-

|

Sarjakuvasankari?

Moritz Stetter: Luther. Suom. Marjukka Mäkelä. Arktinen Banaani 2017

 

Reformaation merkkivuoden päätteeksi kypsyneisiin hedelmiin kuuluu saksankielisestä alkuperäisteoksesta suomennettu sarjakuvaromaani Luther. Sen kekseliäissä jälkisanoissa – sarjakuvaa nekin – tekijä paljastaa näkevänsä teoksen biografiikkana. Osuvaa, sillä kerronta on hyvin kuvavetoista.

Vaikka kirjan takakanteen on painettu merkkivuoden kirkollisissa yhteyksissä esiintyvä logo, teos ei ole leimallisen luterilainen projekti. Stetter ilmaisee olevansa agnostikko, joka ei tee sarjakuvia kirkolle, vaan kirkosta. Kristinuskon vaikutusta yhteiskuntamme ei voi hänestä jättää vain uskovien tai ateistien tehtäväksi, molemmat kun ovat ”ideologisesti jäävejä”.

Stetter kuvaakin Lutherin hahmon niin uskonnollisia kuin yhteiskunnallisiakin ulottuvuuksia tasapuolisesti, häpeilemättä ja kaunistelematta, muistuttaen samalla, että Lutheria tulee ymmärtää omasta ajastaan käsin.

Merkkivuoden kulttuuriteoksi mustavalkoinen sarjakuva tuntuu pehmeine kansineen ja karheine papereineen vaatimattomalta, mutta sisältö ja muoto voidaan tältä osin tulkita toisiaan tukeviksikin. Neljä vuotta teoksen parissa puurtanut Stetter on tutkinut aihetta antautuneesti malttaen silti jättää asioita myös lukijan yleissivistyksen ja päättelykyvyn varaan. Kirjan takaosasta löytyy kirjallinen tiivistelmä Lutherin elämänvaiheista.

Biografiikassa on neljä kronologisesti etenevää osaa. Varsinainen Lutherin elämän käsittely päättyy tältä tämän kuoltua löydetyn lappusen painavan sisällön avaamiseen, minkä jälkeen muutamakin maailmankuulu mies pääsee lausumaan arvionsa Lutherista. Ratkaisu on vaikuttava.

Stetter kuljettaa tarinaa kuvien kautta kypsin ottein. Kerrontaan syntyy kuvitusratkaisuilla vetoava rytmi, jonka ote lukijasta tiivistyy matkan varrella. Mielenkiintoisinta – ja synkintä – kirjan antia on loppupuolen kuvaus talonpoikaiskapinasta sekä Lutherin jyrkistä sanoista muun muassa juutalaisia ja anabaptisteja koskien. Luther ei ollut sittenkään sankari, vaan inhimillinen ihminen, tiedoltaan ja ymmärrykseltään rajallinen, toisinaan oikein, toisinaan väärin toimiva ja ajatteleva.

Reformaatiosta jo liiallisestikin innostuneita, kuvia ja patsaita väkivalloin kirkoista riipineitä Luther kieltää kolmannen luvun päätteeksi korvaamasta vanhoja velvollisuuksia uusilla. ”Älkää tehkö vapaudesta pakkoa.”

Se oli sentään sattuvasti saarnattu, ja jättää pohdittavaa vapaakristitylle lukijalle.