Vaajakoskelainen Lari Kemiläinen työskentelee mainostoimistoyrittäjänä. Perheeseen kuuluvat vaimo Tiina ja 10-vuotias Lenni. Viikoittain Lari vetää nahkaisen liivin päälleen ja lähtee kerhoon.

Mopopojan haave toteutui kuutisen vuotta sitten, kun Lari hommasi ensimmäisen moottoripyöränsä, 500-kuutioisen Honda CX:n, tuttavallisemmin “Lietepumpun”. Tuttavan kautta löytyi Preacher MC -moottoripyöräkerho, kun aluksi päädyttiin samalle tallille pyörää rakentelemaan. Tästä kohtaa haastattelua alkavat vanhemman, polkupyöräilevän naistoimittajan oppimisen paikat. Moottoripyöräharrastus ei siis olekaan vain ajelua paikasta toiseen vaan kaikenlaista pyörään liittyvää rakentelua. Ainakin, jos kyse on custom-henkisestä rautapyörästä. Siis mistä?

– Choppereista, bobbereista, cafe racereista ja kaiken maailman paukkuraudoista. Rakenneltujen moottoripyörien kirjo on jotakuinkin niin laaja kuin mielikuvitus vain sallii. Hondastani tuli yhden talven aikana rotta-bobber eli oikein räytyneen näköinen maantiepyörä, jota koristivat korkeat apehanger-ohjaustangot, apinakiikut. Nykyinen harrikkanikin on jonkun verran rakenneltu ja tallissa on kaksi 60-70-luvun pikku-Hondaa osina odottamassa uutta elämäänsä hippi-chopperina ja motocross-leluna.

Preacher MC
Moottoripyöräkerho Preacher MC perustettiin vuonna 2002. Kerhon toimintaperiaatteen mukaan jäsenet ovat uudestisyntyneitä kristittyjä seurakuntaan katsomatta, tunnustavat raamatun sanan ohjenuorakseen ja ojentavat elämänsä sen mukaan. Yhteinen usko Jeesukseen ja hänen pelastustyöhönsä on kerhon verkkosivujen mukaan kaiken yläpuolella. Tärkeää on myös keskinäinen huolenpito ja rukoileminen toisten kerholaisten puolesta.

– Samalla nautimme yhdessä ajelemisesta ja moottoripyörien rakentelusta sekä pidämme hauskaa keskenämme ja muiden motoristien kanssa, kuvaa Lari kerhon ideaa.

Preacher MC on halunnut profiloitua kerhoksi, joka palvelee mielellään muita motoristeja ja koko ”biker-maailmaa” erilaisissa hengellisissä kysymyksissä. Kerhossa toimiva ”bikerpastori” Pasi Runonen on vihkinyt avioliittoon ja siunannut haudan lepoon useita motoristeja – kerholiivi papinpaidan päällä. Preacher MC haluaa viedä ilosanomaa Jeesuksesta ja kehottaa moottoripyöräilijöitä tulemaan juttusille missä ja milloin vain.

Ei saarnaamalla vaan tutuiksi tulemalla
Vaikka kyse on lopulta pienistä ryhmistä moottoripyöräkerhojen kokonaisuudessa (alalla puhutaan prosenttijengiläisistä), itsekin muistan etukäteen lähinnä niitä: pahamaineisia moottoripyöräjengejä kuten Helvetin enkelit tai Bandidos. Mutta eihän Larin kerholla niiden kanssa sentään voi olla mitään tekemistä? Kyllä muuten on. Myös ja ehkä aivan erityisesti heitä Preacher MC haluaa tavoittaa.

– Täytyy sanoa, että minun evankelioimisnäkyni on syntynyt tämän harrastuksen parissa. Kerhomme haluaa ystävystyä juuri prosenttijengiläisten kanssa. Traktaatit kädessä emme liiku, mutta viemme Kristusta sinne, missä liikumme, Lari kertoo.

Nimestään huolimatta Preacher MC ei saarnaa (preacher = saarnaaja). Toimintaa pidetään esillä erilaisissa moottoripyöräilijöiden tapahtumissa. Haastattelua seuraavalla viikolla Lari on lähdössä Kuopion vankilaan tapaamaan siellä olevia motoristeja.

– Sen aggressiivisempaa evankeliointi ei ole: kun luottamus on syntynyt, liivimiehet tulevat kyllä kyselemään ja juttelemaan sitten kun on tarvetta.

Onko kristilliselle moottoripyöräjengille tilaa?
On pakko kysyä Larilta, jääkö kristillinen moottoripyöräjengi marginaaliin. Katsotaanko sitä vinoon sekä seurakuntien että ei-kristillisten moottoripyöräkerhojen suunnasta? Lari toteaa, että eivät motoristit heitä karsasta. Ns. prosenttijengiläiset varsinkaan eivät tunnu pitävän heitä omituisina vaan uskaltavat tulla puhumaan omasta elämästään. Luottamus on ansaittu vähitellen.

Luottamus edellyttää molemminpuolista kunnioitusta. Lari toteaa, että heidän kerhossaan kohdellaan kaikkia samanlaisina ihmisinä. On hyväksyttävä, että jengiin tulijoilla saattaa olla takanaan väkivaltaa ja rikoksia – sitä ei ihannoida, mutta ei myöskään kauhistella.
– Daavidin sotajoukko koostui karkureista ja lainsuojattomista, eivätkä opetuslapsetkaan olleet mitään pyhäkoulupoikia. Tästä olemme oppineet, että puhtoinen elämä ei ole edellytys kristittyjen joukkoon tulemiselle, vaan pyhitys seuraa Jeesuksen kanssa kulkemisesta. Mikään matka ei ala perille pääsemisestä.

Marginaalisuutta ei siis koeta motoristimaailmassa. Mutta hyväksytäänkö kristillinen moottoripyöräjengi seurakunnissa? Larin kokemuksen mukaan kristittyjen asenneilmapiiri on usein kielteisempi. Pukeutumista MC-liiviin paheksutaan tai sitä, että Preacher MC kaveeraa myös pahamaineisten moottoripyöräjengiläisten kanssa.

– Mutta eikös Jeesuskin saanut moitteita siitä, että liikkui väärässä seurassa? Meidän on pakko yrittää olla kiinnittämättä liikaa huomiota sen tyyppiseen arvosteluun, Lari toteaa.

Evankeliumia ja sielunhoitoa
Preacher MC tarjoaa siis evankeliumia ”liiviporukoille” ja miestyötä kristityille. Lari on kokenut kuulumisen jengiin vapauttavana, koska siellä hän kokee voivansa olla rehellinen. Kerhossa puhutaan omista asioista, myös hölmöilyistä, hyvin avoimesti. Oikeastaan sellaisia asioita, joista ei voisi kerhossa puhua, on hyvin vähän.
– Tietoisuus siitä, että kukaan ei tuomitse, on vapauttavaa. Sellaisesta ilmapiiristä voisi olla opittavaa seurakunnissakin.

Preacher MC -jäsenyyteen on pitkä sisäänajo: ensin ollaan koeajalla (prospect) ja vasta sen jälkeen päästään varsinaisiksi jäseniksi. Pelkästään jäsenmaksut maksamalla ei siis tulla kerhon jäseneksi. Perinteisesti moottoripyöräkerhoissa on ollut kova ja armotonkin hierarkia, mutta kristillisyyden halutaan tässä yhteisössä näkyvän myös suhtautumisessa ”prospecteihin.” Tällä hetkellä jäseniä on yli kolmekymmentä ympäri Suomea.

Preacher MC:lla on oma talli ja kokoontumispaikka Vaajakoskella. Pääsen käymään paikalla perjantai-iltana, vähän ennen kerholaisten saapumista. Jouluvalot roikkuvat vielä seinällä ja nurkassa on iso laatikollinen limsatölkkejä: pikkujoulut ovat olleet päihteettömät kuten koko toiminta. Vaikuttavinta ovat kuitenkin isot, puhtaaksi hangatut moottoripyörät, joita ovat seinustat täynnä. Seinälle on kiinnitetty nahkainen liivi, jonka selässä on Preacher MC:n logo. Näitä liivejä seurakuntapiireissä välillä paheksutaan. Logossa on kuitenkin iso risti. Aika rohkeita ratsastajia loppujen lopuksi. Itse en oikein tohtisi ristin kuva vaatteissani kulkea.

Pieni MC-sanakirja

MC: Motorcycle Club, moottoripyöräkerho, jolla on omat tunnukset, säännöt ja harkinnanvarainen jäsenyys. Usein amerikkalaisiin ja brittipyöriin keskittyneitä kerhoja, mutta mukana on myös monimerkkikerhoja.
Biker: Motoristi, jolle moottoripyörät ovat ennemmin elämäntapa kuin satunnainen harrastus
Prosenttijengi: MC-kerho, joka sanoutuu irti yhteiskunnan säännöistä ja kontrollista. Kantaa 1%-merkkiä, joka viittaa lausumaan “vain prosentti motoristeista on rähisijöitä, suurin osa on aivan kunnollista väkeä”.
Outlaw biker: MC-kerholainen, joka asettaa yksilönvapauden lainkuuliaisuuden edelle, usein yhtä kuin prosenttijengiläinen
Custom-pyörä: Rentoon maantieajoon suunniteltu amerikkalaishenkinen moottoripyörä, jossa ajoasento nojautuu hieman taaksepäin. Voi olla joko omistajalleen muokattu eli customoitu tai vain tätä tyyliä jäljittelevä ns. tehdas-custom.
Rautapyörä: Katteeton amerikkalainen tai brittipyörä, mutta myös raskaat itäpyörät voidaan lukea tähän joukkoon. MP, jolla biker kehtaa ajaa.
Muovipyörä: japanilainen tai eurooppalainen katettu matka- tai katupyörä.
Supporter: kerhon tukija, joka ei välttämättä pyri jäseneksi, mutta kantaa liivinsä etupuolella kerhon Support-merkkiä
Hangaround: kerhoon pyrkivä henkilö, joka ajelee kerhon kanssa ja viettää aikaansa kerhon jäsenten kanssa. Kantaa jonkinlaista kerhon tunnusta liivinsä etupuolella, mutta ei ole saanut selkämerkkejä.
Prospect: kokelasjäsen, jolla on vajaat selkämerkit
Member: täysjäsen, jolla on täydet selkämerkit eli “värit”

Leena Valkonen