Syyskuussa Vehniän baptistiseurakunnassa vieraili yliopistolla tutkijana työskennellyt Veikko Nieminen. Hän piti raamattutunnin aiheenaan Jeesuksen tuttu ihmeteko, jolloin ruokittiin suuri ihmisjoukko pienen pojan eväillä.

Tiedemiehen tarkkuudella Veikko Nieminen käsitteli melkein sana sanalta tuota aihetta, jonka olimme kuulleet jo lukemattomia kertoja, mutta josta hän esitti mielenkiintoisia näkökulmia, joita emme olleet ennen osanneet nähdä. Sana oli helposti ymmärrettävää ja tunsimme olevamme runsaassa ruokapöydässä, jossa oli kaikille jotain syvällistä ja merkityksellistä. Siitä riittää vielä pohtimista ja evästä pitkäksi aikaa. Tähän puhujamme itsekin meitä kehotti: ”Saatte sitten märehtiä sitä kotonanne.”

Poimintoja raamattutunnista

Nieminen mainitsi, että kyseessä on ainoa tunnusteko, joka on kaikissa neljässä evankeliumissa. Sillä on siksi merkityksellistä sanottavaa myös meille.

Opetuslapset ehdottivat Jeesukselle, että hän laskisi ihmiset luotaan ostamaan itselleen ruokaa. Jeesus sanoi heille: ”Antakaa te heille syötävää” (Mark. 6:37). Jeesuksen pyyntö oli opetuslapsille täysin mahdoton toteuttaa. Samanlainen oli Jeesuksen käsky, kun hän kehotti heitä menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15, 17-18). Mahdoton tehtävä – ilman Jeesusta.

Mikä tahansa Jeesuksen pyyntö voi olla mahdoton meille, mutta hänen kanssaan se on mahdollista.

Seuraavaksi Jeesus käski opetuslapsia ottamaan selvää, montako leipää kansan keskeltä löytyi. Tulos: viisi ja kaksi kalaa. Kaikilla oli mahdollisuus antaa omista eväistään, mutta löytyi vain vähän. Meilläkin on mahdollisuus antaa omastamme. Taivas on ojentanut kätensä ja odottaa, mitä me siihen annamme.

Pienen pojan eväät

Andreas oli se opetuslapsi, joka löysi poikasen eväät (Joh. 6:8-9). Viisi ohraleipää olivat köyhän eväitä, rikkaitten leivät olivat vehnää. Andreaksella oli armoitus löytää ja tuoda löytämänsä Jeesuksen siunattavaksi. Myöhemmin tapaamme hänet viemässä kreikkalaisia Jeesuksen luokse (Joh. 12:20-22). Näitä tapahtumia ennen hän oli jo tuonut veljensä Pietarin Jeesuksen luo.

Entä me, onko meillä silmää nähdä ja korvaa kuulla ne vähäisimmätkin ja arat, jotka olisivat valmiita antautumaan Herralle ja joita Hän voisi käyttää, kunhan joku vetäisi heidät esiin?

Poikasta oli kiinnostanut tulla sinne missä Jeesus oli. Opimme hänen kauttansa, että Herra käyttää niitä, jotka pitävät kunniassa yhteyden ja haluavat kokoontua yhteen. Lisäksi kertomuksen poikanen antoi kaikki eväänsä pois. Hän ei säästänyt itselleen eikä paluumatkaansa varten mitään. Hän olisi tarvinnut isänsä kalastamat kalat ja äidin leipoman leivän. Vanhemmat olivat antaneet omastaan, eikä se ollut yltäkylläisyydestä annettua. Se oli uhrautumista; lapsi sai  ruokakorin, hän jota ei edes laskettu syöjien joukkoon. Hänhän oli vain yksi niistä, joista todettiin ”lisäksi naisia ja lapsia” (Matt. 14:21).

Jumala siunaa hänelle tuodun

Niin kauan kuin leivät olivat poikasen korissa, ei Jeesus voinut käyttää niitä. Vasta kun ne tuotiin hänelle, hän otti ne, siunasi ja mursi ja antoi. Kun Jeesus otti nuo eväät, ne siirtyivät inhimillisten mahdollisuuksien piiristä jumalallisten mahdollisuuksien piiriin.

Ennen kuin Herra voi käyttää ketään haluamallaan tavalla, tämän on luovutettava itsensä Jumalan käteen, Hänen työpöydälleen.

Ennen Jeesuksen siunausta oli viisi leipää, vain viisi ja kaksi kalaa, vain kaksi, mutta siunaus toi kasvun ja lisääntymisen mahdollisuuden, jumalallisen luomisvoiman. Eivät opetuslasten kukkaron 200 denaariakaan (200 miehen päiväpalkka) riittäneet. Niitä ei tuotu Jeesuksen siunattaviksi.

Moninkertaistuminen ja jumalallisen voiman esiintulo särkymisen ja murtumisen kautta on yksi Raamatun peruslainalaisuuksista. Israelin korpivaelluksen aikana kallion piti särkyä ja murtua, ennen kuin se muuttui lähteeksi. Nisun jyvän tie muuttuu vieläkin kuoleman kautta paljoksi hedelmäksi.

Ei tyhjin käsin eteenpäin

Jeesus antoi eväät opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi (Mark 6:41). Hän ei lähetä tyhjin käsin niitä, jotka lähtevät Kristuksen luota ja Hänen lähettäminään. Heillä on murrettua leipää. Joka liikkuu omin avuin, hänellä on vain lämmintä kättä tarjottavana nälkäiselle.

Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Leivän jakajilla ja vastaan ottajilla on oma vastuunsa; onhan kirjoitettu, että nälkäiset hän on täyttänyt hyvyydellään, mutta rikkaat lähettänyt tyhjinä pois (Luuk. 1:53). Ratkaisemme siis kukin kohdaltamme, onko kokous ollut meille ravitseva vai ei. 12 vakallista tähteitä osoittavat, että Jeesus ei vain huolehdi tästä päivästä, vaan pitää huolen huomisestakin.

Koin tuossa tilaisuudessa saaneeni enemmän kuin jaksoin syödä. Siksi halusin jakaa tästä myös sinulle, joka et voinut olla mukana.

Eija Kuula