Toisen kerran vietimme suomen- ja ruotsinkielisinä baptisteina yhteiset kesäjuhlat. Ne pidettiin Hummelholmenin leirialueella Uusikaarlepyyssä. Alue on sisarkirkkomme omistama, ja se toimi hyvin sateista huolimatta. Erityiskiitos järjestäjille teltan lämmittämisestä, sillä sateen lisäksi kylmä tuuli puhalteli koko viikonlopun. Onneksi aurinko kuitenkin välillä lämmitti meitä ja ennen kaikkea hyvä, leppoisa yhteishenki.
Meidät toi yhteen tänä vuonna 160 vuotta täyttävä yhteinen historiamme Suomessa. Tiemme erkaantuivat kielivaikeuksien vuoksi 1900-luvun alkuvuosina, ja sen jälkeen lähdimme kasvamaan erilaisia teitä ja vähän erilaisiksi yhdyskunniksikin, vaikka yhteinen nimittäjämme oli baptismi.
Asiat ovat muuttuneet paljon sitten alkuvuosien ja vuosikymmenten niin yhdyskunnissamme kuin koko suomalaisessa kristillisyydessä. Baptisteja ei 1800-luvun puolivälissä lausuttu tervetulleiksi maahamme, päinvastoin. Nyt olemme, yhdessä ja erikseen, tunnustettu osa maamme hengellistä kenttää muiden vapaaseurakuntaliikkeiden tavoin.
Kesäkuun juhlilla saimme kokea aitoa yhteyttä. Perjantai-illasta alkaen sitä alettiin rakentaa ryhmätyöskentelyllä sanaristikon parissa. Osoituksena yhteydestä on sekin, että monien mielestä meidän pitäisi tavata yhteisten juhlien merkeissä useammin kuin 10 vuoden välein.
Kokousten kaksikielisyys onnistui hyvin. Puhujat olivat ottaneet huomioon sen, että tulkkaus vie oman aikansa ja valmistaneet puheensa sen mukaisesti. Kokousten vetäjät hoitivat työnsä kaksikielisesti ja se sujui hienosti.
Jos jonkun yksittäisen asian haluaa nostaa esiin juhlilta, se oli ehdottomasti monipuolinen musiikki. Ilahduttavaa oli kuunnella kolmea kuoroakin aikana, jolloin kuorot ovat käyneet harvinaisiksi. Munsalan baptistiseurakunnan Hope-kuoro esiintyi lauantain musiikkijuhlassa, ja sunnuntaiaamun ehtoolliskokouksessa saimme kuunnella tasokasta, ekumeenista Wasa Gospel -kuoroa. Päätösjuhlaan saapui Kokkolan kuoro reippaine lauluineen.
Kielimuuri, joka 1900-luvun alussa vei meidät erilleen, omiksi yhdyskunniksemme, tuntui rakoilevan oikein kunnolla näillä juhlilla. Saimme todeta, ettei kieli ole enää este. Näin on myös toimintakulttuurin laita. Lisäksi olemme baptistiyhdyskuntina kulkeneet teologisesti lähemmäksi toisiamme kuin varmaankaan koskaan ennen.
Kaiken kaikkiaan juhlamme osoittivat, että yhteistä pintaa löytyy koko ajan aina vain enemmän. Kannattaa edelleen nähdä vaivaa ja
etsiä uusia muotoja kanssakäymiselle, jos ei jopa yhdistymiselle. Tähän suuntaan kulkevat nuoremmekin. Viime talven aikana he solmivat oma-aloitteisesti yhteydet ruotsinkielisiin, ja niitä on tarkoitus jatkaa.
Ja yhteisen nimen lisäksi yhteydellä on myös vankka hengellinen ulottuvuutensa. Sitä Jeesus painotti viimeisinä päivinään opetuslapsilleen. ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” Joh. 17:21.
Yhteydessä ei ole kyse vain siitä, että meillä olisi keskenämme mukavaa. Se kantaa paljon pidemmälle. Yhteys on todistus. Todistus Jeesuksesta Kristuksesta maailmalle.
Anneli Lohikko KY-lehden päätoimittaja
