Jari Portaankorva

Raamattu on kirja, joka poikkeaa kaikista muista kirjoista. Kirjaa lukiessa puhuttelee sen yliluonnollisuus ja sisäinen innoitus. Erityisesti Vanhassa testamentissa uudelleen ja uudelleen sanotaan: “Herra puhui”, “Herra sanoi” ja “Jumala puhui”. Raamatussa kohtaamme pyhän, Jumala itse puhuu Sanansa kautta.

Raamatun arvovalta

Jeesus nojasi opetuksessaan Raamatun arvovaltaan. Hän opetti Vanhan testamentin kirjoituksista käsin ja viittasi Raamatun henkilöihin ja tapahtumiin kuten Moosekseen, Salomoon, Joonaan ja luomiskertomukseen. Jeesus tunsi kirjoitukset ja piti niitä aitoina. Hän vetosi Sanaan, mutta myös selitti ja tulkitsi tekstejä. Jeesuksen esimerkki vahvistaa Raamatun luotettavuutta.

Opetuslapsista tuli apostoleja, ja he opettivat seurakuntia kirjeillään. He vaativat kirjoituksilleen erityisen arvovallan. Paavalille oli tärkeää tietoisuus siitä, että hän on oikeasti Jumalan kutsuma apostoli. Hän esitteli itsensä kirjeessään sanoilla: “Paavali, Jeesuksen Kristuksen apostoli”.

Apostoli tarkoitti erityistä Jumalan lähettämää sanansaattajaa, jolla on kerrottavana pelastuksen evankeliumi. Apostolien saama tehtävä oli julistaa ja opettaa evankeliumi Kristuksesta, joka syntyi, kuoli ja nousi ylös kuolleista. Uuden testamentin kirjakokoelma sulkeutui apostolien jälkeen. Heillä ei ole seuraajia ja virka lakkasi heihin.

Jumalallinen ja inhimillinen Raamattu

Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen inspiraatiosta, mutta se on samaan aikaan ihmisten kirjoittama kirja. Jumala ei suoraan kirjoittanut kirjaa, vaan kirjoitukset tulivat ihmisten kautta. Uuden testamentin kirjoittajat olivat ihmisiä, jotka olivat omin silmin nähneet Jeesuksen tai olivat apostolien oppilaita. Pyhä Henki ohjasi ensimmäistä seurakuntaa apostolien kautta ja kirjoituksista muodostui seurakunnan opetuksen perusta.

Raamatun teksteissä näkyy yhtä aikaa inhimillisyys ja Pyhän Hengen innoitus. Paavali kertoo kirjeissään kärsimyksistään, sairauksistaan, riidoistaan ja erimielisyyksistä, mutta myös Jumalan armosta heikkouksiensa keskellä. Raamatussa Jumala puhuu tavallisten ihmisten kirjoittamien tekstien kautta. Pyhän Hengen inspiroimat kalastajat, paimenet, papit ja kuninkaat tuovat meille sanoman Jumalalta. Kirjoituksissa näkyy kirjoittajan oma persoona ja hänen elämänvaiheensa, virheensä, lankeemuksensa, mutta myös Jumalan apu.

Kuinka selittää Raamattua?

Seurakunnalla on apostolinen perustus, jos se pyrkii kaikessa seuraamaan Uuden testamentin opetusta. Seurakunnan keskellä kaikkea opetusta ja kristillistä elämää pitää tutkia ja arvostella Jumalan sanan perusteella. Paavali varoittaa: “ei yli kirjoitusten”, jotta pitäytyisimme siihen mitä on ilmoitettu. Raamatun loppujakeissa muistutetaan periaatteesta, ettemme laittaisi mitään lisää siihen mitä on ilmoitettu, emmekä ottaisi pois mitään Kirjasta.

Raamattua tulee selittää Raamatulla. Kristityn haaste on tutkia itse sen suuria periaatteita: Jeesuksen elämää ja opetusta sekä opetusta seurakunnalle. Uskonelämämme ei saisi olla sen varassa, mitä kuulemme opetettavan ja saarnattavan jumalanpalveluksissa, vaan meidän tulisi kyetä itse tutkimaan ja arvioimaan kuulemaamme opetusta. Raamatun lukeminen ja tutkiminen vahvistaa uskoamme.

Raamatun tekstit auttavat vaikeuksien keskellä ja voimme luottaa Sanan lupauksiin. Jobin kirja ja Paavalin kirje roomalaisille ovat paljon muokanneet omaa käsitystäni Jumalasta. Kun luemme ja tutkimme Raamattua, Raamattu tutkii myös meitä. Sitä ei ole annettu meille vain tutkittavaksi, selitettäväksi tai puolustettavaksi, vaan ennen kaikkea elettäväksi.