Raili Huhtala

Kehitysyhteistyöhankkeemme etenee hyvin

Pitkään odotettu matkani Sierra Leoneen toteutui helmikuussa. Tuliaisreput koululaisille olivat jo jonkin aikaa odotelleet ebola-epidemian päättymistä. Reput jaettiin niille koulujen tyttöoppilaille, joiden vähäiset tavarat olivat kulkeneet mustassa muovikassissa. Kahden repuilla täytetyn matkalaukun lisäksi minulla oli yksi laukku täynnä jalkapalloja. Vähän arvokkaaksi tuli tällä kertaa lahjojen vienti, mutta se kannatti. Jalkapallojen luovuttamisen hetki kouluilla sai lapset vihdoin vähän  riehaantumaan!

Oosterloot jäävät Sierra Leoneen
Asuin ensimmäisen viikkoni Lunsarissa Hans ja Aisha Oosterloon uudessa kodissa. Hollantilainen Hans on palvellut EBM Internationalin lähettinä maassa yli 35 vuotta ja eläköityi vuodenvaihteessa. Nykyään on harvinaista, että lähetystyössä ollaan koko työura. Se osoittaa todellista antautumista. Oosterloitten työkautta juhlistettiin  eurooppalaisten vieraiden kera Sierra Leonen vuosikokouksessa, ja heidät huomioidaan myös EBM Internationalin  konferenssissa Hollannissa huhtikuun lopussa.

Hans ja Aisha Oosterloo ovat jäämässä maahan myös eläkepäivikseen, koska siellä ovat Aishan omaiset ja Hansin elämään kaikki aikuisiällä tulleet tärkeät ihmissuhteet. Afrikkalainen perhe käsittää kaikki läheiset ja vaikkapa entiset työntekijät. Heitä autetaan aina tarvittaessa ja he auttavat myös sinua. Koin sen itsekin, kun asuin toisen viikkoni pääkaupungin lähetyskeskuksella Kingtomissa paikallisten keskellä.

Tällä hetkellä Sierra Leonessa ei ole eurooppalaisia lähettejä. Tammikuulla valittu uusi kirkkokunnan johtaja, Joseph S. Fornah, asuu lähetyskeskuksella. Hän valmistui pastoriksi vuonna 2014 ja on siis hyvin nuori tehtävässään. Muistetaan häntä ja koko kirkkokuntaa rukouksissamme.

Köyhyys käsin kosketeltavaa

Paikallisten on vaikea kantaa taloudellinen vastuu lähetyskeskuksesta ja sen työntekijöistä. Sadekausi oli romahduttanut lisää kauniin keskuksen rantaa ja jopa piha-aitaa.

Kun seurasin elämää Kingtomilla, huomasin, että köyhyys maassa on käsin kosketeltavaa. Sodan jälkeen hyvin alkaneen taloudellisen kehityksen pysähdytti ebola. Nyt näytti siltä, että ihmiset jopa söivät vasta silloin, kun he vihdoin saivat jostakin rahaa ja heillä oli varaa ostaa ruokaa!

Hanke edistynyt suunnitelmien mukaan

Tärkein tavoitteeni matkalla oli katsastaa jo toista vuotta käynnissä olevaa hankettamme. Vuosien 2015-2017 kouluprojektiin kuuluu neljä koulua Lunsarin, Makenin ja Gberrey Junctionin alueella. Kuljin kouluissa autokuskini ja kirkkokunnan sosiaalisten asioiden sihteerin Samuel B. Contehin kanssa.

Hankkeen varoilla oli ostettu tytöille koulupukuja ja tyttöjen määrä kouluissa olikin tasavertainen poikien kanssa saamieni tilastojen perusteella. Lukuvuoden aluksi opettajille oli ostettu liituja opetusvälineiksi ja vihkoja lähinnä tilastointia varten. Opettajia oli tuettu riisisäkein.

Lunsarissa koulua pidetään toistaiseksi kirkossa. Tämän ensimmäisen koulurakennuksen työt oli voimakkaan sadekauden tähden päästy aloittamaan vasta joulukuulla, mutta onneksi rahalla oli ostettu materiaalia tätäkin vuotta ajatellen. Nykyisessä koulurakentamisessa saniteettirakennus rakennetaan heti muiden rakennustöiden yhteydessä ja kaivon rakentaa valtio. Hankkeeseemme sisältyy rahaa myös koulujen kalustamiseen.

Tarpeita riittää

Olin tyytyväinen siihen, mitä oli tehty, mutta nykyinen hankkeemme tarvitsisi jatkorahoitusta. Olemmekin jo miettineet lähetystyöryhmässä mahdollista vuoden jatkohanketta. Ulkoministeriö on tänä vuonna tauon jälkeen avannut uuden haun. Meillä on mahdollisuus anoa jatkoa hankkeeseen vuodeksi 2018. Hakuja on uuden käytännön mukaisesti vain joka toinen vuosi, joten mahdollista jatkoa pitää hakea tänä keväänä.

Ulkoministeriö on suositellut meille, että vaikka paikallinen kirkkokunta on koulutyössä yhteistyökumppanimme, kävisimme keskustelua myös paikallisten viranomaisten kanssa. Makenissa pääsin tapaamaan Bombalin alueen kouluviraston apulaisjohtajaa. Hän oli hyvin tyytyväinen hankkeisiimme ja yhteistyöhön. Ilman kirkkojen tukea valtio ei pystyisi järjestämään riittävästi koulupaikkoja kaikille halukkaille.

Tapasin maassa yhä sellaisia lapsia, jotka auttelivat perhettään koulunkäynnin sijaan. Tutustuin nopeasti myös edellisen hankkeemme kouluihin ja tilat ja kalusteet olivat kunnossa, mutta lisätilalle olisi jälleen tarvetta. Työ siis jatkuu.

Uudet kirkon johtohenkilöt esittelivätkin minulle runsaasti uusia tarpeita. Kouluja on useita kymmeniä ja minua liikutti ajatus, miten tärkeänä kirkkokunnan johtajat pitivät koulutyön. Uusille evankelioimisalueille halutaan perustaa myös koulut. Toki siitä on suuri hyöty perheille ja lapsille. Tätä voi varmasti viedä eteenpäin myös valtakunnan tasolla parlamentin jäsenenä toimiva tri R.F. Kargbo, joka itse on baptistikoulun kasvatti.

Ebolaorvot

Ebolasta varoittavat taulut näkyivät yhä katukuvassa, mutta ihmiset eivät halunneet puhua taudista. Minua ohjeistettiin olemaan kättelemättä. Ainoastaan kaikkein vanhimmat henkilöt halusivat edelleen kätellä. Kouluille oli tuotu käsienpesusaavit tauteja vastaan ja kuumetta mitattiin minultakin. Varotoimenpiteet uusien epidemioiden varalta olivat hyvät.

Kysyessäni ebolasta sain selville, että esimerkiksi yksi Magbentehin koulun opettaja ja hänen vaimonsa olivat kuolleet ebolaan ja heidän kuusi lastaan olivat jääneet orvoiksi. Joissain muissakin kouluissa minulle kerrottiin orpolapsista. Lapset ovat löytäneet kodin sukulaisten luota ja useat pastorit ovat ottaneet heitä huomaansa. Lapset eivät jää yksin – sen takaa afrikkalainen laaja perhekäsitys. Myös lähetysliittomme tukee orpojen elämää ja koulunkäyntiä kaksivuotisessa projektissaan.

Afrikka sydämellä

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, miten voisin olla mukana viemässä tietotaitoa Suomesta niiden seinien sisälle, joita olemme olleet rakentamassa. Elämäntilanteeni sallisi sen juuri nyt. Matkalla ajatus tuli selkeämmäksi ja tarjouduin kartoittamaan alakoulujen toimintaa. Samalla voisin järjestää kouluttamattomille opettajille pieniä työpajoja. Vaikka meidän koululaitoksemme on hyvin paljon edellä Sierra Leonen mahdollisuuksista, joitakin ajatuksia lapsen kohtaamisesta noissa jättiluokissa kannattaisi jakaa.

Haluan rohkaista opettajia tuomaan kouluissa rohkeasti esille kristillistä sanomaa. Jatkamme tästä keskustelua lähetysliittomme johdon kanssa konferenssissa. Myös Sierra Leonen baptistiyhdyskunnan johtaja on siinä mukana.

Kestin Afrikan kuumuuden jälleen hyvin ja ilman tauteja. Afrikkalaiset apulaiseni oli se perhe, joka jäi minulle heiluttamaan. Koin että tukea voi antaa yksinkertaisesti avaamalla aamulla oven ja olemalla tavattavissa ja osa heidän yhteisöään. Samalla saa itse kokea sitä samaa, mitä varten meidät lähetetään, Jumalan rakkautta.

Mielellämme tulemme Anneli Lohikon kanssa seurakuntiin vierailemaan ja kertomaan lisää Sierra Leonesta. Keräämme samalla omavastuuosuuttamme näille hankevuosille.

Ota yhteyttä:
Raili Huhtala, puh. 050-3451759, railihuhtala2015(at)gmail.com