Aviomiehillä, isillä ja paimenilla on keskeinen rooli perheen ja seurakunnan terveyden vaalimisessa.

Urbaanissa yhteiskunnassa useat Raamatun kielikuvat saattavat jäädä vaikeasti ymmärrettäväksi. Yksi näistä tärkeistä termeistä on paimenuus. Jos on joskus saanut olla hetken mukana oikean paimenen seurassa, se kirkastaa kuvaa Raamatun paimenuudesta. Sekä Vanha että Uusi testamentti puhuvat paimenuudesta paljon. Tutut kohdat, kuten Psalmi 23 tai Johanneksen evankeliumin 10. Luku, tulevat usein ensimmäisinä mieleen. Niin Jumalaa kuin Hänen Poikaansa kuvataan paimenena omalle kansalleen.

Ei ainoastaan Jumalan rooli perimmäisenä paimenena, mutta myös paimenuus raamatullisena johtamisroolina ja tehtävänä Jumalan kansan keskuudessa on tärkeä. Koska Kristus on Hyvä Paimen, paimenuuden merkittävyys on huomionarvoista sekä kotona että Kristuksen seurakunnassa. Jumala on kaitselmuksessaan niin säätänyt.

 

Mikä on paimenten tehtävä?

Paimenten tehtävä on aina lampaiden hyvinvointi. Niin kotona kuin seurakunnassa heidän tulee viedä ihmisiä suurempaan riippuvuuteen, armoon, totuuteen ja iloon Hyvän Paimenen seurassa. He johdattavat lampaat kuulemaan Paimenen ääntä, ja näin vaalivat Kristus-keskeistä yhteyttä. Paimenten tehtävä on tuntea, varjella, suojella ja varustaa Jeesuksen seuraajia palvelemaan toisiaan ja maailmaa. Heidän tulee tiedostaa ja kokea riippuvaisuutensa Hyvästä Paimenesta(Ef. 4:12-16).

 

Ketä kutsutaan paimeneksi?

Valitettavan usein sekoitetaan pappeus ja paimenuus keskenään. Uusi testamentti kutsuu kaikkia ylösnousseen Kristuksen seuraajia, jotka tunnustavat oman syntisyytensä pyhän Jumalan edessä ja kääntyvät turvautuman Kristuksen sovitustyöhön, papeiksi (1 Piet. 2:9). Heillä on sovitettu ja pyhitetty suhde Jumalaan. Tämä pappeuden etuoikeus kuuluu kaikille Jeesuksen seuraajille sukupuoleen tai ikään katsomatta.

Paimenuus sen sijaan sekä kotona että seurakunnassa on miehelle annettu kutsu ja vastuu luomisen ja vapautuksen perusteella (1 Moos. 1:27; 2:18-25; 3:9-12; 1 Kor. 11:2-16; Ef. 5:21-33; 1 Tim. 3:1-7; Tiit. 1:5-9). Paimenuus on kutsu ennen kaikkea kotona ja vasta sen jälkeen Jumalan seurakunnassa. Tämän muistuttaminen auttaa laittamaan asiat oikeanlaiseen perspektiiviin. Seurakunnan paimeneksi pyrkivän paras kasvupaikka onkin kotona perheen keskuudessa. Jokaista aviomiestä ja isää kutsutaan paimentamaan perhettään rakkaudessa. Jokaisen seurakunnan paimenen tulee nähdä oma vaimonsa ja sen jälkeen lapsensa ensimmäisinä ihmisinä, joista hänellä on vastuu ja etuoikeus pitää huolta.

Tämä ei tarkoita, että seurakunnan paimenen täytyy olla välttämättä naimisissa. Tämä ei tarkoita, että hänen perheensä on täydellinen. Tämä tarkoittaa, että hänen luonteensa on tullut koetelluksi ja kasvatetuksi. Hän tuntee omat heikkoutensa ja ylpeytensä ja jättää ne Kristuksen haltuun. Hänen vaimonsa ja lapsensa luottavat hänen armolliseen johtajuutensa, ei sen täydellisyyden tähden, vaan sen tähden, että hän johdattaa heidät evankeliumin ääreen.

Uusi testamentti opettaa seurakunnalla olevan useita paimenia ja johtajia. Näin seurakunnasta ei toisaalta tule yhden miehen näköistä, ja toisaalta keskinäinen tilivelvollisuus ja rohkaisu auttavat seurakuntaa pysymään terveenä. Vaikka usein seurakuntaan onkin määräytynyt eri roolit paimenelle (Ef. 4:11; 1 Piet. 5:2), vanhimmalle (Tiit. 1:5; 1 Tim. 5:17; 1 Piet. 5:1-4), kaitsijalle (Apt. 20:28; Fil. 1:1; 1 Tim. 3:2; Tiit. 1:7) ja johtajalle (1 Tim. 3:4), Uusi testamentti itse asiassa käyttää näitä sanoja synonyymeinä toisilleen.

 

Paimenuuden vääristymät

Valittavasti paimenuuden rooli, niin kotona kuin seurakunnassa, vääristyy helposti aiheuttaen vahinkoa itselle ja toisille.

Ylipaimentamisen, kontrolloimisen, manipulaation tai aseman hyväksikäyttämisen takana on usein vääristynyt ymmärrys siitä kuka lopulta on Jumalan kansan paimen. Jeesus on omien lampaidensa Hyvä Paimen ja Ylikaitsija. Sen tähden paimenuus kotona tai seurakunnassa ei tee kenestäkään paimenta Jeesuksen auktoriteetin ohi. Koska lampaaksi tullaan Jumalan iankaikkisen armovalinnan perusteella uskosta Kristukseen (Joh. 10:26-27), onkin paljon äimisteltävämpää ja etuoikeutetumpaa kuulua lampaiden joukkoon Hyvän Paimenen alaisuudessa, kuin olla paimen kotona tai seurakunnassa. Tästä muistuttaminen auttaa olemaan tekemättä seurakuntatyöstä epäjumalaa, tai olemaan omistamatta ihmisiä. Näihin molempiin paimenilla on valitettavasti taipumus.

Toisaalta kotona ja seurakunnassa voidaan syyllistyä myös alipaimentamiseen. Siinä missä terve äiti ymmärtää, että hänen lapsensa ovat lopulta Jumalan huolenpidon alla, hän ei kuitenkaan jätä hoitamatta pientä lastaan. Samalla tavalla kuin Jumalan luoma pieni vauva tarvitsee äidin rintaa, Hyvän Paimenen hyvä suunnitelma on, että Hän itse paimentaa lampaitaan ihmisten välityksellä (Joh. 21:15-19; Apt. 20:28). Tämän ymmärtäminen ja omaksuminen auttaa seurakunnan vanhimpia toimimaan aktiivisina paimenina, jotka eivät pelkää kantaa vastuuta heille uskotuista tehtävistä.

Yhteiskunnassa, jossa ollaan kieltämässä sukupuoliroolien erilaisuus kokonaan, miehillä on taipumus passiivisuuteen kotona. Terve raamatullinen ymmärrys sekä molempien sukupuolien tasa-arvosta Jumalan kuvina että niiden erilaisuus rooleissa, tuo terveen tasapainon kotiin ja seurakuntaan (Ef. 5:18-25).

Kolmas paimenuuden vääristymä on unohtaa, että kaikkia Kristuksen seuraajia kutsutaan tekemään opetuslapsia. Ihmisillä on taipumus ajatella, että paimenilla on tärkeämpi rooli kuin muilla seurakuntaelämässä. Tämä johtaa tekemään palvelustyöstä epäjumalan. Silloin paimenet ja myös muut, unohtavat, että paimenten tehtävä on varustaa muita elämään Kristuksen todistajina, opetuslapsina ja opetuslapseuttajina.

 

Käytännön periaatteita paimenille kotona ja seurakunnassa:

1. Tunne lampaat (Joh. 10:14-15). Yksi paimenten tärkeimmistä tehtävistä on olla läsnä. Ilman läsnäoloa paimen ei voi oppia tuntemaan ihmisiä ja lisäksi hän itse jää etäiseksi. Vaikkei paimenten tarvitse olla erityisen ulospäin suuntautuvia, paimenen täytyy tietää ketkä kuuluvat heidän laumaansa ja tuntea heidät henkilökohtaisesti. Tällainen tunteminen vaatii aikaa, luottamuksen rakentamista, kuuntelemista ja vieraanvaraisuutta. Yksinkertainen kysymys kuten: Mitkä asiat sinua pelottavat? auttaa niin pientä lasta kuin aikuista tulemaan kuulluksi syvällä tasolla. Toisiin ihmisiin tutustumisen tulee tapahtua ennakoivasti eikä vain reagoimalla ongelmiin ja tilanteisiin.
2. Ruoki lampaita (Joh. 21:15-19; Apt. 20:27, 32). Paimenten yksi päätehtävistä on opettaa Jumalan Sanaa kaikessa kokonaisuudessaan. Heillä täytyy olla kokonaisvaltainen käsitys Jumalan vapautushistoriasta, joka alkaa Vanhasta testamentista ja saa jatkonsa Uudessa testamentissa. Paimenen tulee lähestyä Raamatun eri osa-alueita, ei ainoastaan suosikkikohtia ja ajankohtaisia aiheita. Hänen tulee myös luoda erilaisia tilanteita, joissa ihmiset kasvavat Raamatun tietämyksessä, ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Hänen täytyy ymmärtää molempien, sekä lain että evankeliumin välttämättömyys ja ero niiden välillä. Hän uskaltaa kutsua syntiä synniksi ja näyttää sen karmeuden. Toisaalta hän johdattaa kerta toisensa jälkeen seurakuntalaiset Jumalan kasvojen eteen Kristuksen ristin ja tyhjän haudan juurelle.

Hänellä on kasvava halu oppia tuntemaan Kirjoitukset Kristuksen vapautustyön valossa. Hän halajaa tiivistä yhteyttä kolmiyhteiseen Jumalaan Sanan ja rukouksen kautta. Paimen myös toimii esimerkkinä kuinka ruokkia omaa perhettään Sanalla ja näin kannustaa myös muita perheenpäitä toimimaan samalla tavalla. Perheen kokoaminen yhteen päivittäin laulamaan Jumalalle, lukemaan ja keskustelemaan Sanasta ja rukoilemaan yhdessä on aviomiesten, isien ja paimenten rooli terveyden vaalimiseksi.

3. Johdata lampaita (Ps. 78:52; Room. 12:7-8). Paimenet johtavat laumaansa. Johtajuuden motiivina on lampaiden hyvinvointi, ei oman edun tavoittelu (Hes. 34:2-10). Hän uskaltaa olla palveleva tiennäyttäjä, joka on valmiina pistämään itsensä likoon muiden puolesta. Johtaminen ei ole asema josta käsin päteä, vaan vaikuttaa ihmisiin, jotta he voivat mennä eteenpäin sinne, minne Herra haluaa heidän menevän käyttämällä Jumalan metodeja ja luottamalla Jumalan voimaan päämäärätietoisesti. Sen tähden, paimenen tulee olla ennakoiva pro – aktiivinen, eikä vain reagoiva johtajuudessaan.
4. Suojele lampaita (Apt. 20:28-29). Samalla tavalla kuin nuori isä varjelee pientä poikaansa liikenteessä, Paimenen tehtävä on suojella ja varjella lampaita. Koska lampailla on tapana lähteä väärille poluille (Joh. 10:12; Apt. 20:29-30), paimenten täytyy aktiivisesti ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka ovat jäämässä pois seurakunnasta ja toisaalta ihmisiin, jotka etsivät seurakuntayhteyttä. Terveen Kristus-keskeisen opin vaaliminen ja tarpeen vaatiessa seurakuntakuri (Matt. 18:15-20) kuuluvat myös paimenen vastuuseen. Paimen tekee kaiken tämän, ei kontrolloimalla, vaan yhteyden vaalijana ja sen tähden.
5. Etsi lisää lampaita (Joh. 10:16, 17:18, 20). Hyvä paimen etsii aktiivisesti ja löytää kadoksissa olevia lampaita. Sen tähden, paimen kotona viedään palvelemaan naapureiden keskuuteen ja seurakunnan paimenilla tulee olla hyvä todistus ulkopuolisten keskuudessa. Hän on aktiivisesti yhteydessä ei-uskoviin normaalissa arkielämässä olemalla valona, suolana ja evankeliumin julistajana heille.
6. Ole tilivelvollinen muille. Paimen ei ikinä toimi yksin. Hän on aina tilivelvollinen muille ihmisille omasta työstään. Hän oppii etsimään neuvoja muilta ihmisiltä ja asettamaan kaikki toimintatapansa valoon (1 Tim. 5:19-20). Hän voi, ja hänen tulee, tunnustaa omia heikkouksiaan ja syntejään muille veljille. Koska paimen saattaa tulla riippuvaiseksi omasta asemastaan, saattaa hänen tehtävänkuvansa hämärtyä, jolloin hän tulee oman roolinsa orjaksi. Uusi testamentti opettaa juuri sen tähden, että paikallisella seurakunnalla tulee olla monia paimenia (Tiit. 1:5-9; Apt. 14:23). Näin seurakunnasta ei tule yhden miehen näköinen vahvuuksissaan ja heikkouksissaan.

Paimenuus on hyvän Jumalan totuudellinen, armollinen ja hyvä kutsu. Aviomiehet, isät, seurakunnan kaitsijat: kuulkaamme Hyvän Paimenen ääni tässäkin kutsussa.

 

Kirjoittaja on naimisissa Heidin kanssa ja heillä on neljä lasta. Hän on International Mission Boardin (IMB) työntekijä ja ollut istuttamassa Espoon Kotikirkkoa. Hän valmistelee väitöskirjaa Paavalin doxa-tematiikasta.

Mikko Sivonen

Kirjallisuutta:

Elstad, Gunnar. Yhdessä palvellen: kristillinen johtajuus. Kauniainen: Perussanoma, 2011.

Witmer, Timothy. The Shepherd leader: Achiving Effective Shepherding in your church. Crossway, 2010.

Witmer, Timothy. The Shepherd Leader at Home: Knowing, Leading, Protecting, and Providing for your Family. Crossway, 2012