Maija Latvala

Sanallisen palstansa viljelyn aloittava joutuu pohtimaan, mistä tuleville ajatuksille raivaisi riittävän avaran tilan, joka toisaalta kuitenkin myös olisi tila. Siis jotakin, jolla on rajat. Vaikka venyvätkin sellaiset. ”Kulmia” kirkastui omassa kaskeamisessani kestävimmäksi keksityistä ratkaisuista. Se edustaa palstannimeä, joka tarjoaa lähtökoordinaatit, mutta voi silti viedä moneen suuntaan. Avaa ja rajaa. Sitähän kulmat tekevät.

Näkökulmamme maailmaan, elämään, uskoon ja Jumalaan — sekä kaikkeen siihen, mitä nämä pitävät sisällään — tekevät meidät. Näin on riippumatta siitä, tiedostammeko nämä kulmamme, vai kannammeko niitä mukanamme kuin nenänvarren lukulaseja, joita emme tiedä käyttävämme. Erilaisten näkökulmien tunnistamisen ja ymmärtämisen kautta toteutuvat merkittävältä osaltaan oppiminen ja kasvu, niin tiedollisessa mielessä kuin laajempana elämän kokoisena ihmisen ja kristityn tehtävänäkin.

Pohjanmaan jokien luettelu ei tee maantieteilijää, vaan kyky ymmärtää, minkä kaltaisiin kysymyksiin maantiede etsii ja voi tarjota vastauksia. Ymmärtäessään maantieteen näkökulman maailmaan, kykenee erottamaan sen biologisesta tai historiallisesta. Toisaalta samalla on mahdollista tunnistaa myös eri näkökulmien mahdolliset kohtauspisteet, jolloin erottavat tekijät saavat rinnalleen myös yhdistäviä. Kun ymmärtää oman näkökulmansa olemuksen, aukenevat siis myös edellytykset ymmärtää, mitä jää sen ulkopuolelle, ja kuinka kauaksi. Toiseutta ja toisenlaisuutta on vaikea kohdata, jos ei hahmota itseään. Itseään taas kasvaa ymmärtämään tutustumalla toiseen ja toisenlaiseen. Kasvattava kohtaaminen onkin näkökulmien vuorovaikutusta. Biologi ja maantieteilijä oppivat toisiltaan sekä toisistaan että itsestään.

Pyrkimystä erilaisten näkökulmien löytämiseen, kohtaamiseen ja ymmärtämiseen on syytä vaalia, vaikka kulmat ovatkin usein teräviä. Ne edellyttävät särmät. Omaan kurkkuun omat näkökulmat takertuvat särmistään hyvin harvoin. Toisten edustamat sitäkin useammin. Mitään yhteisöä, alkaen perheistä aina seurakuntiin, työ- ja harrastusporukoihin tai koko yhteiskuntaan, ei silti uhkaa sinänsä se, että niissä keskustellaan toisinaan kurkkua kuristavankin vaikeista asioista. Vaikeat asiat, ja niitä koskeva näkökulmien kirjo, kun ovat olemassa riippumatta siitä, suostutaanko ne tunnustamaan. Särmiä ja kulmia emme voi maailmasta, yhteiskunnasta, perheestä tai edes seurakunnista hioa pois, vaikka innokasta yritystä on aika-ajoin esiintynytkin. Ikävä kyllä lääke on tällöin liian usein ollut tautia pahempi.

Hiomisyrityksissä saatetaan myös menettää jotakin oleellista. Särmien ja kulmien paljastamiseen voi kätkeytyä arvokasta. Kuten todettua, keskustelun – siis kohtaamisen – kautta tunnistetaan omat näkökulmat, toisten näkökulmat ja näkökulmien keskinäiset suhteet, sekä voidaan lisäksi etsiä vastausta siihen, miten näkökulmien kirjon kanssa on tarkoitus elää. Toisinaan keskustelun pohjalta tehtävät ratkaisut voivat olla kipeitä ja sulkea monien näkökulmien ohella myös monia ihmisiä ulkopuolelleen. Minkään yhteisön katto ei voi kohota tai seinät levetä loputtomiin. Aina on kuitenkin hyvää ja kaunista kyetä ymmärtämään sekin näkökulma, jota ei voi pitää hyvänä ja kauniina, ja joka siksi jää hyväksyttävän ulkopuolelle. Pyrkimys ymmärtää saattaa ravistella omia käsityksiäni rajustikin, mutta juuri siksi myös varmistaa, ettei tapani tarkastella asioita ole hätiköidysti rakennettu tai lepää heikolla perustuksella.

Kasvattaisin tällä palstalla mielelläni sanoja ja ajatuksia, jotka eivät pelkäisi etsiä, esittää, esitellä ja ymmärtää särmänsä säilyttäneitä näkökulmia. Niistä perustavin on se, jonka varaan kaikki kristityn kasvu lopulta rakentuu ja josta kasvu saa voimansa. Tuo kulma on monelle liian särmikäs ja terävä kohdattavaksi tai edes etäältä ymmärrettäväksi. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Kristityn kasvun perimmäisenä päämääränä on etsiä ymmärrystä siitä, mistä Jeesuksessa Kristuksessa on kyse. Mitä kysymyksiä hän esittää? Mihin kysymyksiin hän vastaa? Se on kohtaamista ja vuorovaikutusta, jossa oma tapani tarkastella maailmaa, elämää, uskoa ja Jumalaa tulee tunnistetuksi hyvässä ja pahassa. Samalla se saa kasvaa kohti Kristuksen näkökulmaa. Tämänkaltaista kasvua sopii toivoa kaikille elämänsä palstoille. Sanallisille ja sanattomille.