Minulle on tullut vähän sellainen fiilis, että meillä kristityillä on taipumus hyväksyä lähetyskäsky ja evankeliumin levittäminen noin niinkuin periaatteessa, mutta siitä eteenpäin Jumala saisi tehdä kaiken työn. Koska Hän sanan mukaan vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, niin ilman erityistä Pyhän Hengen kehotusta ei tarvitse tehdä mitään. tai sitten jos tehdään, niin tehdään jotain pientä ja lyhytkestoista.

Converge Worldwiden esimerkki on toisenlainen. Sen piirissä seurakuntien istuttaminen on otettu niin vakavasti, että sitä ei ole jätetty yksittäisten pastorien inspiroitumisen varaan, vaan liikkeen rakenteet on muodotettu siten, että ne palvelevat sitä. Eräs hyvä esimerkki on se, miten whittieriläinen Hal Lentzer kertoi minulle omasta tehtävästään varainhankinnan suunnittelijana: “Kun minua pyydettiin tähän tehtävään, en tiennyt mitään kristillisen työn varainhankinnasta, mutta henkilö, joka minua siihen pyysi, oli vakuuttunut sopivuudestani. Otin tehtävän vastaan ja hankin siinä tarvittavat taidot. Nyt tiedän siitä jo mielestäni aika paljon ja tahdon myös ottaa selvää, miten te täällä  voitte soveltaa samoja keinoja ja millaisia uusia keinoja täällä voitaisiin käyttää.”

Halin kertomus kuvaa sitä, että Convergen kristityt ovat olleet halukkaita käyttämään Jumalan suomia lahjojaan ja kokemustaan eri aloilta ja rakentamaan pitkäkestoista työtä, joka ei riipu yhden ihmisen innoituksesta tai sen puutteesta. Eri tehtävien kantajia myös tuetaan ja varustetaan tehtävissään.

Murheekseni minun täytyy sanoa, että meidän liikkeemme kohdalla tilanne ei ole yhtä hyvä. Olemmeko sitten liikaa luottaneet siihen, että pastorit hoitavat kaiken, vai mikä on syynä, mutta meiltä puuttuvat lähes kokonaan hengellistä työtä ylläpitävät ja edistävät rakenteet. Olemme siinä suhteessa paljon amatöörimäisempiä kuin vaikka urheiluseurat, joilla on omat valmennus- ja varainhankintaorganisaationsa ja joissa pidetään huolta uusien sukupolvien nousemisesta mukaan harrastukseen.

Tahtoisinkin taas kerran nostaa esille teesini, että Baptistikirkon tehtävä olisi rekrytoida eri toimialoille aktiivisia vetäjiä ja sekä patistaa että auttaa näitä muodostamaan kullekin työalalle oma organisaationsa, budjettinsa, rekrytointistrategiansa ja niin edelleen. Näiden organisaatioiden ei tarvitse olla suuria ollakseen tehokkaita, mutta niiden olisi suunniteltava omaa jatkuvuuttaan.

Kuulostaako epähengelliseltä? Ei minusta. Tätä asiaa ajatellessani mieleeni nousee se, miten Jumala järjesti Israelin erämaavaellukselle: siinä on malliesimerkki hyvästä marssijärjestyksen suunnittelemisesta.