Katri ja Leena, ikää yhteensä 76 vuotta, saavat yhteisen sivun joka toisessa KY-lehdessä. Jätämme ikäyhtälön ratkaisemisen lukijoille, mutta tässä vihje: Katrilla ei ole Leenan vuosista puoliakaan…

Ensimmäisellä kerralla on syytä vähän esittäytyä. Päätimme kysellä toisiltamme:

Mitä Katri enimmäkseen puuhaat arkipäivisin?
— Haluaisin sanoa tähän, että opiskelen, mutta se voisi olla vähän huijausta. Oikeasti kyllä opiskelenkin, mutta muuten päivät kuluvat aika leppoisasti myös musiikin, kirjojen, liikunnan ja tietysti nokosten äärellä. Bravuurini on kuitenkin yleinen tekemättömyys, tunnetaan myös termeillä lagaaminen tai laiskottelu.

Minkä kirjan luit viimeksi? Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
— Suosin kotimaista, oikeastaan niin musiikin kuin kirjallisuudenkin saralla. Oikeasti olen musiikin suhteen melko lailla kaikkiruokainen. Puoliksi luettuja kirjoja on vajaa tusina odottamassa, että lukisin ne loppuun. Tällä hetkellä menossa on Laura Lehdon Pelkääjän paikalla. Lyhyesti tiivistettynä se kertoo hyvin kauniilla ja humoristisellakin tavalla luopumisesta. Suosittelen!

Vaan mitenpä Lettu itse kulutat päiväsi? Mitä teet vapaa-aikanasi?
— Tätä nykyä opetan ihan täysipäiväisesti ja välillä iltaisinkin avoimessa yliopistossa. Koska opetus tapahtuu pääasiassa verkossa, opiskelijani ovat ympäri Suomea ja välillä maailmaakin. Alaani ovat kasvatustiede ja perheopinnot. Ja laadulliset tutkimusmenetelmät, jotka eivät kuulosta kiehtovalta, mutta ovat sitä.

Entä se vapaa-aika?
— Jos työssäni aika paljon luen ja kirjoitan, niin vapaa-aikana sitten aika paljon… luen ja kirjoitan. Onneksi meillä on Ruben, tuo vanheneva ihmisystävällinen berniläinen, joka edelleen jaksaa viedä minua pitkin metsiä. Sillä ulos ja luontoon minun on kyllä pakko säännöllisesti päästä. Sinä tuskin paheksut lukemista ja kirjoittamistakaan, koska itsekin vietät aikaa suomen kielen parissa.

Mikä siis sai sinut Katri kiinnostumaan suomen kielen opiskelusta?
— Tykkään kielistä ylipäätään, mutta mikään opiskelemistani vieraista kielistä ei lopulta noussut ”ylitse muiden”. Voisi sanoa, että vaihto-oppilasvuoden aikana rakkaus omaan äidinkieleen vallan leimahti, kun hoksasin sen luovuuden ja monipuolisuuden. Saman vuoden aikana myös kirjallisuus alkoi kiinnostaa enemmän, ja niistähän muodostui sitten hyvä combo yliopistoon.

Yliopistoista puheen ollen, kuinka Lettu ajauduit nykyiseen työpaikkaasi?
— Valitsit sikäli hyvän verbin, että työurani ei rehellisesti sanottuna ole ollut kovinkaan suunnitelmallinen. Kun reilut pari vuotta sitten lopettelin apurahatutkijan vapaata elämää ja mietin, mistähän nyt töitä löytyisi, huomasin työpaikkailmoituksen nykyisestä työstäni. Eli kiitollinen pätkätyöläinen jo 30 vuotta.

Missä työssä näkisit itsesi mieluiten sitten kun valmistut, Katri?
— Tämä onkin paha. Voisin vastata että vaikka ja missä. Erityisesti suomen opettaminen toisena kielenä, eli siis esimerkiksi maahanmuuttajille, kiinnostaisi.

Jos palataan Lettu vielä hetkeksi miettimään viime vuotta, mistä olet erityisen kiitollinen?
— Minulla on elämässäni paljon isoja asioita, joista on syytä olla kovin kiitollinen. Annan viimevuotisen erityiskiitoksen kuitenkin laulutekstiharrastukseni uudesta tulemisesta.

Näin vuoden alussa katsellaan usein tulevaisuuteen. Kaikki viime aikojen uutiset Suomessa tai maailmalla eivät ole olleet pelkästään mukavia. Mitä mietit?
— Olen surullinen siitä, että ihmiset ovat monissa asioissa ja monilla tasoilla nousseet toisiaan vastaan. Oma elämäni on sijoittunut toistaiseksi kovin rauhalliseen väliin Suomen ja Euroopan historiassa. Nyt kannan huolta esimerkiksi sinun sukupolvesi elämän olosuhteista. Meille on kuitenkin annettu luottamisen ja rakastamisen tehtävä. Sen tehtävän kanssa ja Jumalan avulla on mentävä.

Millä mielin itse Katri katselet maailmaa ympärilläsi?
— Vaihtelevin mielin. Toisinaan sitä osaa tiirata ympärilleen kiitollisena, joskus kiitollisuuteen ei meinaa löytyä syytä. Haluaisin ainakin yrittää pitää positiivisen mielen, ja ajatella ettei maailma ole sen paatuneempi paikka kuin mitä se on aikaisemminkaan ollut. Eivätkä ihmisetkään.

Sitten kirkkokysymys: Olet baptisti. Oletko siis oikeassa?
— Annan mielelläni ymmärtää näin. Valitettavasti vuosien kuluessa olen huomannut, etteivät nämä kaksi asiaa välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Nyt kun baptismiin päästiin, mitä Lettu koet saaneesi baptistikirkolta? Mikä on paras muistosi siihen liittyen?
— Laulut. Kaikki ne reippaat ja luottavaiset laulut, jotka parhaiten kuvaavat sitä, millaista toivoisin uskoni olevan – iloista ja mutkatonta. Siis valssin tahtiin: Kaiken matkaa Jeesus johdattaa…

Jos sinä Katri saisit muuttaa baptistikirkkoa, mihin suuntaan sitä kallistaisit?
— Olisiko käännös päälaelleen paikallaan? No jaa, nuorisotyön puolella ollaan esimerkiksi mietitty, että yhteyden löytäminen olisi nyt se tärkein juttu. Onhan baptistikirkolla vähän tämmöinen sisäänpäin kääntyneen maine. Toivoisin, että voitaisiin löytää yhteys ensin keskenämme, ja sitten panostaa ulospäin (ja vaikka ekumeniaan). Otetaan myös ruotsinkieliset messiin!

Muutos on kuitenkin paikallaan. Toivoisitko Lettu itse muuttuvasi johonkin suuntaan?
— No kyllä! Luottavaisempaan ja levollisempaan. Viime aikoina olen alkanut kaivata entistä yksinkertaisempaa elämää, sekä henkisesti että aineellisesti.

Oletko Katri pohtinut jotakin (uskon)asiaa erityisesti viime aikoina?
— Viime aikojen uutisten valossa mielessä on erityisesti surrannut lähimmäisen rakkaus ja sen osoittaminen käytännössä. Yllättävän vaikeaahan se on, kun oikein rupeaa asiaa pohtimaan. Ja tavallaan kamalan helppoa.

Nyt katse vielä tulevaisuuteen. Mitä odotat tulevalta vuodelta Lettu? Mistä haaveilet?
— Haaveeni liittyvät aina kirjoittamiseen. Sen tarkemmin en kerro.

Entäs itse, Katri?
— Toivon että osaisin ottaa vähän rennommin. Samalla tietenkin haaveilen opintojen etenevän huikeaa vauhtia, ja myös että saataisiin kirkkokunnan nuorisotyökin jotenkin uomiinsa. Eniten tulevalta vuodelta toivon kuitenkin jonkinlaista rauhoittumista, ehkä että se olisi helpompi kuin edellinen. Haaveita on niin monenlaisia.

Katri Liukko ja Leena Valkonen