Joskus joku kuultu sana jää mieleen ja tiedät sanan merkityksen noin suunnilleen, mutta et osaa tarkemmin määritellä sen sisältöä. Tässä hiljattain mieleeni jäi sana priorisoida. Otin selvää mitä tarkasti sanoen merkitsee priorisoida, tässä tulos: ”laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, tehdä tärkeimmät tai kiireellisimmät asiat ensin”.
Luukkaan evankeliumin 9. luvussa Jeesus kutsuu tiettyjä ihmisiä seuraamaan itseään. Vastaus on: ”Salli minun ensin…” Eli juuri siinä hetkessä heillä oli jotakin muuta, tärkeämpää tekemistä kuin Mestarin kutsu.
Uskovan henkilökohtainen, niin kuin myöskin seurakunnan elämä, on jatkuvaa prioriteettien – tärkeysjärjestyksien – valintaa. Meillä on jatkuva paine siihen, että ensiarvoinen siirtyy toiselle sijalle ja toisarvoinen ensimmäiselle. Toisarvoisen ei tarvitse olla mitään rumaa. Päinvastoin, se voi olla kaunista ja kunnioitettavaa, mutta ei sitä, mitä juuri silloin taivas tahtoo.
Yksi Luukkaan 9. luvun ”salli minun ensin -ihmisistä” halusi käydä ensin hautaamassa isänsä. Kaunista ja kunnioitettavaa, mutta ei sitä, mitä häneltä siinä hetkessä odotettiin.
Apostoleille oli tarjolla monenlaista käytännön työtä, mutta he organisoivat toiminnan niin, että voivat säilyttää kutsumuksensa mukaisen tärkeysjärjestyksen elämässään: ”Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa” (Apt. 6:4).
Eräs tuttavani oli hyväpalkkaisessa, mutta kaiken ajan ja voimat vievässä työpaikassa. Uskoon tultuaan hän tajusi, että hänen lompakkonsa kyllä lihoo tuossa työssä, mutta hengellinen elämä laihtuu. Hän suoritti priorisoinnin ja etsi hengelliselle elämälle paremmin sopivan työn. Nyt hän elää lompakko laihempana, mutta hengellisesti rikkaampana. Hänellä on enemmän aikaa jumala- ja seurakuntasuhteensa hoitamiseen.
Evankelista Mauri Liukkunen oli aikoinaan monessa kokoukseen. Kävellessään erään seurakuntalaisen kodin ohi, uskova veli oli leikkaamassa ruohoa ja sanoi Maurille: ”En nyt pääse kokoukseen, mutta olen hengessä mukana.” Sanavalmis Liukkonen vastasi hänelle: ”Jos et itse pääse, älä lähetä henkeäsikään.”
Näitä ruohonleikkaamisia seurakunnalla ja uskovalla riittää. Vastustajamme niitä järjestää. Miksi? Saadakseen meidät pois siitä, mikä on seurakunnan kuninkaallinen kutsumus, evankeliumin julistaminen.
Lopettakaamme kaikki toisarvoinen puuhailu ja antakaamme aikamme, varamme ja voimamme siihen, mikä edistää sitä, mikä on Jumalalle ensiarvoista ja mistä hän on maksanut kalliin hinnan: syntisen pelastus!
Olavi Eskola
Olavi Eskola toimii lähetystyössä Espanjassa.
