Sara Saarela

Opiskelu on yksinkertaisesti jonkun asian äärellä viihtymistä

”Aloitti Hengessä, lopetti Helsingissä” on jonkun verran tunnettavuutta saanut sanonta, joka viittaa siihen, että yliopisto-opiskelut eivät ole välttämättä paras vaihtoehto uskossa olevalle. Alunperin sanonta tarkoitti nimenomaan Helsingin yliopistoa, mutta myöhemmin sanonta on laajentunut tarkoittamaan muitakin teologisia opinahjoja. Jotkut ovat sitä mieltä, että teologian opiskelu, tapahtuipa se valtion yliopistossa tai herätysliikkeen raamattukoulussa, ei ole välttämätöntä tai edes terveellistä uskolle. Seurakunnissa liikkuu huhuja, että teologian opiskelu, etenkin akateeminen opiskelu, on vienyt nuorten opiskelijoiden uskon mennessään. Onko asia kuitenkaan näin?

Mitä teologia on

Ennen kuin pohdimme sitä, onko teologian opiskelussa mitään järkeä, on määriteltävä mitä teologia on. Sana tulee kreikan kielen sanoista ”theos” (Jumala) ja ”logos” (sana, oppi). Sanana teologia ei siis tarkoita sen kummempaa kuin ”oppi Jumalasta” tai ”keskustelu Jumalasta”.

Kun puhumme teologiasta seurakunnassa, viittaamme yleensä joko 1) oppiin tai 2) opiskeluun. Kun puhumme teologiasta oppina, käytännön elämässä me tarkoitamme, että jonkun ihmisen, seurakunnan tai kirkkokunnan teologia on tietynlaista. Esimerkiksi ”Pekan teologinen näkemys on se, että Pyhän Hengen armolahjat toimivat edelleen ja ihmiset puhuvat nykyäänkin kielillä”. Teologia on siis se, mitä me uskomme. Voidaan puhua myös opinkohdista tai opista, jota me julistamme.

Joskus me saatamme puhua seurakunnassa teologiasta myös siten, että tarkoitamme opiskelua. Saatamme sanoa, että ”minä en ole teologi, olen vain normaali työmies tai työnainen”. Tarkoitamme tällä sitä, että me emme ole opiskelleet teologiaa koulussa eikä meillä ole teologista tutkintoa. On kuitenkin harhaluulo kuvitella, että me emme ole teologeja vain siksi, että meillä ei ole teologista yliopistotutkintoa. Kaikki raamatunlukijat ovat tietyssä mielessä teologeja. Me ”teemme teologiaa” koko ajan. Me muodostamme käsityksiä siitä, mitä Raamattu opettaa Jeesuksen jumaluudesta, pelastuksesta, lopunajoista, Pyhästä Hengestä ja monista muista asioista. Me emme ehkä huomaa sitä, mutta me painiskelemme teologian ja teologisten asioiden kanssa jatkuvasti seurakunnassa ja kotona Raamattumme äärellä.

Mitä opiskelu on

Toinen tärkeä sana, joka tähän keskusteluun teologian opiskelusta liittyy, on opiskelu. Mitä se oikeastaan on?

Lopulta opiskeleminen tarkoittaa yksinkertaisesti vain lukemista, tutkimista, asioiden puntaroimista ja niiden äärellä viihtymistä, ajattelua. Opiskeluun liittyy olennaisesti myös asioiden oppiminen. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että me täytämme opiskeluhakemuksia, pakkaamme matkalaukkumme ja menemme raamattukouluun. Me opiskelemme ja opimme seurakunnassamme asioita joka sunnuntai ja samoin kotona Raamattujemme äärellä. Kun menemme raamattutunnille seurakuntaan tai kuuntelemme niitä autossa, se on opiskelua.

Oppimattomat opetuslapset

Apt. 4:13 mainitsee Pietarin ja Johanneksen olleen miehiä, jotka eivät olleet käyneet kouluja eivätkä he näin ollen olleet oppineita. Moni seurakunta-aktiivi on kuullut saarnoja, jotka kuvaavat tarkasti ja eloisasti auringon paahteessa työskennelleitä opetuslapsia, jotka eivät osanneet kirjoittaa ruskettuneilla sormillaan juuri muuta kuin aakkoset.

On kuitenkin muistettava, että juutalaiset pojat menivät 5-vuotiaina kouluun opiskelemaan ja koulutuksen painopiste oli Tooran eli Vanhan testamentin lain opettaminen. Tämä oli tärkeä osa juutalaista kulttuuria ja siksi on epärehellistä ja ajattelematonta sanoa, että opetuslapset olivat täysin oppimattomia. Se, mitä juutalaiset johtajat tarkoittivat sanomisillaan tuossa Apostolien tekojen kohdassa, on, että opetuslapsilla ei ollut virallista rabbiinista koulutusta (ts. teologista tutkintoa), ja he olivat ihmeissään miten opetuslapset kykenivät puhumaan ilman korkeaa koulutusta niin kuin he puhuivat. Kreikankieliset termit, joita tässä käytetään, eivät tarkoita luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä, vaan henkilöitä, jotka eivät ole saavuttaneet tiettyä tasoa tietyssä osa-alueessa, esimerkiksi lukutaidossa tai sivistyneisyydessä. Kun Pietari, joka ei siis ollut saanut rabbiinista tai puhetaitoihin liittyvää virallista koulutusta, puhui kansalle vaikuttavasti, on luonnollista, että se herätti ihmetystä.[1]

Toisaalta on muistettava se tärkeä seikka, että Pietari ja muut opetuslapset olivat saaneet niin korkeatasoisen teologisen ja käytännöllisen koulutuksen Jeesuksen kanssa, että sille ei löydy vertailukohtaa. Jeesus kävi heidän kanssaan teologisia keskusteluja samalla tavalla kuin tuon ajan rabbit, ja tämä oli hänen tapansa kouluttaa opetuslapsia. Meillä tämä tapa on luennointi, mutta tuona aikana oli tapana opettaa keskustelujen kautta.

Ap.t.4:13 ei siis suinkaan puhu siitä, että opiskelusta ei olisi hyötyä tai että on hengellisempää olla menemättä raamattukouluun.

Korkeasti koulutettu Paavali

Paavalista tiedetään, että hän oli saanut tuon ajan korkeatasoisimman koulutuksen. Ap.t. 22:3:ssa Paavali sanoo, että hän on opiskellut Gamalielin jalkojen juuressa ja että hän tuntee lain hyvin tarkasti. Gamaliel ei ollut kuka tahansa opettaja, vaan häntä pidettiin suuressa arvossa tuona aikana eikä syyttä (Ap.t. 5:34). Paavalin koulutus varusti hänet ymmärtämään Jumalan Sanaa hyvin syvällisellä tavalla. Koska Paavalin perusymmärrys Pyhistä Kirjoituksista oli niin syvä, Pyhä Henki pystyi käyttää tätä tietomäärää ja viisautta laajasti.

Paavalia ja hänen teologiaansa käsiteltäessä ei liene liioiteltua painottaa, että Paavalille oli erittäin tärkeää hahmotella ensin teologia, eli se mihin ja mitä uskotaan, ja sitten käyttäytyä tämän teologian mukaan. Toisin sanoen: ensin teologia, sitten käytäntö. Esimerkiksi kun tutkimme Paavalin kirjettä Roomalaisille, huomaamme, että kirje jakautuu ikään kuin kahtia. Ensimmäiset 11 lukua Paavali puhuu kattavasti syvällisestä teologisesta asiasta, pelastuksesta. Paavalin pääajatus on vanhurskautus. Kirjeen loput luvut Paavali käyttää kuvailemaan, miten tämä teologinen seikka, eli vanhurskautus, vaikuttaa uskovan arkeen.

Teologian ja arjen suhteesta hyvä käytännön esimerkki on Paavalin oma elämä. Ennen uskoontuloaan hän käytti aikansa Jeesuksen seuraajien vainoamiseen, mutta uskoontulonsa jälkeen hänen teologiansa Jeesuksesta muuttui ja samalla koko hänen elämänsä. Paavalin mallin mukaan teologialla on siis erittäin paljon väliä arkielämässämme, koska teologia määrittää sen, mihin me uskomme ja miten me elämme. Room. 12:ssa Paavali kehottaakin tutkimaan sitä, mikä on Jumalan tahto ja mikä on hyvää. Raamattua tutkimalla ja opiskelemalla me saamme selville juuri nämä asiat, jotka Paavali toivookin meidän saavan selville.

Teologiset oppilaitokset

Teologiset oppilaitokset ovat paikkoja, jossa opiskellaan Raamattua. Ne voivat olla yliopistoja tai raamattukouluja, ja tällaisia oppilaitoksia on olemassa hyvin paljon eri puolilla maailmaa. Oppilaitosten painotus saattaa vaihdella sen mukaan, mihin oppilaitos haluaa erikoistua ja millaisia erikoisalojen taitureita oppilaitoksen opettajistossa on. Joissakin kouluissa painotetaan esimerkiksi enemmän lähetystyötä, joissakin Uuden testamentin tutkimusta. Erikoistumisvaihtoehtoja on runsaasti. Lisäksi oppilaitoksiakin on runsaasti, ja on tunnustettava, että maailmassa on kouluja, joissa teologiaa lähdetään tekemään sen oletuksen perusteella, että yliluonnollisia asioita ei tapahdu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tai edes suurin osa oppilaitoksista olisi tällaisia.

Kun teologiseen oppilaitokseen mennään opiskelemaan, perimmäisen syyn tulisi olla halu tutkia ja ymmärtää Raamattua. Tarkoitus ei siis ole pyrkiä olemaan muiden yläpuolella oman viisautensa kanssa. Teologian opiskelu on mahdollisuus järjestää itselle aikaa tutkia Raamattua ja saada apuja siihen, miten hahmottaa raamatullisia kokonaisuuksia sekä millaisilla erilaisilla menetelmillä tutkia paremmin ja tehokkaammin Jumalan Sanaa. Oppilaitosten tarkoitus ei yleensä ole tehdä opiskelijoista opettajien kopioita, vaan varustaa opiskelijat ajattelemaan ja tutkimaan Raamattua itse. Opiskelutoverit tarjoavat mahdollisuuden keskusteluun sekä omien käsitysten peilaamiseen ja usein juuri opiskeluyhteisö on se, joka koetaan yhdeksi kaikkein merkittävimmistä asioista.

Kriisit ja luopumus

Opiskeluun liittyy kriisejä, koska uuden oppiminen on aina kriisi ja näitä kriisejä tulee seurakuntaelämässäkin silloin tällöin, etenkin nuorille ja nuorille aikuisille. Teologia on ala, joka liittyy ihmisen elämään hyvin olennaisella tavalla, ja siksi opiskelu on usein rankkaa ja kriisit ovat joskus rajuja. Kriisit eivät yleensä aja ketään luopumaan uskosta, vaan uskosta luopuminen on paljon suurempi prosessi ja kokonaisuus. On kuitenkin todettava, että mikäli kriisin keskellä elävä ihminen ei saa tukea ja vastauksia (olipa hän seurakunnassa tai teologisessa koulussa), uskosta luopuminen saattaa olla yksi vakava seuraus. Uskosta luopuminen ei välttämättä liity teologiaan sinänsä, vaan pettymykseen omaa kristillistä yhteisöä kohtaan tai omiin henkilökohtaisen elämän hankaluuksiin.

Teologian opiskeleminen on yleensä uskoa vahvistavaa, mutta joskus se, kun nuori ymmärtää, että hänen seurakuntansa julistus ei olekaan ainoa tapa uskoa joku tietty asia, saattaa olla vaikea asia käsitellä. Tämä sama kriisi toistuu elämässä, kun tietämys laajenee esimerkiksi yläasteella tai lukiossa. Tällöin paras vaihtoehto on antaa tilaa epäilyksille, kuunnella ja pyrkiä vastaamaan kysymyksiin perinpohjaisesti. Mikäli henkilö on itse kokenut uskonkriisejä, hän pystyy ymmärtämään toisia paremmin ja antamaan tukensa näissä tilanteissa. Lisäksi, mitä parempi teologinen tietämys on, sitä paremmin hän kykenee antamaan Hengen johdatuksessa vastauksia kriisissä eläville ihmisille.

Viitteet:

[1] Bock 2007, 195-196; Moreland 2012, 55-56; Daniel-Rops 1980, 98.

LÄHTEET

Bock, D. L. 2007. Acts. Baker Exegetical Commentary on the New Testament. Grand Rapids, MI. Baker Publishing Group tai Baker Academy.

Daniel-Rops. 1980 Sellaista oli elämä Jeesuksen ajan juutalaisuudessa. Suom. Jussi Aho. Helsinki: Werner Söderström Oy.

Moreland, J. P. 2012. Love Your God with All Your Mind. The Role of Reason in the Life of the Soul. Colorado Springs, CO: NavPress.