Hän yhdistää meidät

Ekumeeninen World Alliance -liikkeen kansallistoimikunta perustettiin Suomeen vuonna 1917 ekumenian pioneeri Nathan Söderblomin aloitteesta Arthur Hjeltin johdolla. Vuodesta 1963 ekumeenisena neuvostona tunnettu kristittyjen yhteyttä vahvistava elin juhli merkkivuottaan sunnuntaina 15.10.

Helsingin tuomiokirkosta radioidun juhlajumalanpalveluksen toteutus oli ekumeenisessa hengessä monipuolinen ja monikielinen. Tasokkaasta ja koskettavasta musiikista vastasi kahden kuoron ja kanttorin lisäksi Pelastusarmeijan soittokunta, jonka tulkinta Jumala ompi linnamme -virrestä kaikui vivahteikkaana.

Arkkipiispa Kari Mäkinen liitti saarnassaan päivän evankeliumitekstin (Mark. 12:28-34) kysymyksen suurimmasta käskystä luontevasti ekumeeniseen kehykseen. Suostuminen rakkauden tarvitsijoiksi yhdistää kristittyjä eroineenkin.

Jumalanpalveluksessa tunnustettiin yhteinen usko virkistävästi laulaen. Ekumenian yhtä tavoitetta, yhteistä ehtoollista, edusti kirkon etuosaan tuotu ehtoollisikoni. Vaikka yhteiseen ehtoolliseen on matkaa, tavoitteesta ei luovuta.

Ei tullut mieleen

Ekumeeninen yhdessäolo jatkui tuomiokirkon kryptassa, jossa kuultiin musiikkia ja puheita sekä jaettiin neuvoston juhlavuoden stipendit ja Vuoden ekumeeninen teko -kunniakirjat.

Viimeistä kuukauttaan Helsingin piispana toimiva Irja Askola kuvasi puheessaan henkilökohtaisella ja koskettavalla tavalla suhdettaan ekumeniaan. Yhdeksi sen keskeiseksi esteeksi hän mainitsi, ettei usein vain tule mieleen. Ei muisteta esimerkiksi kutsua ja pyytää toisia mukaan omiin tapahtumiin.

Askola totesi ekumeenisessa työssä olevan välttämätöntä suostua siihen, että erilaisuutta kohdatessa omista vastauksista – usein kysymyksistäkin – on luovuttava. On kuunneltava kunnioittaen toisen tapaa nähdä, kokea ja ajatella.

Juhlalounas kutsuvieraille nautittiin NMKY:n juhlasalissa Kaisaniemessä. Kolmen lajin ateriaakin oleellisempi anti muodostui keskusteluista, joita pitkien pöytien äärellä vilkkaasti käytiin. Katolinen piispa Teemu Sippo luonnehtikin ekumeenisesti aktiivisia ihmisiä kontaktinhaluisiksi ja avoimiksi, mikä on lounaan perusteella helppo allekirjoittaa.

Sielusta sieluhun kaiku soi

Satavuotisjuhla huipentui illan kuorokonsertissa Uspenskin katedraalissa. Kolme eri kristillistä perinnettä edustavaa kuoroa lauloi ortodoksista tapaa kunnioittaen ilman säestystä.

Kauniin kirkon seinistä kaikui ensinnä äärimmäisen taitavan Leppävaaran kirkon kamarikuoron haastava ohjelmisto, joka sisälsi muun muassa yhden Lutherin lyhyen sävellyksen.

Helsingin Saalem-seurakunnan kuoro esitti uudempaa ja kevyempää musiikkia selviytyen hienosti vaativasta tehtävästään.

Viimeisenä kuorona lauloi Efrosini, useamman ortodoksiseurakunnan yhdistetty kuoro, jonka ohjelmistossa oli vapaakristillisestä näkökulmasta eksoottisesti muun muassa kolme veisua Jumalansynnyttäjälle.

Kuorojen illan päätti yhteisesitys vanhasta pyhiinvaelluslaulusta Maa on niin kaunis. Viimeiseen säkeistöön yhtyi yleisö. Musiikin yhdistävä voima on erilaisuuden tosiasian äärelläkin suuri ja sydämeen saakka kaunis.

Suomen ekumeeninen neuvosto ansaitsee suuren kiitoksen taiten, ja etenkin ekumeenisesti, rakennetusta juhlaohjelmasta.

Maija Latvala