Sara Saarelan esikoiskirja kertoo syömishäiriöstä.
Kyösti Koivuniemi
Jurvalainen Sara Saarela päätti toteuttaa lapsuuden haaveensa ja ryhtyä kirjailijaksi. Unelma kirjailijan työstä sai uutta tuulta alleen kun Sara meni Etelä-Pohjanmaan Opistolla järjestettyyn Pohjanmaan kirjoittajakouluun.
– Koulussa meillä oli romaanikurssi ja siihen liittyen käytiin lävitse romaanin teon suunnittelua, kirjoittamisen prosessia ja vinkkejä siihen. Kurssin lopussa piti palauttaa 20 sivua romaania, Sara muistelee.
Kurssin jälkeen alkoi prosessi, jonka jäljiltä syntyi romaani Mun on pakko, joka julkaistaan Keuruulla Youth Celebrationissa 27.8. Saarelan esikoisteos käsittelee uskovaisen nuoren näkökulmasta syömishäiriötä.
– Olen tehnyt muutaman vuoden nuorisotyötä ja päässyt tapaamaan nuoria ja todennut miten yleisiä tytöille on ongelmat oman ulkonäön kanssa. Näistä asioista on puhuttava, Saarela muistuttaa.
Myös omakohtaista kokemusta Saralla on.
– Itsellänikin on ollut joskus syömishäiriö, mutta romaanini ei ole kuitenkaan omaelämänkerta, hän jatkaa.
Kirjoittajakoulun opettaja saa Saralta kiitosta kannustavasta asenteesta sekä välineistä ison kokonaisuuden luomiseen.
– Hän kehui dialogia romaanissani sekä henkilöhahmoja. Minulta meni vain kaksi viikkoa raakaversion tekemiseen. Yhtäkkiä totesin tehneeni koko kirjan, Saarela sanoo.
– Tämä oli eka romaanini. Usein aloittelevat kirjailijat kuulemma tekevät useita romaaneja pöytälaatikkoon julkaisematta niitä.
Kirjan julkaiseminen oli Saralle alusta asti selvää, vaikka jotkut varoittivatkin häntä siitä että ajatus julkaisusta voi aiheuttaa itsesensuuria jo kirjoittaessa.
– Itse en koe niin tapahtuneen. Kirjoittajakoulusta saadut kokemukset helpottivat prosessin edetessä, kun itsekin tiesi, että ensimmäinen versio on vain raakavedos.
Uskovaisillekin tytöille vaikeita aiheita
Kirjan valmistuttua Saarela luetutti sen parilla luottolukijallaan, jotka esittivät siihen vain pieni muutoksia. Osittain tehtyjen muutosten jälkeen hän lähetti kirjansa Aikamedian kustannuspäällikölle, joka luettuaan sen ilmoitti heidän olevan kiinnostuneita.
– Puoli vuotta siitä kirjoitettiin kustannussopimus, ja kirjan valmistelu lopulliseen muotoon alkoi. Tosin sitä ennen me olimme jo pohtineet yhdessä tekstin muutoksia ja minä olin sen puolen vuoden aikana niitä väsäillyt, Sara kertoo.
Hän toteaa prosessin olleen lopulta suhteellisen helpon, vaikka aihe olikin raskas. Taustalla oli kuitenkin halu auttaa sairaudesta kärsiviä.
– Toisaalta eläytyminen hahmoihin teki joskus prosessista vaikeaa, Sara pohtii.
Kirjan taustatyöhön kuului muutaman sellaisen ystävän haastatteleminen, jotka ovat kertoneet avoimesti syömishäiriöstään. Eli kirjan ongelmatilanteet ovat tuttuja syömishäiriöiselle, vaikka tarina sinänsä onkin fiktiivinen. Saarela toivoo kirjansa tuovan keskustelua syömishäiriöstä ja apua siitä kärsiville sekä antaa heille tukea tarinasta. Toisaalta hän toivoo, että kirja voisi opettaa muita ymmärtämään heitä.
– Syömishäiriöstä on kyllä kirjoitettu, mutta ei ole otettu huomioon miten se voi vaikuttaa esimerkiksi nuoren jumalakuvaan.
– Mutta syömishäiriöinen on muutakin kuin syömishäiriöinen, hän korostaa.
Kirjoittaminen intohimona
Saarela on kirjoittanut jo toisenkin kirjan, joka on kustantajalla harkinnassa. Kolmas kirjakin on tällä hetkellä tekeillä.
Sara on tehnyt aiemmin proosarunoutta, josta häneltä löytyy vielä julkaisematon runokokoelmakin..
– Runous voi antaa joskus niin suuren tunnekokemuksen, mihin mikään muu ei pysty. Pidän siitä, että runot voivat olla niin monikerroksisia, Sara Saarela korostaa.
Muita aloittelevia kirjailijoita Sara ohjaa kirjoittajakouluun.
– Välineet oman luovuuden ja ideoiden kanavointiin löytyy varmasti. Kirjoita ja lue paljon. Se kehittää ja auttaa löytämään oman tyylin.
Pelkkä lahjakkuus ei hänen mukaansa välttämättä myöskään tee kirjailijaa. Kirjoittamista pitää harjoitella kehittyäkseen siinä missä pianonsoittoakin.
Mun on pakko, romaani. Aikamedia 2011.
