Lari Kemiläinen

– Kun ystävät Itä-Saksassa kysyivät, mistä olen kotoisin, niin kerroin heille, että olen syntynyt Englannissa, mutta että oikeastaan kotini on Suomi, kertoi lähetystyöntekijä ja englanninkielen opettaja Pauline Stableford vieraillessaan Vaajakosken baptistiseurakunnassa sunnuntaina 31.7.

– Olen nyt 51-vuotias suomalainen, sillä siitä on 51 vuotta, kun ensimmäisen kerran saavuin Suomeen englanninopettajien ryhmässä, varustautuneena vain yhdellä suomenkielisellä fraasilla: missä on käymälä?

Pauline on asunut Suomessa 14 vuotta, tehden töitä useille suomalaisille lähetysjärjestöille ja opistoille. Vielä nykyäänkin, kun Jumala on johdattanut häntä työhön eri puolille maapalloa, hän yrittää päästä edes kesällä Suomeen lataamaan akkujaan.

Lähetystyö elämäntarinana

Pauline on tehnyt monenlaisia tehtäviä lähetystyöntekijänä. Hän on o muun muassa pettanut englantia ja kiertänyt kertomassa siitä, miten Euroopassakin tarvitaan lähetystyötä – esimerkiksi katolisissa maissa ei useinkaan tunneta evankeliumia, vaikka kuulutaan kirkkoon.

Aloitettuaan lähetystyöntekijän uransa Suomessa Pauline toimi Itä-Euroopassa. Tämän jälkeen hän lähti teki vuosia kiinalaistyötä: ensin englanninopettajana Kiinassa, sitten vuoden Hong Kongissa, myöhemmin vuosia Unkarissa ja Englannissa.

Pauline on kirjoittanut lähetystyökokemuksistaan kirjan Maxi Risk. Alkuun hän kirjoitti sen ruotsiksi, mutta pian hän kirjoitti sen uusiksi myös suomeksi, englanniksi ja saksaksi.

– Kirjani ei kerro siitä, miten hyvä Pauline on ja mitä kaikkea osaan, vaan siitä, mitä Jumala on tehnyt silloin, kun minä en ole osannut tai tiennyt, mitä tehdä.

– Esimerkiksi kerran kommunistisessa Varsovassa etsin baptistikirkkoa kaatosateessa, enkä uskaltanut kysyä sen sijaintia, sillä kirkkoa kyselevä ulkomaalainen olisi voinut kiinnittää liiaksi huomiota. Lopulta, kun kysyin joltakin, missä kyseinen katu sijaitsi, niin kirkko olikin aivan parinsadan metrin päässä. (Varsova ei ole aivan pieni paikka, toim. huom.)

Heikkojen seurakunta

Viime vuodet Pauline on ollut työssä Saksassa, entisen Itä-Saksan puolella Altenburgissa, missä hän opettaa englantia ja osallistuu evankeliointiin ja opetukseen.

– Lupauduin jäämään työhön vapaaseurakuntaan vuodeksi, ja se on ollut elämäni pisin vuosi – se on kestänyt jo neljä vuotta. – Seurakunnassamme käy paljon hyvin heikkoja ihmisiä. Tuntuu, että Altenburgissa baptistiseurakunta vetää puoleensa hienoja ihmisiä, joilla kaikki on näennäisesti kaikki hyvin, ja rikkinäisemmät ihmiset tulevat meille vapaaseurakuntaan.