Kodin Ystävä –lehden entisen päätoimittajan Tapio Lohikon juttuja, jotka joidenkin mielestä menevät ihan päin prinkkalaa, vaikka asia Raamatun pohjalta saattaakin olla toisin…

Nykyisen maailmantilanteen ja seurakuntamme lähetystyötilanteen johdosta sydämelläni on asia, josta olen puhunut aiemminkin. Vakava aika ja vakava aihe aiheuttavat vakavahkon perusvireen, mutta päin prinkkalaa joidenkin mielestä mennään! Vieläpä ihan vakavissaan.

Lähettäessään opetuslapset ensimmäiseen lähetysprojektiinsa Jeesus sanoi heille: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. 10:5–6). Samaa, vain juutalaiset huomioivaa toimintaperiaatetta, hän noudatti omassakin työssään. Vai mitä pitäisi ajatella hänen vastauksestaan kanaanilaiselle naiselle, joka tuli anomaan apua sairaalle tyttärelleen: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. 15:24). Naisen jatkaessa anomistaan Jeesus vastaa: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille” (kyseessä juutalaiset–pakanat -asetelma). Nainen on sinnikäs ja vetoaa siihen, että koiranpennutkin syövät ”niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat” (Matt. 15:27). Minkä jälkeen Jeesus parantaa tyttären!
Antaessaan opetuslapsilleen lopullisen lähetyskäskyn Jeesus jo sanookin: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19). Ensin mentiin vain juutalaisten luokse, nyt kaikkien kansojen. Mistä näin suuri muutos? Siitäkö syystä, että vaikka juutalaiset saivat kuunnella maailman parhaan opettajan opetuksia, ja katsella hyvän paimenen parantamisihmeitä, he eivät uskoneet häneen. Joh. 1:11 kävi toteen: ”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.”

Vertauksessaan viinitarhureista Jeesus sanookin: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä” (Matt. 21:43). Hänen toimintansa kestäessä oli käynyt selväksi se, että juutalaiset eivät tahdo häntä kuninkaakseen (Luuk. 19:14). Apostoli Paavali päätyy samaan. Hän toteaa toimintansa loppuvaiheissa – profeetta Jesajan ennustamaan juutalaisten paatumukseen viitaten – että ”Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille; ja he kuulevat sen” (Ap.t. 28:25–28).
Vaikka olikin pakanain apostoli, Paavali ymmärsi juutalaisten tilanteen. Hän sanoo, etteivät he ”kompastuneet” siksi, että vain ”lankeaisivat”, vaan ”heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille” (Room. 11:11). – On silti traagista, että juutalaiset hylkäsivät Messiaansa, jota he satojen vuosien ajan olivat hartaasti odottaneet. Sen johdosta he joutuivat pois maastaan lähes kahdeksi tuhanneksi vuodeksi. Heidän osansa kansojen seassa kulkevina pakkosiirtolaisina on ollut lohduton. Israelin valtion syntyminen antaa kuitenkin vihjeen siitä, että juutalaisten pitkä vaellus lähestyy loppuaan.

Tärkeintä ei silti ole juutalaisten paluu muinaiseen kotimaahansa. Paavali puhuu isommasta asiasta kun sanoo, että ”kaikki Israel on pelastuva” (Room. 11:26). Juutalaiset ottavat vastaan Messiaansa. Mutta Israelin paatumus kestää ”siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut” (Room. 11:25). Lähetyskäskyn täyttäminen eli kaikkien kansojen saavuttaminen tapahtuu ensin, sitten pelastuu juutalainen kansa. – Näin ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.
Lähetyksen myötä juutalaisten Messiaasta on tullut kansojen Kristus. Kumpikin tarkoittaa: ”Voideltu”. Messias perustuu Vanhan testamentin, Kristus Uuden testamentin alkukieleen. Kreikan oli luonnollista tulla UT:n alkukieleksi, olihan se silloinen maailmankieli. Jeesus siis opittiin pakanakansojen keskuudessa tuntemaan Kristuksena. Mutta juutalaisten kääntyessä kääntyy myös Jeesuksen ”arvonimi” heidän suussaan heprealaiseen Messias-muotoon. Näiden ”messiaanisten juutalaisten” joukko onkin viime vuosina hiljalleen kasvanut.

Israel ja sen ystävät ovat huolissaan kasvavasta antisemitismistä. – Jospa Messias jo tulisi ja pelastaisi Israelin sitä ympäröivistä vihamielisistä pakanakansoista!

Juutalaisten Messias kyllä tulee, mutta ei vielä. Kansojen Kristus odottaa yhä pääsyä monien kansojen keskuuteen. Israelin lunastusta odottavien tulisikin olla kiinnostuneita kansoista, joiden luokse ”niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat” eivät ole vielä päässeet. ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!” Ennen sitä ei pakanain luku täyty. Eikä Israel kypsy sanomaan: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen”; tämän Jeesus sanoi olevan ehto sille, että he saavat nähdä hänet (Matt. 23:39).
Mitä siis tehdä? Pietari puhuu (2.Piet. 2:12) teistä, ”jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista”. Miten ”joudutatte”? – Voihan se tarkoittaa muutakin, mutta minun mieleeni tulevat ne sadat, jopa tuhannet kansat, jotka vielä pitää saavuttaa. Sillä Matt. 24:14 mukaan ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”. Tähän työhön voimme kaikki osallistua! Vain jotkut lähtevät, mutta lähettäjinä palvelevia tarvitaan heihin verrattuna moninkertainen joukko.

Kaikkeen edellä sanottuun havahduin äkillisesti huonontuneen maailmanpoliittisen tilanteen johdosta (ei kovin yllättävää). Tajusin, kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Maailmasta voi äkkiä tulla niin ahdistava paikka, että rukous ”tule, Herra Jeesus” alkaa maistua. – Paitsi että hän ei voi tulla, koska hänen antamansa tehtävä on kesken. Saavuttamattomat kansat on saavutettava. Kaikki tarvitsevat mahdollisuuden.

Viime aikoina on kuitenkin tuntunut siltä, että jotakin on alkanut mennä kohdalleen! Olen iloinnut siitä, että voimme seurakuntana osallistua konkreettisesti tähän saavuttamattomien saavuttamiseen. Koska asiat voivat muuttua nopeasti, tulee ottaa vaari oikeasta hetkestä. ”Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.” Jos ajat muuttuvat huonoiksi, niin kuinkas sitten lähetystyötä tehdään? On mentävä otollisella ajalla. Kun ovet sulkeutuvat, on myöhäistä.

Tämä voi tuntua joidenkin mielestä niin mustavalkoiselta, että päin prinkkalaa menee! Nykyisen lähetysajattelun mukaanhan lähetystyö tapahtuu ”kaikkialta kaikkialle”. Ovatko kaikki näin ajattelevat väärässä? Pitääkö kaikki muu lähetystyö, paitsi saavuttamattomien kansojen saavuttaminen, lopettaa? – Sitä en tarkoita! Antoihan Jeesus yksilöihin keskittyvän ”saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” -käskynkin. Saavutettujen kansojen keskelläkin on runsaasti niitä, joita ei evankeliumi ole saavuttanut. Lisäksi tarvitaan muunlaisia tarpeita täyttävää lähetystyötä.

Mutta sitä tarkoitan, että saavuttamattomat kansat tulee päättäväisesti tiedostaa yhtenä lähetystyön keskeisenä painopistealueena. Tarkoitan: päättäväisesti! Muuten asia unohtuu. Tähän työhön käytetään vain murto-osa maailman lähetysvaroista. Siihen tulisi ohjata resursseja paljon nykyistä enemmän. – Jos odotamme Jeesusta tulevaksi, meidän tulisi pyrkiä poistamaan tämä hänen tulonsa este! Kansojen Kristus haluaa tavoittaa kaikki kansat.

Hmm, tässä jutussa ei sitten mikään mennytkään päin prinkkalaa. – Sori!