uskoivat, että Jumala voi halutessaan pelastaa heidät tulisen ahjon kuumuudesta. He luottivat Jumalaan, koska tiesivät tekevänsä oikein. He olivat vahvoja, sillä Jumalan laki oli heidän puolellaan. He eivät voineet palvoa kuningasta ja hänen patsastaan ja olla samaan aikaan todellisia Jumalan palvelijoita. Danielin toverit olivat valmiita kärsimyksiin ja kuolemaan, koska uskoivat ikuiseen elämään ja olivat valmiit maksamaan uskostaan.
Miehet vastasivat kuninkaalle: “Tähän ei meidän tarvitse lainkaan vastata. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.”
Heidät tuomittiin välittömästi kuolemaan ja heitettiin tuliseen uuniin. Miehet putosivat sinne sidottuina. Kuningas ja juhlavieraat seurasivat rangaistuksen toimeenpanoa ja yllättäen jotain outoa tapahtui. Kuningas nousi ylös tuolilta katsomaan ja huudahti: “Minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.” Neljäs mies, Jumalan pojan kaltainen kulki miesten rinnalla, jotka olivat vapautuneet siteistään ja pelasti heidät tulen liekeiltä.
Heti Nebukadnessar nöyrtyi ja antoi kunnian Jumalalle. Hän kehotti kaikkia kansoja kunnioittamaan Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalaa ja joka ei niin tekisi, hänet hakattaisiin kappaleiksi, ja hänen talonsa hajotettaisiin soraläjäksi.
Jumala hallitsee
Nebukadnessar näki toisen, pelottavan unen suuresta puusta, joka kaadetaan nurin ja Daniel pyydettiin jälleen kuninkaan luokse antamaan selitys unelle. Selitys oli hämmentävä, sillä Korkein oli päättänyt kuninkaan kohtalon: hänet ajetaan pois ihmisten joukosta ja hän tulee asumaan villieläinten parissa, kunnes tunnustaa Korkeimman olevan hallitsija ihmisten valtakunnassa.
Nebukadnessar oli tuolloin valtansa huipulla ja ylpeä saavutuksistaan. Hän oli rakentanut Baabelin kaupungin, jossa sijaitsi Baabelin torni ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä: riippuvat puutarhat vuoren rinteillä. Kreikkalainen historioitsija Berossus kertoi kuninkaan ottaneen vaimokseen persialaisen Amytis -nimisen naisen Teheranista. Kuningatar Amytis koki jatkuvasti koti-ikävää kaivaten Persian luontoa ja maisemia. Nebukadnessar rakennutti rakastamalleen vaimolle tasangolle kivenlohkareista keinotekoisen vuoren, jonka huipulla sijaitsi eläintarha.
Kuningas unohti pelottavan unen ja vuotta myöhemmin kävellessään palatsinsa kattotasanteella hän sanoi ylpeillen: “Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen väkevällä voimalla rakentanut kuninkaalliseksi kaupungikseni ja omalle mahdilleni kunniaksi!”
Sanat olivat vielä kuninkaan huulilla, kun taivaasta kuului ääni sanoen: Kuningas Nebukadnessar, olet menettänyt valtakuntasi! Sinä olet asuva eläinten parissa, syöt ruohoa kuin härät kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ja antaa kuninkuuden kenelle tahtoo. Tämä kohtaus on Danielin kirjan historiallisen osan huipentuma. Jumala taivaassa osoittaa hallitsevansa maata ja sen kuninkaita.
Nebukadnessar menetti järkensä, jätti palatsin ja söi niityllä ruohoa kuin härkä. Häntä etsittiin, mutta ei löydetty. Ehkä kuningas oli suljettu rakennuttamaansa eläintarhaan. Unohdettuna hän seitsemän vuoden ajan oleskeli ulkona kastuen sateesta ja eli kuin villieläin. ”Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.”
Raamattu kertoo, että lopulta kuningas nosti silmänsä kohti taivasta ja nöyrtyi. Hän sai takaisin ymmärryksensä ja palasi ihmisten joukkoon. Hän ylisti Jumalaa ja kiitti Taivaan Kuningasta, jonka ”kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset ja joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa”.
Jumalaan luottava saa avun
Daniel ja pakkosiirtolaiset joutuivat kokemaan paineen, joka syntyy kun usko tunnustetaan. Nebukadnessarin valtakunnassa uskonnonharjoittamista suvaittiin niin kauan kuin se ei uhannut julkista elämää tai ollut kiusallista valtiolle. Baabelin mielivaltainen kuningas hallitsi ja näytti voittamattomalta. Totalitaarisen valtion keskellä Jumala osoitti yhä uudelleen auttavansa omiaan ja hallitsevansa historiaa.
Danielin kirja muistuttaa Jumalan uskollisuudesta niitä kohtaan, jotka tahtovat olla kuuliaisia ja luottaa Jumalaan. Kertomus Danielista ja Nebukadnessarista muistuttaa meitä Jumalasta, joka hallitsee maailmaa ja jolla on rajaton kyky tehdä mitä Hän tahtoo. Kaikkivaltias toteuttaa kaikki aikomuksensa historian eri vaiheissa. Hän voi voittaa kaikki vaikeudet. Jumala saattaa kerran päätökseen kaikki suunnitelmansa yksilöiden, kansojen ja koko maailman kohdalla.
Lähteet:
Daniel (Expositional Commentary): James Montgomery Boice 1989
Vanha testamentti (1992).
