Nuorisotyön tavoittavuus vaatii seurakunnilta itsetutkistelua.
Lari Kemiläinen
Seurakuntien nuorisotyö on avointa kaikille nuorille, mutta pystyykö se tavoittamaan kaikkia nuoria?
Saksassa roomalais-katolinen kirkko teetti vuonna 2008 Sinus-tutkimuksen, jonka tarkoitus oli selvittää, millaisia nuoria kirkon nuorisotyö saavuttaa. Tämän selvittämiseksi tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia asenteellisia suuntautumisia nuorison keskuudesta löytyy ja miten nämä suuntautumiset ovat edustettuina seurakuntien nuorisotyön tavoittamissa varhaisnuorissa ja nuorissa.
Vain pieni osa kuulee kutsumme
Tutkimuksen tulokset ovat silmiäavaavia: löydetyistä seitsemästä asenneryhmästä, miljööstä, vain yksi, keskiluokkaisin, näkyy seurakuntien nuorisotyössä hyvin edustettuna. Tähän miljööhön kuuluu vain 14% nuorista, ja tietenkään kaikkia heistäkään ei tavoiteta. Muista miljöistä neljä jäi käytännöllisesti katsoen kokonaan tavoittamatta. Saavuttamattomia kansoja on siis omassakin keskuudessamme, ei vain kaukaisissa maissa.
Nuorison seitsemät kasvot
Tutkimus paljastaa ainakin sen, että nuorisosta ei voi puhua yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, mutta että vaikka nuorisokulttuuri on pirstaloitunutta, ei mielekkään käsityksen saaminen nuorten maailmasta ole mahdotonta. Nuoriso ei ole monoliitti, mutta ei myöskään ameeba.
Esittelemme Sinus-tutkimuksen löytämät asennemiljööt seuraavalla aukeamalla. Niihin tutustuminen auttaa nuorisotyöntekijöitä ja vanhempia seurakuntalaisia saamaan jonkinlaisen kuvan siitä, millaiset nuoret ymmärtävät hyvin toisiaan ja miksi seurakunnan voi olla vaikea löytää kosketuspintaa joidenkin nuorten elämästä.
Saksa on kulttuurisesti hyvin lähellä Suomea, ja vastaava tutkimus luultavasti löytäisi samat seitsemän asennemiljöötä myös täältä. Prosenttijakaumaltaan tulokset saattaisivat erota Saksan tuloksista, mutta olisiko eroa siinä, ketkä avaavat seurakunnan kerhotilan tai kirkon oven?
Sosiologista osaamista ei Suomesta puutu, joten vastaavan kartoituksen tekeminen esimerkiksi eri kirkkokuntien yhteistyönä ei ole ulottumattomissamme.
Silti kevyemmilläkin eväillä pääsee liikenteeseen – prosenttimäärillä ei niinkään ole merkitystä, vaan sillä, että ylipäänsä jokainen voi kysyä itseltään, tunteeko näiden kuvausten mukaisia nuoria, ja mitä osaisi heidän kanssaan puhua.
