-

|

Omena-ajatuksia

Maija Latvala
Maija Latvala

Laitoin opetusharjoitteluaikoina seitsemäsluokkalaiset piirtämään ikonitaiteen tarkkoja sääntöjä löyhästi noudattaen oman huoneensa paraatipaikalle sopivia kuvia, nykyihmisen ikoneita. Useassa niistä oli omenan kuva. Puraistun omenan.

Symbolienlukutaidon kehittymisen nimissä läväytin omenat dokumenttikameralle (avaruusajan piirtoheitin). Mitäpä tulee mieleen? Ensimmäisenä tuli mieleen se, mikä oli siellä jo ennen kuin ehdin kysyä: tietokoneita, musiikkisoittimia, kännyköitä ja lukulaitteita valmistava suuryritys. Tällöin tosin omena on pikemmin logo kuin symboli.

Mitä muillekin kuin logon kuvassa näkeville avautuvia viittauksia puraistu omena voisi sisältää? Jossain vaiheessa joku onnistui osumaan tiettyyn paratiisin puuhun. Kysyin, mikä yhdistää Applea ja tuota puuta? Seuranneessa keskustelussa synti ja siihen lankeaminen tulivat mainituiksi. Kukaan ei kuitenkaan osannut luontevasti liittää niitä omenayritykseen, vaikka Applen imagorakentelussa ei synnillisen viittaussuhteen sisältämää kesyä provokaatiota varmasti ole suoranaisesti vältetty.

Lopulta joku keksi sen kenties kuitenkin oleellisemman näkökulman symboliin. Oliko se se tiedon puu?

Tieto ja pehmeä kapinallisuus. Siinä siis oleellinen Applesta. Millä symboleilla jatkaa tarinaa puraistusta omenasta, jotta oleellisin kristinuskon sanomasta tulisi ilmaistuksi?

Oikeastaan jo kolmella kuvalla katetaan Jumalan ja ihmisen välisen suhteen suuren kertomuksen ydin. Ihmisen omenanpuraisu paikataan tähdellä ja ristillä. Ne julistavat Jumalan ihmiseksi syntymistä, kuolemaa ja voittoa kuolemasta. Risti kun on tyhjä. Tyhjän ristin todellisuuteen myöntyvän omena on ehjä, vaikkei olekaan. Ja kuitenkin on.

Seitsenluokkalaisille puraistusta omenasta oli ikoniksi. Vielä useammalle puraistun omenan jälkeinen rikkinäisyys riittää elämäksi. Toiset etsivät paikkaajaansa aivan toisten symbolien kuin tähden ja ristin takaa. Joka tapauksessa elämme maassa ja maailmassa, jossa puraistu omena on useille tyhjää ristiä tutumpi ja tärkeämpi. Näin on riippumatta siitä, nähdäänkö omenassa logo vai se, mitä omena symboloi.

Olisiko meidän ristin remminä otettava oppia tuolta omenayritykseltä, jotta symbolimme päätyisivät koko kirjossaan kolmetoistakesäisille keskeisiksi?

Applen menestys nousee kuulemma oleelliseen keskittymisestä. Tarvitaan vain yksi toimiva tuote, jonka käyttäminen on yksinkertaista. Lapsikin oppii. Sen pitää erottua kilpailijoista. Kallis hinta herättää illuusion laadusta ja tiedostavasta ylellisyydestä. Kaupunkien edelläkäyvät nuoret aikuiset (hipsterit! ) on ensin saatava käyttäjiksi. Muut seuraavat perässä. Keskeisillä liikepaikoille rakennetaan tiloja, joista saa neuvontaa ohimennen. Lisätään vielä yksi messiashahmo. Kaava alkaa olla valmis.

Ylihinnoitteluun emme kykene. Se, mitä meillä on tarjota, ei maksa kuin vastaanottamisen vaivan. Monet ajattelevat, ettei tarkalleen ottaen edes sitä. Jumala tullee meitä vastaan niin pitkälle, että suorastaan tuuppaa selästä syliinsä. Meillä on kuitenkin se aito ja alkuperäinen Messias. Meillä on sanomien sanoma, vain yksi ja toimiva sellainen. Se on tiivistettävissä kolmeen kuvaan. Ei monimutkaista. Lapsikin oppii.

Sanomamme erottuu muista nojaamalla totaalisesti Jumalaan ihmisen sijasta. Neuvontapisteiden verkostokin on toistaiseksi vielä kattavassa kunnossa. Hipstereitä emme kuitenkaan ole onnistuneet vakuuttamaan, ja tässäkin asiassa muut ovat seuraamassa heidän perässään.

Ehkä avuksi pitäisi kaivaa vielä se Applen tuotekehittelyfilosofian punaisin omena, joka ohjaa suunnittelemaan tuotteet kaikissa suhteissa nimenomaan käyttäjälle, ei suunnittelijoilleen. Vahvaa käyttäjälähtöisyyttäkin kuitenkin olemme liberaaliteologisen projektin parissa jo yrittäneet. Idea oli vilpitön ja osin myös hyvä, muttei sittenkään toiminut.

Nykyihmisen ikoneihin ei ole ilmestynyt aiempaa runsaammassa määrin ristejä.

Pitäisikö lakata yrittämästä? Kyllä ja ei. Ei toki ole tarpeetonta pohtia, miten saavuttaa ne, jotka eivät edes koe tarvetta tai halua tulla saavutetuiksi.

Saattaa kuitenkin olla, ettei puraistun omenan paikkaaminen onnistu puraistun omenan lainalaisuuksiin perustaen. Siksi julistuksen tapoja ja sisältöä koskevan pohdinnan syvän pohjavireen soisi olevan tietoisuuden siitä, ettemme ole kauppaamassa omenoita.

Meillä ei ole tuotetta. Emmekä me markkinoi. ”Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta.” Kristus ei ole elämänlaatuamme tavalla tai toisella parantava esine tai palvelu, ei mykkä markkinointisisällöiksi muunnettavissa oleva ominaisuusnippu. Kristus on elävä persoona, joka on Henkensä kautta läsnä itseään koskevassa julistuksessa kohdaten sen kautta julistuksen vastaanottajan.

Oleellisempaa kuin saada sanottua ”Jeesus pelastaa” mahdollisimman monelle mahdollisimman monta kertaa mahdollisimman vetävästi kaikki mahdolliset keinot ja lyhtypylväät käyttäen, on pyrkiä Kristuksen julistamiseen tavalla, joka antaa julistuksen tulla julistukseksi. Jumalaa myyvä puhe vaihtuu Jumalan puheeksi, ulkokohtainen kuvailu suhteeksi.

Tässä julistuksessa on usein sanoja ja lauseita enemmän kyse elämän kokoisesta kokonaisuudesta, jossa uskotaan, toivotaan ja rukoillaan, että tyhjä risti voisi muuttua enenevässä määrin paraatipaikan ikonista koko elämän muodoksi. Se muoto kun kuitenkin näkyy paljon kauemmaksi kuin loistavin omena puhdaslinjaisimman läppärin kannessa.