-

|

Reformaation isät ja lapset

Uskonpuhdistus historiallisesta ja vapaakristillisestä näkökulmasta

Jari Portaankorva

Kirjoitus tarkastelee reformaation isiä John Wycliffestä anabaptisteihin saakka. Lisäksi pohditaan reformaation neljää pääperiaatetta ja niiden vaikutusta meidän päiviemme vapaaseen kristillisyyteen. 500 vuotta sitten alkoi reformaatio, joka kosketti ja muutti läntisen kirkon kristillisyyttä. Reformaatiossa syntyivät luterilaiset ja reformoidut uskonpuhdistusliikkeet ja kolmantena haarana kastajaliike eli anabaptistit. Kun uudistukset lähtivät liikkeelle, katolinen kirkko menetti jäseniään syntyneille protestanttisille valtiokirkoille ja myöhemmin myös vapaakristillisille liikkeille.

  1. Historiallinen kehitys

 John Wycliffe ja Jan Hus

Reformaation siemeniä alettiin kylvää John Wycliffen toiminnan kautta Englannissa 1300-luvulla. Wycliffe opetti ja vaati Uuden testamentin palauttamista sille kuuluvaan asemaan sekä katolisen kirkon toiminnan uudistamista. Hän käänsi Vanhan ja Uuden testamentin latinasta kansankielelle. Wycliffe korosti Raamatun arvovaltaa ja kritisoi ehtoolliseen ja kasteeseen liittyvää taikauskoa. Hänen toimintaansa rajoitettiin, häntä syytettiin harhaoppiseksi, ja kansankielisen Raamatun lukeminen kiellettiin.

Sata vuotta myöhemmin 1400-luvulla Jan Hus jatkoi John Wycliffen jalanjäljissä. Hän levitti Wycliffen opetusta, jossa kyseenalaistettiin paavin ja kirkon erehtymättömyys ja arvosteltiin papiston valtaa. Hus korosti Raamatun opinmukaista kirkkoa, joka opettaisi kansankielellä.

Husin ympärille syntyi voimakas kansanliike, ja tuhannet ihmiset tulivat Prahan Betlehem-kirkkoon kuuntelemaan hänen opetustaan. Katolinen kirkko ei kuitenkaan hyväksynyt hänen toimintaansa. Jan Hus poltettiin harhaoppisena roviolla vuonna 1415. Tapahtumasta on jäänyt elämään tarina, jonka mukaan eräs maalaisnainen toi puita rovion sytykkeeksi. Hus näki naisen ja lausui liekkien keskeltä: ”Voi pyhä yksinkertaisuus!” Sukunimi Hus tarkoittaa hanhea, ja uskonpuhdistajan kerrotaan lausuneen ennen kuolemaansa: “Tämä hanhi paistetaan tulessa, mutta minun jälkeeni tulee joutsen, jota te ette onnistu polttamaan.”

Martti Luther, Ulrich Zwingli ja Jean Calvin

Saksalainen munkki Martti Luther (1483-1546) oli vaikuttunut Husin toiminnasta. Ja 500 vuotta sitten, vuonna 1517 Luther esitti 95 teesiään eli väitettä, joiden toivoi synnyttävän keskustelua kirkon hengellisestä tilasta. Luther painotti Wycliffen ja Husin tavoin Raamatun kääntämistä kansakielelle ja arvosteli kirkkoa korruptoituneisuudesta. Lutherin tärkein hengellinen löytö oli oppi Kristuksen sovitustyöstä ainoana tienä sovintoon Jumalan ja ihmisen välillä. Luther vastusti munkkien opetusta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa” ja tuomitsi anekaupan, jossa syntien anteeksiantamus ostettiin rahalla. Pelastus annetaan armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, ilman hyviä tekoja. Lutheria vainottiin, mutta hän sai turvapaikan ja säästyi kuolemantuomiolta.

Sveitsissä samaan aikaan toiminut Ulrich Zwingli (1484-1531) sai vaikutteita Lutherilta ja korosti “Kristuksen evankeliumia” ainoana pelastuksen lähteenä. Zwingli uskoi evankeliumin olevan pätevä, vaikkei kirkko sitä vahvistaisikaan. Hän uudisti seurakuntaa poistamalla käytöstä tapoja, joita ei voitu perustella Raamatulla. Pyhäinjäännökset ja kuvat kiellettiin, samoin luostarit suljettiin ja latinankielinen messu lopetettiin, kuten myös Marian palvonta. Samoja uudistuksia tapahtui luterilaisen uskonpuhdistuksen keskellä. Zwingli kuoli 1531 paikallisessa kahakassa, jossa reformoidut taistelivat katolisia vastaan. John Calvin (1509-1564) jatkoi Zwinglin kuoleman jälkeen hänen työtään Sveitsissä. Calvin korosti seurakuntien toiminnassa pastoreiden ja pappien tehtäviä. Syntyi ajatus paikallisesta seurakunnasta, joka harjoittaa kirkkokuria. Calvin korosti opetuksessaan Jumalan valintaa ja kutsua sekä pelastusvarmuutta.

Kastajaliike (Anabaptistit)

Vapaakristillisen toiminnan airut oli kastajaliike eli anabaptistit. Se syntyi uskonpuhdistuksen keskellä ja sai vaikutteita Lutherilta, Zwingliltä ja Calvinilta, mutta halusivat viedä uudistukset vieläkin pitemmälle kuin he. Anabaptistit korostivat henkilökohtaista uskoa Jeesukseen, uskovien kastetta ja uskovien seurakuntaa. Kastajat olivat yleensä pasifisteja ja painottivat kirkon ja valtion eroa. Anabaptistit näkivät tärkeänä ihmisen suostumisen Jumalan kutsuun ja julkisen tunnustautumisen Jeesuksen seuraajaksi. He ymmärsivät, että syntisen vastaus evankeliumin kutsuun pelastaa, ja Jumala uudesti synnyttää hänet Raamatun lupausten tähden. Kastajaseurakuntia vainosivat katoliset sekä myös reformoidut ja luterilaiset uskonpuhdistajat. Monet kastajaseurakuntien jäsenet kärsivät marttyyrikuoleman.

  1. Reformaation neljä tärkeää periaatetta

Neljä tärkeää periaatetta, jotka vaikuttivat myös vapaakristillisten yhteisöjen uskonkäsitykseen, syntyivät reformaatiossa: yksin Raamattu, yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristus. Seuraavassa katsomme lyhyesti mitä nämä periaatteet ovat.

Yksin Raamattu

”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (2. Tim. 3:13-15).

Yksin Raamattu -periaate tarkoittaa, että Raamattu on seurakunnan ylin auktoriteetti. Kaikkea opetusta, seurakunnan elämää ja toimintaa tulee arvioida Raamatun valossa.

Yksin uskosta

Paavali kirjoittaa: “Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat” (Gal. 3:22).

Kaikki ihmiset ovat synnin alla ja ihmisen syntiturmeluksen tähden kukaan ei kykene täyttämään Jumalan lakia eikä tunne Jumalaa. Yksin uskosta tarkoittaa ihmisen pelastuvan vain uskon kautta. Reformaation tärkeä löytö oli, että ihminen voi syntisenä tulla Jumalan eteen. Jumala kutsuu syntistä ja lahjoittaa hänelle uskon kautta pelastuksen. Usko on Jumalan lahja Kristuksen tähden. Usko puhdistaa sydämen.

Uskoen ja luottaen Kristukseen ihminen saa synteineen jättäytyä Jumalan käsiin. Kristuksen ristin tähden Jumala jättää syntimme lukematta ja armahtaa meidät. Hänen edessään ihminen on yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas. Jeesus kuoli ristillä puolestamme ja sovitti syntimme, jonka tähden Jumala jättää meidät tuomitsematta.

Yksin armosta

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef. 2:8-10).

Yksin armosta on reformaation pääperiaatteita. Uskonpuhdistajat katsoivat, että kirkossa oli väärä opetus, koska siellä pyrittiin ansaitsemaan pelastus tekojen kautta. Uskonpuhdistajat opettivat ihmisen pelastuvan yksin armosta (ja yksin Kristuksen ansiosta), ei omista tai pyhimysten ansioista. Pelastus on kokonaan Jumalan teko ja lahja Jumalalta. Jumala lunasti eli osti vapaaksi ihmiset heidän veloistaan. Pelastus on armolahja uskon kautta Jeesukseen. Me emme pelastu itsemme kautta.

Luther julisti synnintunnossa ja tuskissaan: ”Jos minun hyvät tekoni eivät voi minua pelastaa, pahat tekoni eivät voi minua kadottaa.” Pelastus on ihmisten omien hyvien tekojen ja pyrkimysten ulkopuolella Jeesuksessa Kristuksessa, ainoassa tosi Jumalassa.

Yksin Kristus

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus” (1. Tim. 2:5).

Yksin Kristus merkitsee, että Jumala kutsuu suoraan Kristuksen kautta ihmisiä pelastukseen, ilman että papit toimisivat siinä pelastuksen välittäjinä. Kristus on ainoa välimies ja välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksen kautta syntyy usko Jeesukseen Kristukseen.

Ehtoollisesta haluttiin pois taikauskoinen käsitys ehtoollisaineiden muuttumisesta Jeesuksen lihaksi ja vereksi. Ehtoollinen ymmärrettiin symboliseksi seurakunnan yhteysateriaksi, joka julistaa Kristuksen kuolemaa ja sovitusta sekä uskovien osallisuutta Kristuksen sovitustyöhön. Uskonpuhdistajat eivät kuitenkaan löytäneet täyttä yksimielisyyttä ehtoollisen merkityksestä.

Reformaation radikaali ajatus yksin Kristus merkitsi, että ei ole olemassa erityistä pappisluokkaa, jota tarvitaan ehtoollisen ja kasteen toteuttamiseen. Seurakunnassa vallitsee yleinen pappeus eli uskovien pappeus. Seurakuntien virat ovat hengellisiä palvelutehtäviä seurakunnan rakentamiseksi.

  1. Mitä reformaation periaatteet merkitsevät vuonna 2017?

 Reformaatio merkitsee paluuta Jeesuksen Kristuksen alkuperäiseen evankeliumiin, joka on ilmoitettu Raamatussa. Uskonpuhdistajien sanoma painotti pyhityksen ja Raamatun sanoman ensisijaisuutta hengellisessä elämässä: Kristus-keskeisyyttä, Raamattua ja seurakuntaa sekä jatkuvaa hengellisen uudistuksen etsimistä.

Kristus-keskeisyys

Kristus-keskeisyys merkitsee, että Hän on kaiken lähtökohta. Elämän tarkoitus ja kaikki alkaa Jumalasta. Jumala ei ole vain opinkäsitys, vaan kaiken tarkoitus: Kristus on tie, totuus ja elämä. Kristityn elämän tarkoitus on elää Jumalan kunniaksi, elää tämä elämä kirkasten Kristusta. Reformaation isät painottivat rauhan ja ilon löytyvän ristin lunastuksesta. Se on enemmän kuin mitkään tunteet ja kokemukset. Uskonpuhdistajat tuomitsivat taikauskoiset tavat etsiä yliluonnollisia kokemuksia ja parantumisia rukoilemalla pyhimyksiä ja rakentamalla alttareita erityisiin pyhiin paikkoihin.

Raamattukeskeisyys

Raamattu sitoo meitä. Raamattua on ensisijassa selitettävä Raamatulla, ja kaikki opit ja omat käsityksemme tulisi alistaa Raamatun kritiikin ja tutkistelun alle. Raamattu on Jumalan Hengen inspiroima sana. Raamattu ei ole erillään Jumalasta, vaan Jumalan antama instrumentti, jossa ilmoitetaan meille pelastus Kristuksessa.

Seurakuntakeskeisyys

Seurakuntakeskeisyys merkitsee sitä, että seurakunnassa jatkuvasti tutkitaan yhdessä Raamattua. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa korostivat ihmisen vajavaisuutta. Me emme ymmärrä Raamattua täydellisesti, olemme heikkoja ja vajavaisia, mutta tahdomme tutkia kirjoituksia ja etsiä sieltä Jumalan tahtoa. Seurakunnan elämässä ja toiminnassa on apostolinen perustus, kun se pyrkii kaikessa seuraamaan Uuden testamentin opetusta ja pitäytyy siihen, mitä on kirjoitettu.

 Lopuksi

Mikään seurakunnan perinne, opillinen korostus tai kokemuksellisuus ei saa nousta niin suureksi, että se estää Jumalan tuntemisen. Protestanttisuuden ydin on jatkuva reformaatio eli uskon uudistuminen ja puhdistuminen. Seurakunnalta kysytään valmiutta uhrauksiin ja kuuliaisuuteen Jumalan edessä. 500 vuotta sitten toimineet uskonpuhdistajat olivat rohkeita ja pelottomia. He olivat valmiita menettämään kaikki Kristuksen ja totuuden tähden, vaikka se johtaisi kärsimyksiin ja ahdistuksiin.

 

Lähteet:

Understanding the Bible, Stephen L. Harris 1996.

The People of God, Essays on the Believers Church, Paul Basden & David S. Dockery (eds.) 1991.

 

Juttu on SVKN:n 50-vuotisjuhlien ja reformaation 500-vuotisjuhlien yhteydessä pidetty keskustelufoorumin alustus uskonpuhdistuksen perinnöstä.