PÄIN BRINKKALAA   Entisen päätoimittajan juttuja, jotka joidenkin mielestä menevät ihan päin prinkkalaa, vaikka asia Raamatun pohjalta saattaakin olla toisin.

Tapio Lohikko

Tämä 2017 on juhlavuosi. Syntymästäni näet tulee kevään korvalla kuluneeksi 64 vuotta. Kuusikymmentäneljä on tärkeä ikä, sen olen tiennyt vuodesta 1967 asti. Silloin maailman tunnetuin yhtye The Beatles julkaisi Paul McCartneyn tekemän ja laulaman laulun When I’m Sixty-Four (kun olen 64).

 

Tämä hauska laulu on mukana 1967 julkaistulla Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band –albumilla. Kyseisen LP-levyn ovat useat arvovaltaiset tahot julistaneet olevan yksi merkittävimmistä albumeista, mitä ikinä on tehty.

Yksi sen merkittävyyksistä on, että siitä alkoi ns. konseptialbumien aika. Nimittäin Sgt. Pepperin kappaleet muodostavat eräänlaisen juonellisen kokonaisuuden (tosin löyhän sellaisen). Albumin tekemistä ohjasi konsepti, suunnitelma. Siihen saakka LP-levyt olivat enimmäkseen olleet kirjava kokoelma kappaleita, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa. Ja vaikka sekameteli-älppäreitä on tehty viljalti tämän merkkitapauksen jälkeenkin, niin siitä lähtien alettiin albumeihin enenevästi istuttaa kokonaisteoksen luonnetta.

Siksi tuntuu hauskalta, että tämä merkkiteos sisältää kappaleen, joka ei lainkaan tunnu kuuluvan porukkaan! Jos albumi muuten onkin progressiivinen (edistyksellinen), edustaa tämä yksi laulu melkoista pysähtyneisyyttä; ajan hengen huomioiden suoranaista taantumuksellisuutta. Siinä Paul uneksii pikkuporvarillisesta 64-vuotiaan elämästä. Kaikessa humoristisuudessaan ovat säkeistöissä toistuvat loppusanat pakahduttavan kauniit: ”Tarvitsetko minua ja laitatko minulle ruokaa vielä, kun olen 64?”

Ehkä konseptialbumin kokeileva kokonaisuus vaati, että mukana on jotakin, joka pitää edistyksen jalat tukevasti maassa. Sitä edustaa mukavan turvallinen ja lämmin, pienen ihmisen elämän pieniä, mutta tärkeitä asioita pohtiva When I’m Sixty-Four.

Todellakin juhlavuosi!

Mutta niin tärkeätä kuin ihmiselle onkin täyttää 64 vuotta, tuntuisi kaikki tämä juhlavuodesta puhuminen hiukan liioitellulta, ellei siihen sisältyisi jotakin muutakin. – Okei, okei, täytän toki 64, mutta ei ny tehrä siitä mitään numeroo, tuumaisin. Onneksi hoksasin, että tämä 2017 onkin oikein moninkertainen juhlavuosi. Jolloin aloin vähitellen tajuta kaiken siihen liittyvän hypetyksen välttämättömyyden.

Syksyllä näet tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun minut nimitettiin Tampereen baptistiseurakunnan pastoriksi. Ja lokakuun alussa Anneli-vaimoni jää eläkkeelle Suomen baptistikirkon palveluksesta (41,5 vuoden jälkeen!). Ja jos tämä on vähän, niin tässä lisää: kesällä meille tulee täyteen 35 vuotta avioliittoa.

Olen lisäksi pannut merkille, että vuoteen 2017 liittyy yllättävän paljon muutakin kuin vain meidän perhettä koskevaa juhlan aihetta. Lähdetään liikkeelle vaikkapa mainitsemastani Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band –albumista; sen julkaisemisesta tulee kesällä kuluneeksi 50 vuotta. Mikä tarkoittaa sitä, että erityisen maineen saavuttanut ”rakkauden kesä” 67 on samoin 50 vuoden takana (sitä seurannut kesä 68 olikin sitten vihan ja mellakoiden kesä).

Vuonna 1967 oli myös Israelin ja arabimaiden välisen kesäsodan kuumeinen hetki. Se johti monen muun asian ohella siihen, että Israelin joukot valtasivat Itä-Jerusalemin pyhine paikkoineen. Tästäkin siis on kohta 50 vuotta! Israelin valtion syntymiseen johtaneesta Balfourin julistuksesta tulee kuluneeksi 100 vuotta, eli yhtä paljon kuin lokakuun vallankumouksesta. – Ja tapahtui sata vuotta sitten muutakin merkityksellistä…

Suomi 100 vuotta

Ensimmäinen maailmansota oli heikentänyt Venäjää suuresti, ja se oli kypsä kaapattavaksi. Siellä vuonna 1917 tapahtuneet helmikuun vallankumous ja lokakuun vallankumous mahdollistivat Suomen irtautumisen Venäjästä ja muodostumisen itsenäiseksi valtioksi. Tästä kaikesta tulemme kuulemaan niin paljon, ettei siitä sen enempää. Mitä nyt jokunen Suomeen vuonna 2017 oleellisesti liittyvä juhlapoiminta.

Maamme itsenäistymisen jälkeisen vaikean alkutaipaleen johtavaksi hahmoksi kohosi marsalkka Mannerheim. Hänen syntymästään tulee kuluneeksi 150 vuotta. Liput ovat tuolloin jo valmiiksi saloissa, sillä Mannerheimin syntymäpäivä 4.6. on samalla Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. – Eräillä muillakin suomalaisuuden ikoneilla on merkkivuosi: Elias Lönnrotin syntymästä tulee kuluneeksi 215 vuotta, Runebergin kuolemasta 140 vuotta ja Sibeliuksen kuolemasta 60 vuotta. Suomalaisen Paavo Ruotsalaisen syntymästä tulee 240 vuotta ja kuolemasta 165 vuotta.

Sodan jälkeiselle Suomelle vuosi 1952 oli tärkeä. Silloin, 65 vuotta sitten, tapahtui kolme asiaa, joiden merkitystä suomalaisten itsetunnolle on mahdoton yliarvioida: Helsingin olympiakisat onnistuivat erinomaisesti; niiden aikana myös Coca-Cola rantautui Suomeen näyttävästi. – Kaliforniassa pidetyt ihka ensimmäiset Miss Universum -kisat voitti 17-vuotias Armi Kuusela Muhokselta, saavuttaen pysyvän sijan suomalaisten sydämessä. – Vainikkalan raja-asema todisti viimeisen sotakorvausjunan ohituksen matkallaan Neuvostoliittoon syyskuussa 1952.

Reformaatio 500 vuotta

Suomen satavuotisuuden lisäksi hallitsee kuluvaa vuotta toinenkin megateema: uskonpuhdistuksesta 500 vuotta. Nämä kaksi nivoutuvat tiukasti yhteen, sillä ilman reformaatiota tuskin olisi itsenäistä Suomeakaan. Reformaatio edisti kansankielisyyttä ja lukutaitoa, koska uskonpuhdistuksen tavoite oli, että kansa saa kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla kielellään. Suomen kielen kohoaminen sille kuuluvaan arvoon taas edisti suomalaisuuden, ja vähitellen myös itsenäisyyden asiaa.

Suomen kirjakielen isän, Mikael Agricolan, kuolemasta tulee 460 vuotta. Hänen kirjoittamansa Abckiria oli ensimmäinen suomeksi painettu kirja. Agricola käänsi myös Uuden testamentin. Näistä alkoi suomen kirjakielen kehittyminen nykymuotoisekseen. Lisäksi Agricola oli Suomen uskonpuhdistaja, joten hänessä yhdistyvät tämän merkkivuoden molemmat suurteemat, suomalaisuus ja reformaatio. Agricolan elämäntyö on valtava, etenkin kun ottaa huomioon, että hän kuoli vain 47-vuotiaana.

Merkkivuosia viettävät suomenkielisistä Raamatuista ensimmäinen ja viimeiset. Biblia ilmestyi vuonna 1642, mistä tulee 375 vuotta. Uusi kirkkoraamattu ilmestyi 1992, ollen 25-vuotias. Raamattu Kansalle julkaistiin 2012, joten se täyttää viisi vuotta – sen toimittanut samanniminen yhdistys perustettiin tasan 30 vuotta sitten (olin paikalla ja käytin puheenvuoroja).

Uskonnollisen elämän juhlatapauksiin liittyvät myös 100 vuotta täyttävä Suomen ekumeeninen neuvosto, sekä 50 vuotta täyttävä Suomen vapaakristillinen neuvosto. – Varmaan olisi vielä muutakin, mutta palaan lopuksi siihen, mistä aloitin.

Kun olen 64 -juhlavuosi

On selvää, että useimmille megaluokan jutut ”Suomi 100 vuotta” ja ”reformaatio 500 vuotta” ovat tärkeämpiä kuin ”Tapio Lohikko 64 vuotta”. Kyllä ne loppupeleissä minullekin tärkeämpiä ovat. Täytyy silti myöntää, että yksi syy niiden minulle-merkityksellisyyteen on, että reformaatio ja sadan vuoden itsenäisyys ovat tehneet ainaiseen köyhyyteen ja syrjäisyyteen tuomitusta Suomesta niin upean maan, että täällä on mahdollista miettiä muutakin kuin päivittäistä hengissä selviämistä.

Joten minusta on hienoa, että voin viettää tätä 64-juhlavuottani pohtimalla pienen ihmisen pieniä, mutta tärkeitä asioita. Kuten sellaisia, että hieman sydän sykkyrällä kysellään: ”Tarvitsetko minua ja laitatko minulle ruokaa vielä, kun olen 64?”