Tänä vuonna vietämme reformaation 500-vuotisjuhlaa. Lutherin kuuluisat 95 teesiä anekauppaa vastaan sijoittuvat vuoteen 1517 ja niistä lähtivät alkuun mullistavat, Lutherille itselleenkin yllättävät tapahtumat, joiden pohjalta Eurooppaan syntyi kokonaan uusi kirkko.
Martti Luther ymmärsi äidinkielen merkityksen. Jumalanpalvelukset tuli pitää kansan omalla kielellä, jotta jokainen kuulija voisi ymmärtää, mitä niissä saarnattiin. Hänen käsistään valmistui myös saksankielinen Raamattu; Uuden testamentin käännös syksyllä 1522 ja koko Raamattu vuonna 1534.
Martti Lutheria me suomalaisetkin saamme kiittää Raamatustamme. Mikael Agricola, kirjakielemme isä, tuli hänen oppilaanaan vakuuttuneeksi kansankielisen Raamatun välttämättömyydestä ja alkoi siksi vaivalloisen suururakkansa Raamatun kääntäjänä.
Agricolan täytyi lähteä siitä, mistä yhä monet tämän päivän raamatunkääntäjätkin lähtevät: luoda ensin kirjakieli ja vasta sen jälkeen hän saattoi paneutua käännöstyöhön. Agricolan Uusi testamentti valmistui 1548. Koko Vanhaa testamenttia hän ei saanut käännettyä, lähinnä varojen puutteen vuoksi. Hänen suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista: Psalttarit ja osan Vanhan testamentin profeettakirjoja vuosina 1551-1552. Sittemmin koko Raamatusta on ilmestynyt uusia suomennoksia useitakin, viimeisin vuonna 1992.
Myös anabaptistit, 1500-luvun niin kutsutun radikaalin reformaation edustajat asettivat Raamatun edelle kaikkia muita kirjoituksia. Ainoastaan Raamattu oli heidän uskonsa ja oppinsa määrittäjä. Uskovien kaste ja seurakunta, opit jotka he löysivät Uuden testamentin opetuksista ja alkuseurakunnan käytännöstä, olivat heille niin luovuttamaton periaate, että he olivat valmiita kuolemaan uskonsa vuoksi. Näin erityisesti monille heidän johtajilleen kävikin, mutta saman kohtalon jakoivat myös useat maallikkosaarnaajat ja evankelistat, niin miehet kuin naisetkin.
Anabaptistien tavoin myös 1609 syntynyt ensimmäinen baptistiseurakunta piti ainoana ohjenuoranaan kaikissa opillisissa asioissa Raamattua. Yhä edelleen Raamattu on säilyttänyt tuon asemansa. Baptistien maailmanliiton (BWA) Opetus- ja tutkimusjaosto julkaisi vuosituhannen vaihteessa kirjan We Baptists, joka keskittyy baptistien keskeisiin painotuksiin. Yksi niistä on Raamattu. Kirjassa todetaan, että baptisteina uskomme Raamatun olevan tarkka Jumalan ilmoitus maailmalle ja ylivertainen kirjallinen opastaja uskoomme ja toimintaamme liittyvissä asioissa. Raamattu on Jumalan sana, ja uskomme että se on hänen henkensä innoittama.
Itse olen saanut kasvaa nuoruudestani lähtien baptistiliikkeessä, jossa Raamatun merkitys jokaiselle uskovalle on tuotu selvästi esiin. Meille on opetettu koko Raamatun lukemisen tärkeyttä, koska mikään ei pysty korvaamaan sitä, että luemme päivittäin Raamattua ja etsimme sieltä sekä voimaa että ohjeita jokapäiväiseen elämäämme.
Olen kiitollinen saamastani perinnöstä! Vuosikymmenet olen lukenut Raamattua, ja jatkuvasti koen uusia oivalluksia sen tekstien äärellä.
Raamattu on maailman arvokkain kirja. Ja vaikka en pidäkään uuden vuoden lupauksia kovin toimivana juttuna, niin ehdotanpa silti: tehdään tästä reformaation juhlavuodesta henkilökohtaisen Raamatun lukemisen ja tutkimisen uudelleen alkamisen vuosi siinä tapauksessa, että se on jäänyt kiireiden ja muiden asioiden varjoon. Lue edes yksi luku päivässä, ja huomaat, että se rikastuttaa elämääsi ja tuo siihen paljon uutta!
Anneli Lohikko
