Vuonna 1916 syntyi Jäämeren rannalla tyttö, joka eli ensimmäiset vuotensa turvekammissa. Neljäntoista lapsen äidiksi sittemmin tulleen Maria Rissasen elämä oli työntäyteinen. Viimeiset vuotensa hän sai olla hoivaajan sijasta hoivattavana.
Maria syntyi Venäjän puolella sijaitsevassa Muotkassa Leena ja Juho Kurtin perheeseen. Kivikaudelta periytyvät kammit, jollaisessa Leena ja Juho elivät, rakennettiin tunturikoivujen rungoista, tuohesta ja turpeesta. Maria jäi Kurttien kammin ainokaiseksi; veli kuoli jo vauvana.
Marian isä oli lahjakas petsamolaispersoona, Jäämeren kalastajasta maanviljelijäksi sukeutunut lestadiolainen maallikkosaarnaaja, runoilija ja kädentaitaja. Kurtin kynä taipui purevaan satiiriin kuvatessaan yhteiskunnan hylkäämien petsamolaisten kohtaloita. Älyä täydensi lämmin, hyväntahtoinen ja ymmärtävä sydän. Leena Kurtti taas avusti kylällä synnytyksissä ja toimi hierojana.
Pako Petsamoon
Marian syntyessä Juho työskenteli sahalla vartijana. Häntä pyydettiin tuolloin uratnikaksi, poliisiksi, joka olisi joutunut esimerkiksi valvomaan ihmisten vähiä ruokavarastoja. Tähän haluttoman Juhon ainoaksi vaihtoehdoksi jäi paeta Petsamoon.
Viikon perhe rukoili lumisadetta pakojälkiään peittämään. Lopulta pako tapahtui uudenvuodenaaton rankassa lumisateessa hiihtäen. Petivaatteisiin käärittyä viisivuotiasta Mariaa vedettiin kelkassa. Karanteeniviikojen jälkeen perhe pääsi postilaivalla Petsamoon, jossa venäjänkielen oppinutta Mariaa kiellettiin sitä käyttämästä.
Lahjakas Maria kävi koulua neljä luokkaa kahdessa talvessa. Erään kerran hänen piti kävellä koulukortteerista kotiin tunturien yli. Lumisateen vuoksi Maria huomasi kulkeneensa vikasuuntaan. Onneksi hän tunnisti tunturin, jolta tiesi löytävänsä kotiin.
Tytön voimat alkoivat kuitenkin huveta. Lumisade sankkeni ja Maria pelkäsi astuvansa rinteeltä mereen. Pian hän osui rajapaaluun huomatakseen, että vain parin metrin päässä siitä ammotti hengenvaarallinen rotko. Maria istahti paalun päälle ja kiitti Jumalaa.
Sään seljettyä laskeutuminen alas tunturilta alkoi sujua. Kotiin tultuaan Maria huomasi tehneensä kolmen tunnin matkaa liki kymmenen tuntia, ja vieläpä ilman eväitä. Aivan tytön läheltä oli kävellyt tuolloin myös susia.
Varejoen törmälle
Maria varttui, avioitui ja sai lapsen. Leskeksi jäätyään hän avioitui uudelleen ja lapsia syntyi neljä lisää. Kaksi kuoli jo vauvana, mieskin pian.
Sota-aikaan Maria työskenteli saksalaisten kasarmilla pyykinpesijänä ja leipojana. Sodan jatkuessa oli kuitenkin paettava Kalajoelle. Lähtiessä poltettiin koti – saksalaisille kun ei saanut jäädä tukikohtia.
Evakkovuosien jälkeen Maria muutti vanhempiensa kanssa Tervolan Varejoelle. Petsamolaisia asutettiin sinne valtion toimesta.
Kaikesta oli tuolloin puute. Asutustilan maatkin olivat liki viljelykelvottomia. Juho Kurtti tunsi itsensä petetyksi. Kalaisa Jäämeri oli vaihtunut ruskeavetisen Varejoen rantatörmään. Juho säilytti silti eloisuutensa ja optimisminsa ollen tärkeä tuki Marian perheelle.
Karjaa navetassa ja tuvassa
Maria avioitui kolmannen kerran. Kolmas puoliso oli Heikki Rissasen. Maatilan emännän elämä ei ollut helppoa. Maria puhuikin leikkisästi karjasta navetassa ja karjasta tuvassa. Osa lapsista tuli navettaan mukaan, pienimmät jäivät vanhimpien lasten hoivaan pinnasänkyyn. Vastuuta ja työntekoa opetettiin pienestä pitäen.
Kesäisin työtä riitti, kun rakennuksia, mattoja ja karjaa pestiin. Heinätyötkin oli tehtävä, kasvimaa ja perunamaa hoidettava sekä marjat ja sienet poimittava.
Talvisin lunta oli toista metriä ja pakkasta jopa 40 astetta. Puulämmitys ja lapsienkin ahkerasti neulomat villasukat auttoivat. Vaatteet Maria ompeli itse. Ne pestiin alkuun pyykkilaudalla, lopulta sähköjen myötä saapuneella pulsaattorikoneella. Leipätaikinaa tehtiin isossa puutiinussa, sillä nälkäisiä suita riitti.
Keski-Suomeen
Kolmannen kerran leskeksi jäätyään Maria muutti 60-luvun lopulla Keski-Suomeen, Vehniälle. Vastaanotto oli lämmin ja ihmiset auttavaisia.
Maria kävi siivoustyössä matkan takana Jyväskylässä. Työeväät olivat vaatimattomat ja ne nautittiin siivouskomerossa, mutta Maria ei koskaan valittanut. Eläkkeelle hän jäi 61-vuotiaana, minkä jälkeen koti on vaihtunut useaan kertaan. Viimeiset vajaa parikymmentä vuotta Maria asui palvelukodissa, jossa hän kannusti muita asukkaita liikkumaan ja ulkoilemaan.
Baptistiseurakunnan jäsenenä Maria teki paljon avustustyötä. Hän oli muun muassa mukana viemässä Venäjälle avustuskuormia ja piti yhteyttä venäläisperheisiin. Näissä perheissä häntä arvostettiin suuresti.
Itsensä suhteen Maria oli vaatimaton. Neljäntoista lapsen äiti täytti toisten tarpeita jättäen itsensä viimeiseksi. Viimeisinä vuosinaan kiitollinen Maria nautti itse hoidosta ja huolenpidosta Huhtasuon uudessa palvelutalossa.
Teksti on julkaistu aiemmin Kodin Ystävän marraskuun 2017 numerossa. Uudelleenjulkaistuun versioon on tehty pieniä muutoksia Maria Rissasen maaliskuun alkupuolella tapahtuneen menehtymisen vuoksi.
