Veikko Palomaa (syntyessään Kustaa Viktor Wahlsten) on baptistien keskuudessa aika huonosti tunnettu mies. Kuitenkin hän oli iso vaikuttaja työn alkuvuosikymmeninä. Hän toimi sekä baptistien raamattukurssien suomenkielisenä opettajana (vuodesta 1893) että lehtemme ensimmäisenä päätoimittajana.

Köyhän kodin poika

Veikko Palomaa syntyi Paimiossa 28. helmikuuta 1856. Koti oli hyvin köyhä ja jo lapsena Veikon oli lähdettävä kerjuulle. Se ei kuitenkaan lannistanut häntä. Poika oli hyvin opinhaluinen ja kävi siksi kansakoulunkin, vaikka se merkitsi naapurikylään kulkemista. Ja opintie jatkui vielä Turun Suomalaisessa Lyseossa. Se oli Turun ja koko ympäröivän maakunnan ensimmäinen oppikoulu (perustettu 1879).

Veikko Toivola toteaa kirjassaan Suomalaisen baptismin tienraivaajia, että Turun Suomalaisen Lyseon opettajat suhtautuivat kielteisesti rahvaaseen. He kehottivat Palomaata jopa eroamaan koulusta ja hankkimaan leivän itselleen käytännön töissä. Näin siitä huolimatta, että hän oli erinomainen oppilas. Koulu jäi kuitenkin hieman kesken.

Baptistivaikuttajaksi
Veikko Palomaa tuli uskoon nuorena miehenä ja Uutta testamenttia lukiessaan hän tuli siihen tulokseen, että se tunsi vain uskoon tulleiden ihmisten kastamisen. Niinpä hänet kastettiin ja hän liittyi Vaasan baptistiseurakuntaan vuonna 1890.

Palomaa toimi opettajana ruotsinkielisten baptistien aloittamilla raamattukursseilla, joihin osallistui lähinnä saarnaajia tai sellaiseksi haluavia. Vuodesta 1893 alkaen hän alkoi opettaa suomenkielisiä kurssilaisia. Kursseja pidettiin vain kuusi viikkoa syksyllä ja toiset kuusi keväällä. Siellä opetettiin raamattuaineiden lisäksi yleissivistäviä aineita, koska useat tuon ajan saarnaajista eivät olleet käyneet edes kansakoulua.

Palomaa oli lahjakas ja monipuolinen mies, jonka kykyjä herätysliike tarvitsi kipeästi. Hänen lahjakkuutensa tulee selvästi esiin Totuuden Kaiku -lehden ensimmäisenä päätoimittajana (1896-1898). Hän käänsi lehteen artikkeleita ruotsin, englannin, saksan, italian ja ranskan kielistä. Lehden nimikin on suora lainaus Ranskan baptistien lehdestä L’écho de la Vérité.

Lehteä ei kuitenkaan voitu tuosta vain alkaa julkaista, mikä sai monet epäilemään koko hankkeen onnistumista. Ensin oli nimittäin saatava Painoylihallitukselta lupa siihen. Palomaa hoiti asian, ja kun lupa myönnettiin, lehti alkoi ilmestyä ”joka kuukauden 1. päivä iltapäivällä klo 4”. Vaasan Painoyhtiön kirjapaino hoiti painamisen.

Oikea oppi tärkeässä asemassa

Lehden ilmestyminen huolestutti Raamatun arvovaltaa oppikysymyksissä painottavia baptisteja. Huolia  lieventääkseen Palomaa kirjoitti lehden ensimmäisessä numerossa:

[Lehti ei] ”millään ehdolla kelpaa eikä tahtoisikaan asettua raamatun sijalle. Kaukana siitä! Lehden tarkoituksena on päin wastoin kiinnittää lukijansa huomioa raamatun sanaan. Totuuden Kaiun pyhänä welwollisuutena on näinä aikoina, jolloin löytyy ´monta uskoa´ ja wielä useampi epäilijä, tehdä kaikille pelastuksen tarpeellisuudesta huolestuneille kysymys: ´Mitä raamattu sanoo?´”

Lehti otti erilaisiin oppikysymyksiin reippaasti kantaa. Lapsikaste tuomittiin harhaopiksi. Palomaa tuomitsi myös sanojen pastori ja kirkko käyttämisen. Myönnytyksenä hän totesi, että kirkosta saattoi puhua silloin kun kyse oli rakennuksesta, mutta parempi vaihtoehto hänen mielestään olisi kutsua rakennusta rukoushuoneeksi. Hän suhtautui kielteisesti myös kaikenlaisten titteleiden käyttöön puhujien nimien edessä.

Monipuolista luettavaa

Palomaan valitsema alaotsake lehdelle kuului: Totista kristillisyyttä, raittiutta ja kansan walistusta kannattawa aikakauslehti. Sen mukaisesti aivan kaikki lehden artikkelit ja uutiset eivät olleet hengellisiä sisällöltään. Raittiusliike eli hyvin aktiivista aikaa juuri 1800-luvun lopulla, ja Totuuden Kaiku julkaisi useita kertomuksia alkoholin turmiollisesta vaikutuksesta erityisesti perhe-elämään.

Yhtenä esimerkkinä lehden pyrkimyksestä valistaa lukijoitaan ovat Totuuden Kaiun vuoden 1897 kolmen ensimmäisen numeron kirjoitukset Armenian silloisesta tilanteesta. Saksan lähetystö oli lähettänyt Armeniaan edustajansa, B. Fischerin, jotta saataisiin oikea kuva maan oloista. Hänen Berliinissä antamaansa raporttia Palomaa lainaa kirjoituksissaan. Hän korostaa sitä, että Fischerin kertomus osoittaa virallisista tiedotteista poiketen, ettei maassa suinkaan vallinneet rauhalliset olot.

Vuonna 1898 alkoi Totuuden Kaiussa ilmestyä neljä sivua kerrallaan baptistien laatima Raamatullinen oppikirja lapsille. Kirjassa mennään läpi kristinuskon perusasiat. Se oli eräänlainen ”baptistien Katekismus”. Kirjan sisältö ei varmasti lapsille avautunut. Nuoret ja aikuiset olivat pikemminkin kirjan varsinainen kohderyhmä.

Tietyt vakipalstat tulivat jo Palomaan päätoimittajakaudella lehteen. Baptistiyhdyskunta-palstalla kerrottiin niin koko yhdyskuntaa kuin sen yksittäisiä seurakuntia koskevia uutisia. Työkentältä –nimike piti sisällään baptistisaarnaajien ja naisevankelistojen uutisia kokousmatkoistaan ja pitämistään tilaisuuksista. Myös lehden suurin tilaajakunta, Amerikan suomalaiset, kirjoittelivat siihen ahkerasti. Lehden etusivulla kerrottiin perheuutiset: kihlautumiset, avioliittojen solmimiset, lasten syntymät sekä kuolinilmoitukset.

Veikko Palomaan toimittajakausi päättyi varsin lyhyeen. Syynä oli, että hänestä oli tullut teosofi.

Takaisin Jumalan luo

Kolme vuosikymmentä Palomaa rikastutti teosofeja sekä toimittajana että kirjoittaen useita teosofisia kirjoja. Sitten hän sairastui. Tämä tapahtui syksyllä 1933. Baptistiyhdyskunnan esimiehenä ja lehden toimittajana pitkään palvellut J. G. Kokki vieraili hänen luonaan ja kertoo tuosta tapaamisesta:

— Kun olin Matti Nurmelan kanssa häntä Jurvassa katsomassa, niin tapahtui sellainen ihme, että hän pyysi esirukousta, ja niin lankesimme polvillemme ja kannoimme veljen rukouksissamme Herran eteen. Hän itki kuin pieni lapsi, ja kyynelten valuessa poskille sanoi: ”Kaikki aatteet ovat menneet, ne ovat kaikki kadonneet. Hän – Jeesus – on nyt aatteeni.”

Muutaman kuukauden päästä tuosta tapaamisesta päättyi Veikko Palomaan monivaiheinen elämä.

Anneli Lohikko