Lari Kemiläinen
Kaverini Marko jakoi Facebookissa Wired-lehden artikkelin, jossa listattiin viisi parasta lelua kautta aikojen. Lista koostui viidestä klassikkolelusta, joiden suosio ei perustu hyvään markkinointiin tai huolelliseen brändin rakentamiseen. Näiden lelujen oikeuksia eivät omista Lego tai Mattel eikä niistä mene lisenssikorvauksia Disneylle tai Lucasfilmille. Kukaan ei ole opettanut tv-sarjoilla ja sarjakuvilla, että lasten pitäisi rakastaa juuri näitä leluja. Niiden käyttämiseen ei rohkaista keräilysarjoilla. Luultavasti juuri kukaan lapsi ei toivo niitä joululahjaksi.
Nämä kaikkien aikojen parhaat lelut paremmuusjärjestyksessä olivat: keppi, laatikko, naru, pahviputki ja rapa. Miten rikkaisiin leikkeihin ne lapsia innostavatkaan, ja miten vähän niissä on mitään valmiiksi pureskeltua tai kaupallista.
Silti joulun alla luetaan stressissä lelukuvastoja, joissa toinen toistaan kalliimmat ja monimutkaisemmat, arvokkailla tuotemerkeillä varustetut lelut kilpailevat lasten suosiosta. Mikä on tarpeeksi arvokas, ettei se ole liian huono joululahja? Mihin tämänkin joulun lelut mahtuvat, kun vanhoillakaan ei kaikilla leikitä? Joulun rituaali turhauttaa ainakin meillä.
Yksinkertainen ei kelpaa
Itse olen tunneskellut tunnossani, että kristillisellä uskolla on taipumus muuttua samanlaiseksi. Jeesuksen takaisintuloa odotellessamme etäännymme perusasioista ja alamme täyttää Raamatun ilmoituksen avoimeksi jääneitä kohtia monimutkaisilla ajatusrakennelmilla.
Yksinkertainen ja selkeä ei kelpaa, vaan uskosta pitää löytää enemmän erilaisia jännittäviä yksityiskohtia. Pojille älyllisiä teologisia rakennussarjoja ja taisteluleluja, tytöille kultahippuja ja pehmeitä Isän kohtaamisen kokemuksia. Usein nämä opit tai kokemukset kantavat jonkun henkilön tai seurakunnan nimeä ja joku saa elantonsa niiden levittämisestä vierailuilla tai kirjojen, televisio-ohjelmien ja CD-levyjen tuottamisen kautta.
Vanhan ajan joulu ja vanhan ajan usko
Jotenkin on vaikea kuvitella Raamatun pariarkkoja tämmöisen vouhottamisen parissa. Onko “joulu joka päivä” muka sama kuin “uskossa nyt joulusesonki joka päivä”?
Minä voisin ottaa hengellisen sekametelisopan sijaan annoksen sitä vanhanajan uskoa. “Give me that old-time religion”, niinkuin vaimokulta tässä päivänä eräänä lauleskeli. Eiköhän ihminen selviä kohtuupitkälle luottamalla armoon ja toimimalla omantuntnsa mukaan. Jää enemmän aikaa ja energiaa sen uskon elämiseen.
Tänä jouluna kaipaan keppejä ja käpyjä; vähän uunipuuroa savikupista ja palan kinkkua mallasleivän päälle. Niin aineellisesti kuin hengellisesti. Toivon niitä myös teille, hyvät lukijat. Siunattua joulua!
