Toukokuun ensimmäisellä viikolla kokoontui satakunta EBM International -lähetysliiton edustajaa ja lähetyksen ystävää Espanjan Gandiassa. Kyseessä oli vuosikokous, jossa käsiteltiin liiton viime vuotta toiminnan ja lukujen valossa. Lähetysliitto tekee työtä seitsemässä Afrikan maassa, viidessä Latinalaisen Amerikan maassa, Intiassa ja Turkissa.

Vuosittainen kokoontuminen on aina mieleenpainuva kokemus. Jokainen lähetysliittoon kuuluva maa raportoi omasta työstään ja sen kautta lähetystyö koko laajuudessaan tulee lähelle. On hämmästyttävää miten vähillä varoilla saadaan paljon aikaan. Esimerkiksi Intiassa, missä kaiken työn tekevät paikalliset uskovat, on kaikkiaan 60 erilaista hanketta koko ajan käynnissä. On liikkuva silmäklinikka, jossa viime vuonna tutkittiin yli 30 000 potilasta ja useita ruokintapisteitä, erityisesti suurten kaupunkien slummialueilla, joissa ruokitaan tuhansia ihmisiä. Sairaaloita on kaksi ja niissä hoidetaan vähävaraisia ihmisiä, jotka muutoin jäisivät hoitoa vaille. Sairaalat kannattavat itse itsensä. On ammatillista koulutusta ja pienten lasten kouluja, 14 orpokotia ja yksittäisiä avustuksia kirkkorakennusten korjauksiin. Kaikki tämä hoidettiin viime vuonna alle puolella miljoonalla eurolla.

Latinalaisessa Amerikassa ei myöskään ole yhtään eurooppalaista lähettiä, vaan työ tehdään paikallisin voimin. Myös Afrikassa tehtävä työ on aina vain enemmän painottunut kansallisiin työntekijöihin. Näin säästyy paljon rahaa ja aikaa. Ei ole eurooppalaisten lähettien koulutusta, ei sopeutumisesta aiheutuvia ongelmia, vaan voidaan keskittyä kunkin maan ensisijaisiin tarpeisiin, jotka yhä edelleen liittyvät useimmiten sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn, jokapäiväiseen leipään ja lasten koulutukseen. Vain osalle kansallisia työntekijöitä palkan maksaa lähetysliitto kunkin maan hintatason mukaan.

Monissa Afrikan maissa islam on yhä suurempi haaste. Siksi tarvitaan evankelistoja viemään hyvää sanomaa eteenpäin. Afrikassa panostetaankin yhä enemmän uusien seurakuntien istuttamiseen. Hälyttävää on, että monet afrikkalaiset kääntyvät islamin kannattajiksi vain siksi, koska saavat enemmän apua jokapäiväiseen elämiseensä sieltä kuin kristillisiltä järjestöiltä.

Poimin pari kertomusta valottamaan työtä kahdessa EBMI:n työkohteessa. Se ei tietenkään tee oikeutta sille valtavalle työmäärälle, mitä viime vuonna 14 eri maassa tehtiin, mutta siihen tarvittaisiin jo kokonainen kirja. Niinpä kertomukset vain Intiasta ja Kuubasta valottavat pienen pieneltä osaltaan viime vuonna tehtyä työtä.

Orissan vuoristokylä

EBMI:n pääsihteeri Christopher Haus kertoi vierailustaan Intiaan, Orissan alueen pieneen, vaikeakulkuiseen vuoristokylään. Hän odotti tapaavansa kristittyjä kohtaan vihamielisen hindumaailman keskellä pienen, taistelevan seurakunnan. Kun hän saapui kylän rajalle, siellä odotti suuri uskovien joukko hänen tuloaan. Siitä matka jatkui jalkaisin kulkueena kylän halki kokouspaikalle. Kun sinne saavuttiin Haus istutettiin tuoliin, hänen kenkänsä ja sukkansa riisuttiin pois ja hänen jalkansa pestiin. Näin kylän uskovat halusivat kunnioittaa tärkeäksi kokemaansa vierasta.

Vielä suurempi hämmästyksen aihe Hausille oli se, että tilaisuuteen oli kokoontunut n. 2000 ihmistä. Vainot eivät ole sammuttaneet Jumalan työtä Orissassa, pikemminkin päinvastoin. Ihmiset janoavat kuulla elävästä Jumalasta, joka auttaa heitä arjen paineissa ja karuudessa.

Kuuban uskovien joukko kasvaa

EBMI aloitti työn Kuubassa v. 2007. Siellä toimi tuolloin jo aviopari, Daniel ja Ana Isabel González. Danielilla on sydämellään evankeliointityö, hänen vaimonsa tekee työtä lasten parissa. Työ on kantanut ja kantaa yhä runsaasti hedelmää. Daniel on seurakunnan pastorin työnsä ohella Havannassa kouluttanut kymmeniä evankelistoja perustamaan seurakuntia eri puolille Kuubaa ja herätys on laajentunut koko ajan. Työ leviää ns. kotiseurakuntien avulla.  Tavoitteena on 1000 kotiseurakuntaa. Hänen vaimonsa vastuulla on raamattukerhotyö, joka sekin kukoistaa. Pojille järjestetään lisäksi jalkapallokerhoja, joihin sisältyy aina hengellinen osuus. Lapsityön kautta on saatu yhteys lasten koteihin ja vanhemmat ovat kiinnostuneet hengellisistä asioista. Monet heistä ovat tulleet uskoon.

Lauantai-illan päätösjuhlassa saimme pientä makua herätyksestä sen keskeltä tulleen Danielin innoittavan saarnan kautta. Hän puhui herätyksen ehdoista muistuttaen kuulijoille kuitenkin sitä, että kyse ei ole menetelmistä. Mikä toimii yhdessä paikassa, ei toimi toisessa. Kyse on siitä, onko rukouksen kautta saatu johdatus työhön ja siinä käytettäviin menetelmiin, ja kannetaanko työtä jatkuvasti rukouksin. Herätys vaatii myös sydämen paloa viedä sanomaa eteenpäin. Saarna kosketti.

Meidän tehtävämme

Mikä on meidän lähetyspanoksemme? Lähetysliiton tekemä työ vaatii uhraajilta nykyisellään enemmän kuin silloin, kun voitiin lähettää omia lähettejä kentille. Kyse on tietyllä tapaa ”kasvottomasta” työstä. Kuitenkin se on Jumalan työtä! Vuosikokouksessa kerrottiin sekin tosiasia, että lähetysliitto on taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Alkuvuoden tulot eivät ole riittäneet kattamaan menoja, vaikka vuosi vuodelta on tehty pieneneviä budjetteja. Uhrillasi saat olla viemässä evankeliumia ”maan ääriin asti”. Ja Herra on luvannut siunata jokaisen iloisen antajan.