Kuusi vuotta sitten amerikkalaiset lähetystyöntekijät Travis ja Sue Barfield muuttivat Imatralle Venäjältä, jossa he olivat tehneet vuosia avustustyötä narkomaanien parissa. Venäjän viisumipolitiikan kiristyttyä Barfieldit asettuivat Suomeen ja jatkoivat Venäjän Karjalan toipumiskotien auttamisessa. Terveysongelmien tähden he joutuivat palaamaan vuosi sitten Yhdysvaltoihin.

Travisin sydämellä oli myös työ Suomessa asuvien venäläisten parissa, ja pian löytyi yhteys Lappeenrannassa toimivaan venäläiseen ryhmään, jolla oli tiiviit yhteydet Venäjän baptisteihin. Vuonna 2011 perustettiin Imatralle seurakunta, joka myöhemmin asettautui Lappeenrantaan, jonne hankittiin myös omat toimitilat.

Toiminnan alusta saakka on tavoitteena ollut aloittaa myös Suomessa narkomaanien toipumiskotityö. Viime vuonna hankittiin Joutsenosta kiinteistö, jossa nyt toimii Toivon koti -niminen yhteisö. Hankkeessa auttoi Venäjän Baptistiunioni.

Venäjältä tulleet työntekijät huolehtivat kuntoutustoiminnasta.  Samaan aikaan rakennusta kunnostetaan. Toivon kotia johtaa Aleksei Viipurista. Hän on käynyt itse läpi kuntoutuksen jo vuosia sitten ja löytänyt uskon Kristukseen. Mukana työssä on myös Nikita, joka itse oli vielä jokin aika sitten huumeiden käyttäjä, mutta on nyt aktiivinen kristitty. Heidän lisäkseen kodissa on yksi uusi kuntoutettava Suomesta. Hän tuli sinne viime vuoden lopussa. Työn ensi hedelmä oli virolainen Dima, joka tuli viime vuonna  keskukseen ja palasi kuntoutuksen jälkeen kotimaahansa.

Kuntoutuksen kaksi jaksoa

Ensimmäinen kuntoutusjakso Toivon kodissa kestää kaksi kuukautta. Kun uusi asiakas saapuu, hän on aluksi kahden viikon ”karenssissa”, jonka aikana tapahtuu vieroitus alkoholista ja huumeista. Kuntoutettavien vointia seurataan ja tarvittaessa otetaan yhteyttä lääkäriin.

Huumeita pitkään käyttäneet kohtaavat kuntoutuksen alussa voimakkaita vierotusoireita kuten unettomuutta, ahdistusta ja pahoinvointia. Ensimmäiset viikot ovat prosessin haastavin vaihe. Kahden viikon jälkeen alkaa varsinainen ohjelma. Kuntoutujat opiskelevat Raamattua tutustuen kristilliseen elämään. Päivittäin keskustellaan ohjaajan kanssa ja käydään läpi elämän ongelmia ja vaikeuksia.

Toinen jakso on kuuden kuukauden mittainen, ja sen aikana totutetaan kuntoutettavia arkielämän rutiinien hoitamiseen. Aamuisin luetaan Raamattua, rukoillaan ja keskustellaan. Tärkeitä ovat aamutoimet, peseytyminen ja selkeä päiväjärjestys, jotta elämänhallinta palaisi. Kuntoutettavat opettelevat myös tekemään työtä. He siivoavat säännöllisesti talon ja osallistuvat päivittäin neljä tuntia erilaisiin pieniin askareisiin.

Haasteet

Työ Toivon kodissa on alkuvaiheessa ja tarvitsee apuamme. Rakennus Joutsenossa kaipaa peruskorjausta. Baptistikirkon Miesten työn kautta suunnitellaan vierailua siellä ja talkoita. Jos haluat kuulla lisää työstä, ota yhteyttä: Jari Portaankorva (porttis@hotmail.com). Maaliskuussa Toivon kotiin saapui vielä viisi miestä lisää.

Olimme kuolemaan tuomitut

Svetan tarina naisten kuntoutuskodissa

Nimeni on Sveta. Olen nyt 23 vuotta vanha. Vietin kuusi vuotta elämästäni huumehelvetissä. Ajattelin että se on hienoa, kun poltin ensimmäisen savukkeeni. Sitten otin marihuanapilven, heroiinimatkan…

Ja kun kerran sain ruiskun käsiini, en hellittänyt siitä kolmeen kuukauteen. Tässä vaiheessa olin oikeasti peloissani. Aloin välittömästi etsiä apua, mutta kukaan ei voinut auttaa minua. Lukemattomissa sairaaloissa, maksullisissa ja maksuttomissa, minut diagnosoitiin ja minulle tehtiin hoitosuunnitelmia ja psykologisia ohjelmia, mutta mikään ei auttanut.

En tiennyt mitä tekisin ja menin äitini luo. Kun hän näki minut, hän aikoi paiskata oven kiinni edestäni. Olin aiheuttanut hänelle paljon tuskaa. Mutta rukoilin häntä auttamaan minua. Äitini sanoi, ettei minua enää mikään auttaisi – että olimme jo yrittäneet kaikkea. Mutta hän sanoi myös, että samana päivänä hän oli ottanut talteen ilmoituksen kristillisestä keskuksesta ja jos he suostuisivat ottamaan minut vastaan, hän veisi minut sinne.

Tuona hetkenä olin halukas tekemään mitä hyvänsä.  Äitini soitti ja puhui heidän kanssaan, mutta he sanoivat hänelle, että he voisivat päättää mahdollisesta keskukseen pääsemisestäni vasta seuraavana aamuna. Äitini ystävä ei halunnut minun viettävän yötä asunnossa, sillä olin aivan likainen ja hakattu. Niinpä äitini kantoi rappukäytävään patjan ja kaksi vanhaa takkia minua varten, ja kävin nukkumaan rapputasanteelle.

Maatessani siinä mielessäni liikkui ajatuksia – kuinka olen tullut tähän pisteeseen? Makaan kuin pummi rappukäytävässä. Aamulla menimme äitini työpaikalle, ja sieltä äitini soitti keskukseen.  He lupasivat ottaa minut sinä samana päivänä.

Kun olin täydellisessä epätoivossa, Jumala itse ojensi kätensä avukseni. Oltuani neljä päivää keskuksessa, Jumala kosketti minua ja tein parannuksen. Nyt siitä on lähes kaksi vuotta, kun Jumala muutti elämäni. Tällä hetkellä minulla on rakas aviomies, poika Vanotska, uusia ystäviä, ja uusi elämä. Jumala antoi kaiken tämän minulle! (Teksti narco-stop.org)

Jari Portaankorva