Teksti Anneli Lohikko

Kuvat RKI/Anne Kuosmanen

Anne Kuosmanen (50) tekee kutsumustyötään. Pastori-isän tyttärenä hän istui pienestä pitäen hengellisissä tilaisuuksissa. Sieltä on peräisin Annen halu tehdä työtä Jumalalle.

Anne on naimisissa Pauli Kuosmasen kanssa ja heillä on kolme aikuista lasta. Jutellessamme hänen tehtävästään, hän kertoilee kokevansa ennen kaikkea, että hän on Jumalan – rakastavan Isän – lapsi. Sen lisäksi hän tekee tärkeää työtä suomensukuisen kielen, komipermjakin parissa. Tähtäimessä on saada Uusi testamentti tuolle, noin 125 000 suuruisen sukukansamme omalle kielelle vielä tämän vuoden aikana.

 

Kiinnostus kieliin

Kouluaikana Anne kiinnostui kielistä. 8. luokalla hän alkoi opiskella venäjää, minkä hän kokee selvänä Jumalan johdatuksena. Koulun päätettyään hän lähti opiskelemaan kieliä Joensuun yliopistoon, josta myöhemmin siirtyi Tampereelle. Vanhempien toivomus olisi ollut, että tytär olisi opiskellut lääkäriksi, mutta kielet veivät voiton.

— Minua vähän hävettikin se, että kielet kiinnostivat, mutta tykkäsin tonkia ja tutkia niitä, Anne tuumii.

Sitä Anne ei aluksi ymmärtänyt, miten hän voisi kieliä opiskelemalla palvella Jumalaa. Kutsumus raamatunkäännöstyöhön kirkastui sen myötä, kun Anne kuuli Wycliffe Raamatunkääntäjistä. Opiskeluaikana hänelle avautui mahdollisuus käydä Joensuun helluntaiseurakunnan tukemana Englannissa Wycliffe Raamatunkääntäjien sisarjärjestön SIL:n järjestämät kielitieteen kurssit.

Ja oli siitä seurauksena muutakin. Wycliffe-kuvioissa hän tutustui aviomieheensä. Lasten syntyminen teki Annesta aluksi kotiäidin, mutta tuonkin ajan Anne kokee tärkeänä erityisesti siksi, että se opetti kärsivällisyyttä. Kymmenisen vuotta kului, ja sitten tuli aika, jolloin hän saattoi irtautua nykyiseen työhönsä.

 

Tärkeä tapaaminen

Anne toimi tutkijana Tampereen yliopistossa, ja matkasi sen puitteissa Pietariin kielitieteen konferenssiin. Tuolla reissulla hän tapasi Anita Laakson, joka puolestaan toimi Raamatunkäännösinstituutissa (RKI). Se tekee työtä suomalais-ugrilaisten kielten parissa Venäjällä. Anita kertoi Annelle noiden kansojen suuresta tarpeesta. Se ei heti saanut Annea innostumaan, mutta siinä vaiheessa hänen puolisonsa koki, että juuri siinä työssä olisi hänen vaimolleen oikea paikka. Kolmisen kuukautta kului, ja sitten Pauli kehotti Annea soittamaan RKI:iin.

— Tottelin, ja puhelimen toisessa päässä Anita Laakso huuteli hallelujaa!

Samoihin aikoihin kävi niinkin, että yliopistolle tuli ryhmä komilaisia tutkijoita. — Törmäsin komeihin jopa kampaajalla istuessani, Anne naureskelee. Tie alkoi siinä vaiheessa näyttää selvältä.

Vuonna 2000 Annen työ alkoi komisyrjääninkielisen Uuden testamentin käännöstarkistajana. Kun tuolle kielelle oli saatu Uusi testamentti ja Psalmit, Anne siirtyi nykyiseen työhönsä komipermjakkien pariin. Tuolloin Anne oli kuitenkin melko sairas. Vaikea astma ja kakkostyypin diabetes rajoittivat pahasti elämää.

— Sanoin Jumalalle, että olen liian sairas. Jumala tuntui kuitenkin vastaavan, että älä sinä siitä huolehdi, minä huolehdin sinusta. Ja sen Jumala on todella tehnyt. Anne on parantunut molemmista sairauksistaan!

 

Raamatunkääntäjän toimenkuva

Aikaisemmin kääntäjät lähtivät lähetyskentälleen niiden ihmisten pariin, joiden kielelle he käänsivät Raamattua. Nykyään ei niin välttämättä tapahdu. Toimenkuvakin on työssä muuttunut. Anne ei käytä itsestään nimikettä raamatunkääntäjä, vaan käännöstarkistaja. Varsinaisen työn tekevät paikalliset ihmiset, jotka puhuvat kieltä omana äidinkielenään. Käännöstyötä on helpottanut sekin, että kirjoitettu komipermjakki oli jo olemassa. Sitä työvaihetta ei tarvittu.

— Minun tehtäväni on olla kääntäjän rinnalla ja auttaa häntä työssä. Kääntäjä tekee käännöstä venäjän kielen pohjalta, minä tarkistan sen alkukielistä. Tekstin korjaus vie vuosia, ja teen sitä paljon skypen ja sähköpostin välityksellä.

Toki Anne käy myös paikan päällä tapaamassa käännöstyötä tekeviä tiimiläisiään. Lisäksi Annen tehtävänä on organisoida työtä ja tehdä sitä tunnetuksi kotimaassa uutiskirjeiden ja seurakuntavierailujen puitteissa.

Käännöstyö on tiimityötä, johon tarvitaan monia ihmisiä. Komipermjakkikääntäjänä toimii Raisa Petrova, paikallisena kielentarkistajana Venäjän tiedeakatemiassa työskentelevä tutkija Jelena Fedosejeva. Heidän lisäkseen käännetyn tekstin ymmärrettävyyttä tarkistetaan jatkuvasti monien muiden kieltä puhuvien avulla. Heille luetaan tai annetaan luettavaksi käännettyä tekstiä, ja näin selvitetään, miten hyvin tekstiä ymmärretään.

Käännöstyötiimiin kuuluu myös suomalainen käännöskonsultti, Suomen Pipliaseuran raamatunkäännöstyön asiantuntija Seppo Sipilä. Yhdessä hänen kanssansa Anne ratkoo vaikeimpia käännöksen sisältöön ja alkutekstiin liittyviä ongelmia. Työssä on osattava hyvin käännöksen kieli, alueen virallinen kieli, englanti ja alkukielet. Annella on ollut paljon apua siitä, että kieliä opiskellessaan hän joutui perehtymään myös klassiseen kreikkaan, joka on aika lähellä koine-kreikkaa, Uuden testamentin kieltä. Heprean hän opiskeli Iso Kirja -opiston Global Universityn ohjelmassa.

 

Huumori auttaa matkoista selviämisessä

Jään ihmettelemään, miten haastateltavani, pienikokoinen Anne Kuosmanen kerta toisensa jälkeen tekee yksin vaivalloisia matkoja lähellä Uralia asustavien komipermjakkien luo. Se tarkoittaa pitkiä, jopa yli kaksi vuorokautta kestäviä junamatkoja. Aina on lisäksi varauduttava siihen, ettei kaikki menekään suunnitelmien ja aikataulujen mukaan.

Annea selvästi huvittaa minun huoleni. — Olen sellainen seikkailijaluonne. Vuosien mittaan olen oppinut suhtautumaan ongelmiin huumorilla. Sitä Venäjällä tarvitaan, muuten matkat vievät paljon turhaa energiaa. Pelkällä hymyllä selviää jo pitkälle.

Annea kuunnellessani mietin, että juuri noinhan sen täytyykin olla. Samalla tunnistan selvästi sen, ettei minusta olisi noille matkoille lähtijäksi, niin monia vaikeuksia niihin mahtuu. Venäjä ei ole Suomi.

 

Työ on arkista puurtamista

Anne kertoo tekevänsä ihan normaaleja 7-8 tunnin työpäiviä. Monesti käännöstyössä pitää pitkäänkin miettiä, miten Raamatun käyttämät sanat kääntyvät kohdekielelle. Esimerkkeinä Anne kertoo pari ongelmaa.

— Vanhurskas-sanan kääntäminen oli haastavaa. Sellaista sanaa ei komipermjakista löydy. Miten ihmeessä sen voisi kääntää niin, että he ymmärtävät, mitä sanalla tarkoitetaan? Lopulta hän päätti yhdessä Raisa Petrovan kanssa kokeilla sen kääntämistä komisyrjäänistä otetulla sanalla, joka tarkoittaa oikeaa ja suoraa. Mutta kun tekstiä luettiin komipermjakkien kanssa, kävi ilmi, että komipermjakissa käännös tarvitsee mukaansa sen, että jokin on ”Jumalan mukaisesti oikeaa”, sillä pelkkä oikea/suora -sana tarkoittaisikin ”liian suoraa”, jopa ”röyhkeää” käyttäytymistä.  Tarpeellinen korjaus siis.

Pohjoisilta kansoilta puuttuu kokonaan myös hedelmää tarkoittava sana — heidän seuduillaan kun hedelmät eivät kasva. Niinpä se päätettiin korvata heille tutulla sanalla marja. Komisyrjäänien Uudessa testamentissa ei siis puhuta Hengen hedelmistä, vaan Hengen marjoista.

 

Hieman komipermjakeista

Kansa, jonka parissa Anne tekee työtään, elää usein hyvin vaatimattomissa oloissa. Heillä on aina ollut vaikeaa niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. He ovat maanviljelijöitä, metsästäjiä ja kalastajia. Anne kokee heidät hyvin ”suomalaisiksi”. He ovat ujoja, eivätkä tuo itseään esiin.

Kaikesta huolimatta Anne on otettu aina vastaan suurella vieraanvaraisuudella. Tarjottavaa ei koskaan ole pöydästä puuttunut. Hän yöpyy vierailuillaan kääntäjä Raisa Petrovan luona. Kerran he olivat hyvin kiireisiä työssään, mutta ei huolta: Raisan sisar Antonina matkusti sinne kaukaa Uralilta varmistamaan, että pöytä oli katettu sopivin väliajoin!

Tänä vuonna Uusi testamentti valmistuu näille ihmisille. Jumala tulee heitä lähelle ymmärtäen heidän omaa kieltänsä. Turhaa, saattaa joku lukijoista ajatella, onhan heillä venäjänkielinen Raamattu. Tällaiseen kommenttiin Anne kertoo joskus törmääväänsä. Siihen hän vastaa, että kannattaa miettiä vaikka sellaista vaihtoehtoa, että me suomea äidinkielenämme puhuvat joutuisimmekin lukemaan Raamattua toisella kotimaisella kielellämme, ruotsiksi.

 

Kärsivällisyyttä tarvitaan

Ennen kuin eroamme, kyselen vielä, miten Anne on jaksanut työnsä vaikeiden vaiheiden kanssa.

— Tärkeintä on pitää huolta omasta Jumalasuhteesta. Sana on minulle tärkeä, sen täytyy ravita minua päivittäin. Tärkeää on myös rukous, ja sitä kautta koettu yhteys Jumalaan. Olen myös kiitollinen jokaisesta esirukoilijasta ja työn tukijasta. Tietoisuus heistä antaa voimia.

Anne kertoo vielä, että työssä kokee selvästi vihollisen vastustuksen. Se ei ole ollenkaan tyytyväinen siitä, että komipermjakit ovat saamassa Uuden testamentin omalla kielellään. Sehän voi tarkoittaa samaa kuin Vasja-nimisen komisyrjäänimiehen kohdalla. Hän on entinen kylän pahin juoppo ja heidän johtajansa, nyt hän on uskova mies. Ja siinä kylässä on nykyään niin paljon uskovia, että he rakentavat yhdessä kirkkoa itselleen, missä voivat kokoontua palvelemaan Jumalaa.

 

Jumalan Sana kantaa hedelmää tai komiksi — marjaa!

 

 

 

KAINALOJUTTU

Raamatunkäännösinstituutti (RKI)

 

RKI perustettiin Tukholmassa yli 40 vuotta sitten. Sen tavoitteena oli alusta alkaen kääntää Jumalan Sanaa lähinnä Neuvostoliiton vähemmistökielille. Nykyään työtä tehdään myös Venäjällä, USA:ssa, Englannissa ja Suomessa. Suomen osasto perustettiin vuonna 1983. Se koordinoi käännöshankkeita suomensukuisille kielille.

RKI tekee yhteistyötä muiden Raamatun kääntämiseen erikoistuneiden järjestöjen, kuten Yhtyneiden Raamattuseurojen ja Wycliffe Raamatunkääntäjien kanssa. Se tekee yhteistyötä myös tieteellisten laitosten kanssa.

Suomensukuisille kielille tehtävää käännöstyötä tukevat seurakunnat, eri lähetysjärjestöt ja yksityishenkilöt sekä RKI:n perinteiset yhteistyökumppanit Avainmedia ja Suomen Pipliaseura.

RKI on julkaissut suosittuja Lastenraamattuja kaikkiaan 44 kielellä. Samoin sen toimesta on monilla Siperian kansojen kielillä ilmestynyt muun muassa lastenkirjat Jeesuksen elämä ja Jeesus lasten ystävä.

RKI:lla on käännöshankkeita 12:lle suomalais-ugrilaiselle kielelle. Uusien testamenttien valmistuttua työtä jatketaan kohdekansojen tarpeiden mukaan Vanhan testamentin parissa. Jo valmistuneista teksteistä otetaan yhä uusintapainoksia.

 

Lisätietoja: www.rki.fi