Baptistinaisten järjestäytymisestä tuli viime vuonna kuluneeksi 70 vuotta.
Kun baptistityö 1870-luvulta lähtien alkoi Suomessa, lähes jokaisessa seurakunnassa alettiin pitää myös naisten ompeluseuroja. Kuutisenkymmentä vuotta ne toimivat ainoina erityisesti naisille suunnattuina tilaisuuksina. Tosin monissa seurakunnissa ompeluseuraillat vetivät mukaansa niin seurakuntien miehet kuin monia ulkopuolisiakin. Osasyynä tilaisuuksien kiinnostavuuteen vaikutti se, että niissä sai aina hyvät kahvit. Illat olivat vapaamuotoisia ja kahvihetki tarjosi hyvän mahdollisuuden seurusteluun ja ajatusten vaihtoon.
Kirje Lontoosta
Vuonna 1948 yhdyskunnan esimies August Jauhiainen sai Lontoosta kirjeen, jossa pyydettiin nimeämään englantia puhuva sisar siellä järjestettävään Euroopan baptistien konferenssiin ja erityisesti sen yhteydessä pidettävään naisten kokoukseen. Yhdyskuntamme edustajaksi lähetettiin Helmi Sihvonen.
Konferenssissa oli naisten edustus 10 maasta: Englanti, Hollanti, Italia, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi (sekä suomen- että ruotsinkielinen yhdyskunta), Tanska ja Tšekkoslovakia. Yhdessä naiset päättivät perustaa Euroopan baptistinaisten liiton (European Baptist Women´s Union, EBWU).
Tavoitteena Euroopan baptistinaisilla oli ennen kaikkea luoda yhteys vielä muutamaa vuotta aikaisemmin toisiaan vastaan sotineiden maiden välille. Vihollisuudet haluttiin unohtaa ja alkaa tosissaan rakentaa yhteyttä.
Asiaa edistämään naiset päättivät järjestää vuosittain viikon kestävän rukouskampanjan. Sitä varten kerättiin kaikista osallistujamaista rukousaiheet, jotka lähetettäisiin kunkin yhdyskunnan naistentyön vetäjälle, joka huolehtisi niiden kääntämisen ja tilaisuuksien järjestämisen. Ensimmäisen rukousviikon aiheena oli ”Tulkaa, katsokaa – menkää ja sanokaa – Hän kulkee teidän edellänne” (Mt. 28:6-7).
Rukousviikko muutettiin sittemmin rukouspäiväksi ja se laajeni osaksi baptistinaisten toimintaa ympäri maailmaa. Nykyään naiset kokoontuvat joka vuoden ensimmäisenä marraskuun maanantaina viettämään iltaa yhteisen ohjelman mukaisesti. Ohjelmasta vastaavat vuorotellen eri maanosien baptistinaiset. Illan rukousaiheet kerätään jokaiselta mantereelta erikseen.
Naiset järjestäytyvät
Nämä kansainväliset yhteydet saivat myös Suomen baptistinaiset miettimään oman työnsä järjestämistä uudella tavalla. He eivät halunneet muodostaa omaa virallista järjestöä, kuten baptistinuoret olivat tehneet jo 1900-luvun alkuvuosina. Naisille riitti se, että työ voitaisiin organisoida omaksi työmuodokseen yhdyskunnassa.
Ajatus oli uusi, eikä se aivan kitkatta lähtenyt käyntiin. Yhdyskunnan hallitus ei nimittäin aluksi lämmennyt lainkaan asialle. Pelättiin että organisoitu naistentyö vain hajottaisi seurakuntien yhtenäisyyttä.
Jauhiainen oli kuitenkin asian vankkumaton kannattaja ja sai kuin saikin hallituksen puolelleen. Virallisesti asia päätettiin Tampereella 21.11.1949 pidetyssä naisten kokouksessa. Naisten ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Helmi Sihvonen, kassanhoitajaksi Dagmar Vuojärvi ja sihteeriksi Margaretha Schulman.
Yhdyskunnan hallituksen ehdotuksesta naiset alkoivat toimintansa kautta kerätä varoja sekä yhdyskunnan evankelistoille ja saarnaajille että orvoiksi jääneille lapsille. Näin asiasta kirjoittaa Totuuden Kaiussa (3/1950) naisten sihteeri Margaretha Schulman:
”Päätettiin, että jokainen naisjärjestö antaa 10% tuloistaan yhteiseen kassaan, ja näillä rahoilla avustetaan orpoja, evankelistojamme ja saarnaajiamme.”
Naisten kassasta maksettiin kaksi kertaa vuodessa pienet avustukset naisevankelistoille. He eivät saaneet muuta palkkaa, joten pienikin avustus sai varmasti kiitollisen vastaanoton. Muun toimeentulonsa evankelistat saivat maaseudulla taloista, joissa yöpyivät ja jonka töihin he päivisin osallistuivat. Illat oli varattu hengellisille tilaisuuksille useimmiten juuri niiden talojen tuvissa, joissa he asuivat. Näin sai moni baptistiseurakunta alkunsa.
Kesäleirejä ja syyspäiviä
Koska naistentyö virallistettiin, sen toiminnalle haluttiin laatia yhteiset säännöt. Ne otettiin käyttöön vuonna 1956. Esimerkkiä saatiin muualla Euroopassa toimivilta baptistinaisilta. Sääntöjä on sittemmin uudistettu pariin otteeseen.
Eri seurakuntiin kuuluvien naisten yhteyttä alettiin pian työn aloittamisen jälkeen rakentaa omilla leireillä. Ensimmäinen kesäleiri pidettiin Päijänteen Holstinsaaressa, mutta vuodesta 1958 lähes 40 vuotta eteenpäin niiden vakituisena pitopaikkana toimi Pyhäsalmen Mäntyniemi. Legendaarisena leirien emäntänä hääri 30 vuotta evankelistamme Martta Mörsky.
Leirit ovat yhä tärkeä osa naistentyötä. Nykyään ne pidetään Vaajakosken seurakunnan omistamassa leirikeskuksessa Kesärannassa. Nyt ne ovat vakiintuneet puolen viikon mittaisiksi, ja niihin voivat osallistua lapset äitiensä ja lastenlapset mummojensa kanssa. Heille järjestetään oma ohjelmansa leirin ajaksi.
Myös vuonna 1974 aloitetut naisten syyspäivät ovat oleellinen osa yhdyskunnallista naistentyötä. Niiden yhteydessä pidetään vuoden ainoa virallinen naistenkokous. Alkuun päivät pidettiin eri seurakunnissamme, nykyään ne järjestetään täyden palvelun leiri- ja kurssikeskuksissa, jotta kaikki naiset pääsevät osallistumaan päiviin täysipainoisesti.
Kansainväliset kokoontumiset
Yhdyskuntamme naiset ovat kaksi kertaa kutsuneet kansainvälisen tapaamisen Suomeen. EBWU:n konferenssi pidettiin vuonna 1957 Turussa. Virallisen ohjelman lisäksi naiset saivat tutustua Turun seurakuntaan kuuluneen yrittäjän, Einar Séwonin Marke-tehtaisiin. Heidät kutsuttiin myös viettämään suomalaista juhannusiltaa Séwonien kesäkotiin Airistolle.
Toinen tapahtuma oli Pohjoismaiden baptistinaisten leiri, joka pidettiin Kiponniemessä, Vapaakirkon omistamassa leiri- ja toimintakeskuksessa vuonna 2004. Sinne kokoontui 60 naista yhdessä tutustumaan toisiinsa ja kuulemaan naistentyöstä eri maissa.
Yhdyskunnallinen naistentyö on säilyttänyt hyvin paikkansa osana kirkkokuntamme työtä. Niin leirit kuin syyspäivätkin ovat osoittautuneet virkistäviksi tapahtumiksi, joihin naiset tulevat mielellään.
Pikkuhiljaa on vakiintumassa myös maaliskuun kokoontuminen, jossa naiset yhdessä päättävät vuoden toiminnasta. Sellainen hieno muutos on naistentyössä alkanut tapahtua, että nuoremmatkin naiset ovat löytämässä tiensä yhteisiin kokoontumisiin. Se kertoo hyvää työn tulevaisuutta ajatellen.
