Messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen kokemuksia sovinnosta ja ystävyydestä väkivallan ja ristiriitojen keskellä.

Messiaaninen juutalainen Ewan Thomas ja arabikristitty Salim Munariah kertoivat Nasaretiin viime vuonna kokoontuneille Euroopan baptistiseurakuntien konferenssissa elämästään ja pitkästä matkastaan kohti sovintoa. He tarkastelivat vihaa ja sovintoa Jeesukseen uskovan juutalaisen ja arabikristityn näkökulmasta.  Messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt ovat väliinputoajia Israelissa, jossa valtauskontoja ovat juutalaisuus ja islam.

Messiaaninen juutalainen murtuu

Ewan Thomas on messiaanisen seurakunnan pastori. Hän kertoi elämästään Israelissa Jeesukseen Messiaanaan uskovana juutalaisena. Ewan on ollut Israelin armeijan reservissä jo vuosia ja palvellut Länsirannalla ja Gazassa. Hänen tehtävänään on ollut toimia tarkastuspisteillä pysäyttää ihmisiä, tarkastaa henkilöpapereita ja tehdä ruumiintarkastuksia. Ewan kertoi kuinka sotilaat tarkastuspisteellä eivät koskaan katso ihmisiä kasvoihin, vaan piiloutuvat univormun ja raskaan aseistuksen taakse.

Eräänä päivänä Ewan Thomas joutui erikoiseen tilanteeseen, joka muutti hänen asennettaan arabeihin. Hän oli rutiininomaisesti tarkastamassa ihmisiä tarkastuspisteellä, kun hän huomasi jotain tuttua tarkastamassaan miehessä. Hänen edessään seisoi yllättäen tuttu arabikristitty. Ewan tunnisti miehen uskonveljeksi ja halasi häntä.  Muut israelilaiset sotilaat seurasivat tilannetta vierestä hämmästyneinä. Ewanille tuo hetki oli käänteentekevä, hän ei voisi enää kohdella ihmisiä kasvottomina, vaan ymmärsi, että kristittynä hänen on voitava katsoa ihmisiä, myös kaikkia arabeja kasvoihin.

Evankeliointikampanja

Toinen muutoksen hetki Ewan Thomasille oli evankeliointikampanja. Messiaanisten juutalaisten seurakunta päätti lähteä tavoittamaan maanmiehiään evankeliumin kanssa, vaikka jotkut eurooppalaiset pastorit olivat heille opettaneet ja kieltäneet evankelioimasta juutalaisia. Miehet kokoontuivat yhdessä rukoilemaan ja suunnittelemaan kampanjaa.

Silloin paikalle saapui yllättäen kahdeksan nuorta baptistinaista, jotka olivat kuulleet heidän suunnitelmistaan ja hekin tahtoivat tulla mukaan evankelioimaan. Arabinaisten tulo huoneeseen oli shokki juutalaismiehille ja huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jossa olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan.

Meikatut ja kauniisiin vaatteisiin pukeutuneet Haifan baptistiseurakunnan nuoret naiset halusivat lähteä heidän kanssaan kaduille, mutta kukaan miehistä ei ollut koskaan edes ajatellut yhteistyötä arabien kanssa. Miehet jatkoivat rukousta yhdessä naisten kanssa ja päättivät lähteä yhdessä ihmisten keskelle kertomaan hyvää sanomaa.  Ewan Thomas muisteli, kuinka sinä päivänä monet saivat Haifassa kuulla evankeliumin ensimmäisen kerran, kun juutalaiset ja arabit yhdessä kertoivat uskostaan Jeesukseen.

Kolmas Ewan Thomasia järkyttänyt ja muuttanut kokemus tapahtui myös tarkastuspisteellä. Yleensä tarkastuspisteellä työskentely oli rauhallista ja mukavaa, kun Hebronissa paikalliset asukkaat toivat sotilaille kahvia ja keksejä. Eräänä päivänä tilanne muuttui. Neljä kuusivuotiasta ortodoksijuutalaista poikaa alkoi heitellä kiviä kohti vanhaa arabinaista. Sotilaat säikähtivät ja juoksivat väliin ja saivat pojat kiinni. Tilanne oli hengenvaarallinen. Sotilaat kantoivat pojat kotiin ja kertoivat heidän äideilleen mitä pojat olivat tekemässä. Naiset yllättäen suuttuivatkin sotilaille ja puolustivat poikiensa tekoja. Ewan järkyttyi ja koki kuinka Israelissa jo lapsetkin jatkavat vihanpitoa.

Arabikristittynä Israelissa

Salim Munariahin kokemus elämästä Israelissa on hyvin toisenlainen kuin Ewan Thomasin. Salim opiskeli nuorena ainoana arabiopiskelijana juutalaisessa lukiossa. Hän kuuli oppitunneilla, että kristityt ovat syyllisiä juutalaisten vainoihin toisessa maailmansodassa ja koki syyllisyyttä, koska oli itse kristitty.

Hän kuuli opetettavan, että Israelin maa oli autio, kun juutalaiset sen asuttivat. Nuori Salim ihmetteli koska tiesi, että jo hänen isoisänsä oli omistanut appelsiinitarhoja, joiden hedelmiä vietiin aina Eurooppaan saakka. Hän tiesi myös monien talojen, joissa juutalaiset asuivat, kuuluneen alun perin arabiperheille. Hän kysyi monta kertaa mielessään kuka puhuu totuutta?

Salim päätti lujasti kristittynä, että hän ei saisi vihata juutalaisia. Kristityn on rakennettava sovintoa. Raamattu kehottaa elämään sovinnossa kaikkien ihmisten kanssa. Meillä kaikilla on kristittyinä sovituksen ja sovittelijan tehtävä.

Kaksi kertomusta

Salim kertoi miten Israelin juutalaiset juhlivat maansa itsenäisyyttä samana päivänä kun arabit muistelevat 1948 taisteluissa kuolleita ja omasta maastaan karkotettuja maanmiehiään. Ihmisten tunteet ja kokemukset ovat Israelissa ristiriitaisia: on kaksi erilaista tarinaa, joita juutalaiset ja arabit muistelevat. Arabikristityille on suuri haaste löytää sovinnon mieli ristiriitojen keskellä. Ihmisiä erottavat yhä tänä päivänä fyysiset ja henkiset muurit toisistaan.

Arabikristityt kokevat usein, että heitä syrjivät kaikki, niin muslimit, juutalaiset kuin evankelikaaliset kristityt, jotka kehottavat arabeja lähtemään pois Jerusalemista. Toinen äärimmäisyys on taas monien arabikristittyjen opettama vapautuksen teologia, joka näkee juutalaiset kaikkeen syyllisinä ja vihollisina sekä suosittu korvausteologia, jonka mukaan Israel ei ole enää valittu kansa, vaan seurakunta on tullut sen sijaan.

Salim Munariahin mukaan jokainen Raamatusta nouseva selitys on inhimillinen, ihmisen yritys ymmärtää pyhiä kirjoituksia. Vain Jumala yksin on täydellinen. Kristittynä hän joutuu jatkuvasti kysymään kuka on minun lähimmäiseni. Kristittynä hänen on tunnustettava, että juutalaiset ovat hänen lähimmäisiään.

Musalah- sovinnonliike

Salim muisteli sitä, kun Israelissa alkoi 1980-luvun lopussa Intifada ja silloin messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt päättivät tulla yhteen ja etsiä sovintoa. He halusivat toimia välittäjinä yhteiskuntansa ja yhteisöjensä keskellä. Uskovien keskenkin oli yhteistyö vaikeaa. He aluksi aina kokoontuessaan väittelivät ja todistelivat toinen toisilleen, kumpi osapuoli on oikeassa ja kumpi väärässä. Ja niin he epäonnistuivat. Mutta pian he ymmärsivät, että ainoa tapa toimia on yhdessä etsiä Raamatusta pohja yhteistyölle.

Raamattu sanoo: ”Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat” ja: ”kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.  Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.”

Salim Munariah ja Ewan Thomas ovat yhä vakuuttuneita, että arabikristityt ja messiaaniset juutalaiset haluavat yhdessä toimia sovinnon rakentajina. He ovat aloittaneet nuorten leirityön, jossa käsitellään vihantunteita. Poliittiset sopimukset ovat riittämättömiä, jos ihmiset eivät halua elää ruohonjuuritasolla ystävinä keskenään. Uskovat haluavat osoittaa yhteistyönsä kautta, että sovinto on mahdollista ja väkivalta ei ole ainoa tapa ratkaista ristiriitoja.