-

|

OTA SE TOSISSASI!

NillaKoponenHarri Kankare

Gunilla Koponen toimii Kokkolan Baptistiseurakunnan evankelistana oman työnsä ohella. Hän on naimisissa Pentti Koposen kanssa ja perheeseen kuuluu kolme aikuistuvaa lasta Alex, Daniel ja Amanda. Gunilla, lempinimeltään Nilla, harrastaa vesijuoksua ja musiikkia. Nilla työskentee apteekkimaailmassa, mutta hänen sydämensä palaa palvella kokonaisvaltaisemmin Jumalaa ja ihmisiä.

Nuorena uskoon
Tulin uskoon 15-vuotiaana, jonka jälkeen Jumala hyvin pian laski voimakkaan kutsun palvella hänen valtakunnassaan evankeliumin julistajana, kertoo Nilla. Yritin löytää oman paikkani seurakunnan työssä, mutta koin sen nuorena naisena vaikeaksi. Samalla minussa syttyi halu saada lisää valmiuksia palvelemiseen ja uskon, että Jumala johdatti minut Suomen Baptistiyhdyskunnan raamattukouluun kahdeksi vuodeksi.

Tuon vaiheen jälkeen minulle avautuivat monet ovet, vierailin monissa eri seurakunnissa ja toimin puhujana telttakokouksissa. Jälkikäteen ajatellen liikaakin, koska samanaikainen työni leipomossa aamuvarhaisesta lähtien ja iltapainotteinen palvelustyöni vetivät minut aivan äärirajoille ja voimavarani kerta kaikkiaan loppuivat.

Elämän ruuhkavuodet
Mutta ei niin synkkää ettei jotain myönteistäkin, jatkaa Nilla. Näihin aikoihin tapasin savolaisen mieheni, perustimme perheen ja saimme kolme ihanaa lasta. Elämän monet ruuhkavuodet kuluivat työn, perheen ja seurakunnassa toimimisen tasapainoittamisessa. Toivuin pikkuhiljaa uupumuksestani ja palvelin erilaisissa pienimuotoisissa tehtävissä seurakunnassani.

Aikaa kuitenkin kului ja arjen tasaisuus ja rajatut mahdollisuudet sumensivat suhdettani Jumalan antamaan kutsuun ja sydämeeni hiipikin ajatus siitä, että olin erehtynyt kutsuni suhteen. Uskoin lopulta, ettei Jumala ollut koskaan tarkoittanutkaan minua evankelistan työhön. Tämä ajatus vain vahvistui perheenä koettujen monien ongelmien ja ahdistusten kautta, kertoo Nilla. Lopulta luulin, että meidät oli jätetty yksin selviämään. Uskoni Jeesukseen kuitenkin säilyi ja suhteeni seurakuntani tärkeisiin ihmisiin.

Ahdistus uudisti suhteen Jumalaan
Lopulta perheemme ahdistukset kävivät niin ylivoimaiseksi, ettei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin kääntyä uudestaan Jumalan puoleen. Eräässä rukoustilanteessa sain hyvin intensiivisen kokemuksen Jumalan läsnäolosta ja ymmärsin, etteivät nämä kokemani ahdistukset määrittele sitä kuka minä olen, vaan Jumala määrittelee sen kuka minä olen: Hänen rakas lapsensa, jota hän haluaa auttaa ja käyttää.

Sain ikään kuin nousta Jumalan armossa asioiden ja olosuhteiden yläpuolelle ja suhteeni Häneen muuttui täysin. Sain uuden luottamuksen ja Jumala antoi minulle nälän ja janon Häntä kohtaan. Tuntui ettei mikään aika riittänyt hänen läsnäolossa viipymiseen. Ja tämä tila on kestänyt ja kestänyt – se ei ole ollut hetken humahdus, vaan täysin uusi asema Jeesuksessa.

Oma kutsumus vahvistuu
Tämän pitkän prosessin aikana Jumala uudisti evankelistan kutsunikin. Eräänä päivänä ollessani kotona arkiaskareiden parissa Pyhä Henki sanoi minulle selvästi sanat: Ota se tosissasi! Seuraavana päivänä seurakuntamme pastori tuli luokseni ja pyysi minut yllättäen kuoronjohtajan tehtävään. En voinut muuta kuin suostua, koska Pyhän Hengen ääni oli ollut niin selvä ja kirkas.

Kuoronjohtamisen kautta Jumala alkoi minulle opettaa sitä, että kuoro on ikään kuin pienoiskoossa oleva seurakunta. Sen jokaisen jäsenen tehtävä oli tärkeä ja jokaista heistä tulee arvostaa. Ja mihin tämä pienoisseurakunta onkaan pystynyt yhteistyössä yhdessä Jumalan kanssa!

Herran uuden kohtaamisen ja ”ota se tosissasi” -sanojen kautta aloin pikkuhiljaa löytää takaisin alkupisteeseen, johon Jumala oli minut kutsunutkin. Eräässä naisten tapahtumassa minun puolestani rukoiltiin ja kuulin sanoman, että Jumala haluaa vahvistaa uudelleen alkuperäiskutsuni. On sanottu, että uudistuminen on ensisijaisesti palaamista Jumalan tahtoon. Juuri näin minulle kävi. Ympyrä sulkeutui ja kutsuni evankelistana viritettiin uuteen liekkiin.

Rohkeasti eteenpäin
Matkan varrella olen oppinut sen, että tärkeämpää kuin tehtävän tai paikan etsiminen, on etsiä tehtävän antajaa, itse Jeesusta. Olen kiitollinen ennen kaikkea Jumalan uskollisuudesta. Toki on myös monia ihmisiä, joille olen ison kiitoksen velkaa. Ihmisiä, jotka tukivat ja rohkaisivat minua ja hyväksyivät minut joka tilanteessa. Heitä on useita. Yksi tärkeimmistä on tyttäreni Amanda, joka löysi aina ja joka tilanteeseen rohkaisevan näkökulman.

Nyt tunnen olevani valmis lähtemään eteenpäin – mihin ikänä Jumala minut johdattaakin. Tunnettani kuvaa hyvin Pekka Simojoen Syttyköön sydämiin -laulun sanat, toteaa Nilla päättäväisesti.

Nyt on aika, nouse rohkeasti kansa Jumalan.
Nosta ristin lippu ylle maailman,
Nyt on aika jättää turvallinen tie
Ja mennä sinne minne hengen tuuli vie!