Anneli Lohikko

Tampereen Baptistiseurakuntaa ovat jo vuosien ajan rikastuttaneet ihmiset eri puolilta maailmaa. Jokainen sunnuntain tilaisuus tulkataan englanniksi, jotta nekin, jotka eivät osaa suomea, voivat olla osa jumalanpalvelusyhteisöä. Lokakuussa heidät haluttiin erityisesti huomioida erityisjumalanpalveluksessa, jonka teemana oli Kansojen päivä ja Kiitospäivä.

Erityinen kiitosaihe tuossa juhlahetkessä oli nigerialaisen Diken perheen äidin ja lasten monien ongelmien jälkeen saama oleskelulupa maassamme. Heitä oltiin lähettämässä takaisin Nigeriaan, vain perheen isä Max olisi saanut jäädä opintojensa vuoksi saamansa oleskeluluvan turvin Suomeen. Seurakunta auttoi heitä vaikeassa tilanteessa ja lopulta heillä oli käsissään kauan toivottu ja odotettu paperi. Perhettä ei hajotettu erilleen.

Pastori Tapio Lohikko luki puheenvuoronsa aiheena Ilmestyskirjan sanat:

”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään valkoiset vaatteet ja käsissään palmunoksat.” Ilm 7:9.

Miten hyvin tuo Raamatun kohta sopikaan juuri tuohon tilanteeseen! Ulkomaalaisten jäsenien myötä seurakunta on saanut pientä esimakua tulevasta – siitä mitä koetaan kerran perillä kun on kirjaimellisesti vain yksi joukko, Kristuksen seurakunta. Juhlassa oli mukana uskovia ystäviämme Intiasta, Israelista, Nigeriasta, Ukrainasta ja Vietnamista. Osa heistä on pysyvästi maassamme, osa on vain tietyn ajan opintojen tai työn vuoksi.

Tilaisuuden alku pidettiin kirkkosalissa. Sitten siirryimme kahvipöytiin, joista jokaiselle kansallisuudelle oli varattu oma pöytänsä, nigerialaisille kaksikin. Pöytiä koristivat heidän kotimaansa  liput. Ulkomaalaiset ystävämme olivat kattaneet tarjoilupöydän oman maansa herkuilla. Myös entiseltä, seurakunnassa säännöllisesti käyneeltä japanilaisperheeltä oli kahvipöydässä tarjottavaa.

Samalla kun nautimme kahvia Raili Huhtala kyseli ystäviltämme heidän tuntojaan ja kokemuksiaan Suomesta. Ne olivat mielenkiintoista kuultavaa. Haastattelut olivat sikälikin hieno asia, että täten myös ne seurakuntalaiset, jotka eivät ole voineet jutella heidän kanssaan kieliongelmien vuoksi, saivat kuulla heidän kokemuksistaan maassamme. Liekö osittain hienotunteisuussyistäkin, mutta kommentit olivat poikkeuksetta kiittäviä. Yksi vastaajista uskaltautui mainitsemaan jotakin ikävääkin. Se oli maamme kylmä talvi.

Suomessa on nykyään niin paljon ulkomaalaisia, että heidän saaminen mukaan seurakuntiin on yksi haasteemme. Raamattu korostaa ”muukalaisten” hyvää kohtelua. Seurakunta on Jumalan luomus maailmassa ja sen, jos minkä, tulee ottaa maahanmuuttajat avosylin vastaan. Ystävystyä heidän kanssaan ja auttaa heitä sopeutumaan jopa siihen kylmään talveen – jos niitä nyt vielä tulee tässä ilmastonmuutosten ajassa.