Jes. 29:17-19
Vain lyhyt aika enää,
ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,
sokeat pääsevät synkästä pimeydestä
ja heidän silmänsä näkevät.
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta
ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä.

Joulu ja erityisesti adventtiaika on odotuksen aikaa. Mutta mitä me oikeastaan odotamme? Jesajan kirja kertoo meille, että Vanhan testamentin ajan juutalaiset odottivat myös ensimmäistä joulua. Ja heidän odotuksensa oli vähän pidempi kuin neljä viikkoa, sillä Jesaja eli noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. He odottivat luvattua Messiasta, kuningasta, joka ratsastaisi Jerusalemiin, kukistaisi Rooman ylivallan ja asettaisi Israelin kaikkien muiden kansojen yläpuolelle. He odottivat enkelien ympäröimää soturikuningasta. He odottivat oikeamielistä kuningasta, joka tuomitsisi jumalattomat ja löisi maahan tämän maan mahtavat.

Nämä odotukset tulevasta Messiaasta taisivat kuitenkin olla vähän erilaisia kuin mitä Jeesus lopulta oli. Johannes Kastaja, joka saarnasi Jeesuksesta tulevana Messiaana, alkoi hänkin epäillä, kun Jeesus ei vastannutkaan hänen odotuksiaan. Hän lähetti opetuslapsensa jopa kysymään Jeesukselta, oliko tämä todella Messias. Samoin meilläkin saattaa olla Jeesuksesta odotuksia, jotka eivät kuitenkaan vastaa sitä, mitä hän todella on.

Nykyinen akateeminen tutkimus Jeesuksesta tuntuu sekin olevan vailla varmaa vastausta siitä, kuka Jeesus todella oli. Lukiessa historiallista Jeesusta käsitteleviä akateemisia julkaisuja alkaen Hermann Reimaruksesta Albert Schweitzeriin ja aina tähän päivään asti voi havaita, että Jeesuksesta on tehty milloin poliittinen vallankumouksellinen, milloin taas juutalaisrahvaasta noussut kyynikkofilosofi, rabbi, fariseus, fariseuksia vastustanut essealainen, lopunajan julistaja tai sienimyrkkyä huumeena käyttäneen uskonnollisen liikkeen johtaja.

Miksi sitten on niin vaikea vastata yksinkertaiseen kysymykseen: ”Kuka Jeesus oli?” Ehkä suurin syy on meissä itsessämme. Me haluaisimme muokata Jeesuksen sellaiseen muottiin, joka sopii meidän ajatteluumme sen sijaan, että antaisimme hänen muokata omaa ajatusmaailmaamme. Kun Johannes Kastaja alkoi epäillä, onko Jeesus sittenkään luvattu Messias, Jeesus vastasi hänelle: ”Ehkä minä en tee niitä tekoja, mitä odotit minun tekevän. Mutta katso ympärillesi: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät ja kuurot kuulevat. Kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” Pahuuden voimia ei kukisteta vastustamattomalla voimalla, vaan vastustamattomalla rakkaudella.

Ehkä juuri tämä on meille usein niin vaikeaa. Jeesuksen ajan juutalaisten tavoin mekin usein toivoisimme, että Jumala puuttuisi kaikkeen pahaan maailmassa ja kukistaisi sen. Mekin haluaisimme kuninkaan, joka murskaa vihollisemme sen sijaan että muuttaisi heidät; joka rankaisisi väärintekijöitä sen sijaan että rakastaisi heitä. Luukkaan jouluevankeliumi, samoin kuin Jesajakin, kertovat kuitenkin meille, että nyt on tullut aika erilaiselle kuninkaalle ja erilaiselle valtakunnalle. Tästä joulun sanomassa on loppujen lopuksi kyse (Jes.9:6): ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Joulun sanoma on sanoma kuninkaasta, todellisesta kuninkaasta, joka lopettaa sodat, antaa anteeksi velat ja asettaa todellisen oikeuden ja tuomion maailmaan.

Kuinka tämä kuningas tekee sen? Miten nuo hienoilta kuulostavat tittelit tulevat käytäntöön? Onko joulun sanoma, luemmepa me sitten sen Jesajan ennustuksista tai Luukkaan evankeliumista, kuitenkin vain huuto, johon kukaan ei vastaa, toiveuni, joka auttaa meitä unohtamaan synkän todellisuuden pariksi päiväksi? Vastauksen löydämme Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista. Evankeliumien kertomus ei ole toiveunta. Se on kertomus lapsesta, joka kasvaa aikuiseksi ja tuo Jumalan valtakunnan ihmisten luokse kaikkialle minne hän kulkee. Se on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun Jumala alkaa toimia. Katsokaa, kuinka Ihmeellinen Neuvonantaja alkaa työhön, kohtaa ihmisiä yksilöinä, mutta haastaa samalla koko järjestelmän, joka sortaa heikkoja. Katsokaa, kuinka Väkevä Jumala kulkee Galilean halki ruokkien nälkäiset, parantaen sairaat ja pelastaen ihmiset. Katsokaa, kuinka Iankaikkinen Isä näkyy peilikuvana pojassaan, joka antaa itsensä kokonaan rakastamansa maailman puolesta. Katsokaa, kuinka Rauhan Ruhtinas kulkee rakastaen maailmassa, joka on täynnä väkivaltaa ja kuolemaa, ottaa kaikki iskut vastaan nousematta itse vastarintaan, että pahan valta voitettaisiin ja jotain uutta voisi tulla sen sijalle.

Evankeliumien kertomus on kertomus kuninkaasta, jonka valtakunta sai alkunsa yli 2000 vuotta sitten jouluna, mutta joka on yhä edelleen meidän keskellämme. Edelleenkin Jeesus toimii parantaen ja uudistaen ihmisiä, kutsuen heitä seuraamaan itseään ja toimimaan maailmassa hänen lähettiläinään. Kristuksen valtakunta aloittaa kuitenkin työnsä vasta kun me pysähdymme, hiljennymme ja katsomme taas kerran lasta, joka makaa seimessä, ja Marian tavoin pohdimme sydämessämme mitä se merkitsee. Toivottavasti tänä jouluna voimme itse kukin tulla tuon seimen äärelle ja antaa itsemme hänelle. Vain silloin kun aloitamme hänestä, Jeesuksesta, voimme todella palvella häntä. Vain silloin voimme varmistaa, että palvelemme Jumalan valtakunnan tarkoitusperiä, emmekä omiamme.

Iisak Liukko