Matkalla oman rikkinäisyyden kohtaamisesta haavoitettujen auttajaksi

On lämmin elokuinen päivä. Olen tullut Tuula ja Urho Kolomaisen kotiin Tampereen Hyhkyyn – juhlimaan Tuulan valmistumista sielunhoitokoulutuksesta noin kuukausi aikaisemmin. Isäntä on Pohjanmaalla evankeliointitehtävissä, joten juhlimme naisten kesken.

Jo eteiseen astuessani koen tulleeni kotiin – minua vastassa on ihminen, jonka sisimmässä on tilaa toiselle ihmiselle. Jumala on saanut rakentaa hänen sydämeensä kodin lähimmäiselle. Rakennustyö on kestänyt vuosia, ja me aloitamme alusta.

Alku

”Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.” Luuk. 10:33-34

Tämä Sana kosketti Tuulaa jo nelisenkymmentä vuotta sitten. Hän oli silloin nuori uskova eikä vielä naimisissakaan. Vieraillessaan uskovan ystävänsä kanssa Tampereen eri seurakunnissa, kertomus haavoitetun auttamisesta osui ja upposi Tuulan sydämeen eräässä Vapaakirkon tilaisuudessa. Hän ei vielä kokenut sitä varsinaisena Jumalan kutsuna. Päinvastoin, rikkinäisen taustansa vuoksi Tuula kaipasi iloisten ja ehyitten ihmisten seuraan. Omiin haavoihin tutustumisen aika ei ollut vielä.

– Terapiaa ei kannata aloittaa väkisin, silloin kun siihen ei ole kypsä, Tuula sanoo.
– Terapiassa käynnistyvät prosessit ovat voimia vieviä. Jos mahdollista, ajankohtaa kannattaa harkita – esimerkiksi omakotitalon rakentamisen aika ei ole ehkä paras hetki terapian aloittamiselle.

– Kohdallani terapian aika tuli silloin, kun elämässäni alkoi seesteisempi vaihe; olin silloin päälle viidenkymmenen, hän jatkaa.

Ensiaskel sisäisen paranemisen maailmaan Tuulan kohdalla oli Krito-ryhmä Kansan Raamattuseuran järjestämänä Tampereen Hämeenpuistossa.

– Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli pehmeä lasku, ja siitä oli hyvä aloittaa omaan rikkinäisyyteensä ja haavoihinsa tutustuminen. ”

”Ehyttä yllä, sisällä repaleet…”

Mikä saa ihmisen hakeutumaan terapiaan?

– Paha olo siihen vie: sellainen selittämätön tunne, joka ei välttämättä näy päällepäin, mutta sen kokee sisimmässään, Tuula sanoo.

Tuulan sisäisen paranemisen tie jatkui Krito-ryhmän jälkeen erilaisissa eheytymisseminaareissa, joissa tarjolla oli ryhmäterapiaa ja vertaistukea.

– Nokia Mission järjestämässä ’Kutsu kasvuun’- seminaarissa minulle avautui sukutaustojen merkitys ihmisen rikkoutumisessa, Tuula muistelee.
– Siinä näki, miten Jumalan Sana isien pahojen tekojen kostautumisesta lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, on kirjaimellisesti totta.

– Rikkoutuminen voi tapahtua jo varhain äiti-lapsi -suhteessa, joka on tarkoitettu vuoden mittaiseksi symbioosiksi. Tuolloin äidin tehtävä on antaa lapselleen olemassaolon tunne, vauvan tullessa ravituksi ja tyydytetyksi hänen rinnoillaan, hänen hymystään, lempeästä äänestään. Mikäli tämä olemassaolon tunne jää ensimmäisen elinvuoden aikana syystä tai toisesta syntymättä, lapsen sisimpään jää tyhjyys, jota ihminen yrittää sitten elämänsä aikana täyttää tavalla tai toisella.

Siksi Tuulan neuvo nuorille äideille on hyvin yksinkertainen: Iloitkaa vauvoistanne! Antakaa heidän kuulla ja kokea miten ihania he ovat!

Myös isän ja äidin siunauksen merkitys lapsen elämässä on avautunut Tuulalle eheytymisseminaarien myötä. Kevään 2007 ”Täyteen miehuuteen ja koko naiseksi” -seminaarissa Tampereella Tuulan sisimmässä kolahti juuri siunausasia.

– Siunaus on lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Häntä ei moitita eikä arvostella vaan rohkaistaan ja kannustetaan: ’Sinä pystyt siihen, sinusta on siihen’, Tuula sanoo ja jatkaa:
– Jokainen ihminen kaipaa kuulla nämä sanat isänsä suusta: ’sinä olet minun rakas poikani / tyttäreni, sinuun minä olen mielistynyt’. Jos kerran meidän Herramme tarvitsi näitä sanoja Isältään, miten paljon enemmän me, syntiset ihmiset!

Luoja korjaa särkyneen luomuksensa

Tuula on löytänyt lohdutuksen meille, epäonnistuneille ja syyllisyyden kanssa kipuileville:

– Kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei myöskään ole olemassa täydellisiä vanhempia. Vaikka ihminen olisikin jäänyt vaille äidin tai isän siunausta, olemassaolon tunnetta, rohkaisuna terveeseen itsetuntoon ja elämän haasteitten kohtaamiseen, Jumala on armollinen. Hän on El Shaddai, Kaikkiriittävä, isä-äiti -Jumala, joka voi antaa runsaan siunauksensa puutteenalaiselle.

– Kaikkien terapioitten tarkoitus on löytää identiteetti Jumalassa, Tuula kiteyttää vuosia kestäneen eheytymisprosessinsa.
– Jumala on luonut ja lunastanut meidät, ja yksin Hän tietää, miten korjata rikki mennyt ihminen. Siihen ei pysty sekulaari terapia, joka osoittaa kyllä virheet ja viat. Ainoastaan Pyhä Henki ja Jumalan Sana voivat vapauttaa vihasta ja katkeruudesta. Juuri tätä on eheytyminen, jonka ensimmäinen askel on anteeksi antaminen niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Millainen on aito, todellinen anteeksianto?

– Anteeksianto on tapahtunut siinä vaiheessa, kun et enää haudo mielessäsi ihmistä, joka on rikkonut sinua vastaan, etkä puhu hänestä pahaa, Tuula summaa.

– Anteeksi saanut ja anteeksi antanut ihminen osaa ottaa vastaan ja antaa rakkautta. Hän ei enää ole kova, vaan pystyy tunnistamaan omia ja toisten tunteita. Hänen ei myöskään tarvitse yrittää vakuuttaa itselleen ja muille, että kaikki on hyvin, vaikka sisimmässään olisi kipua ja katkeruutta.

Sastamala

Tuulan omassa eheytymisprosessissa alkoi uusi vaihe viime vuoden syyskuussa. Silloin hän hakeutui Betania-kodissa Sastamalassa järjestettyyn sielunhoitokoulutukseen. Kouluttajina toimivat Betania-kodin työntekijät Vuokko Eräranta ja Marja Kallio.  Koulutusohjelma oli erittäin kattava, vaikka kontaktiopiskelua oli vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa.

– Koulutuksen aikana oli tarjolla myös mahdollisuus opiskelijoitten henkilökohtaiseen sielunhoitoon, Tuula kertoo ja sanoo käyttäneensä tätä mahdollisuutta.

Sielunhoitokoulutuksen päättötodistuksen Tuula Kolomainen vastaanotti yhdessä kuuden muun opiskelijan kanssa. Tämä merkitsi yhden vaiheen toteutumista Jumalan suunnitelmissa Tuulan kohdalla.

”Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa…”

Missä kohtaa olet nyt, Tuula, ja miten tästä eteenpäin?

– Koen olevani Jumalan koulussa ja tiedän, että johonkin Hän minua valmistaa. Hän avaa ovet aikanaan. Tahdon olla Herran kanssa etsimässä, löytämässä ja parantamassa rikkinäisten ihmisten haavoja. Niiden haavojen kautta vihollinen on päässyt ihmisten elämään sitomaan heitä, usein erilaisilla riippuvuuksilla. Jumala haluaa päästää jokaisen ihmisen vapauteen ja iloon, eheyttämällä ja parantamalla hänet. Siinä Herran työssä tahdon olla mukana.

Tuula tiedostaa syvästi sielunhoitotyön haasteellisuuden: – Sielunhoidossa tarvitaan hyvin paljon empatiaa, ymmärtämystä ja rakkautta särkyneitä kohtaan. Jos sitä ei saa, ihminen menee lukkoon. Siinä työssä tulee todella laittaa itsensä likoon ja se on rankkaa.

Tuulaa ei silti pelota, sillä Herra on juuri viime aikoina puhunut hänelle turvapaikasta, joka Herran omilla on Kristuksen kautta Jumalassa. Siinä jokainen saa olla täydellisessä suojassa silloinkin, kun hänen täytyy kohdata vihollisen valta rikkinäisessä ihmisessä.

– Eheytymisen tie on nöyrtymisen tie: se on ongelman tunnustamista ja oman rikkinäisyyden kohtaamista, Tuula sanoo lopuksi.
– Usein Jumala joutuu viemään ihmisen nollapisteeseen, aivan pohjalle, ennen kuin suunta muuttuu. Mutta ehyen ihmisen synty on sen väärti, että hänet nollataan. Pohjalta voi lähteä vain ylöspäin, ylösnousemukseen. Tuhkasta nousee aamu.