Evankelioinnista iloitseva Espoon kotikirkko etsii uusia tiloja
Maija Latvala
Tommi Matikka, toinen Espoon kotikirkon paimenista, mitä teille kuuluu?
Jos seurakunnalle kuuluu hyvää, se tarkoittaa Jumalan vievän meitä yhdessä ja yksittäin riippuvaisemmiksi Kristuksesta. Lupaus jatkuvasta tyytyväisyydestä Hänessä pilkistää niin onnen kuin surunkin hetkissä. Monen seurakuntalaisen vaellus Kristuksen seuraajana on selvästi vahvistunut. Avioliittojakin on eheytynyt. Saimme siunata myös uuden seurakuntapalvelijan osaksi palvelutiimiä!
Mistä iloitsette?
Onnistuneesta evankelioimistapahtumasta Leppävaaran Raittikarnevaaleilla. Teimme maailmankatsomuskyselyitä päästen tutustumaan ihmisiin kasvotusten. Avautui luonteva tapa jakaa hyvät uutiset syntiemme tähden kuolleesta ja kuoleman voittaneesta Kristuksesta. Ihmiset suhtautuivat avoimesti, etenkin, kun kahvia ja pullaa sai vaivanpalkaksi.
Mistä olette huolissanne?
Jäsenten murheet koskettavat koko seurakuntaa. On hyvä, että niitä uskalletaan jakaa avoimesti. Vierellä kulkijoita ei varmasti ole liikaa. Huolta perheestä ja sukulaisista on monilla. Huoli painostaa, mutta myös muistuttaa todellisesta, kaikkia koskevasta toivosta.
Seurakuntana jännitystä on ilmassa etsiessämme homeongelman vuoksi uutta kokoontumistilaa. Meitä pakotettiin hyvällä tavalla ottamaan askel pois tutusta ja turvallisesta. Prosessi on kesken, mutta väliaikaistila järjestyi Leppävaaran kirjastosta. Olemmekin päässeet fyysisesti lähemmäs alueemme ihmisiä.
Millaista eri toimintaa seurakunnallanne on nykyisin?
Sunnuntaikokouksen lisäksi kokoonnumme kotipiireissä joka toinen viikko. Naisilla on kuukausittain yhteistä opetusta ja tekemistä naiseuden syvemmäksi ymmärtämiseksi. Miesten pienryhmä pyrkii saunomisen ohella rehelliseen jakamiseen kannustaen kaikkia miehiseen palvelijuuteen.
Nuorten poikien kerho, Jalohaukat, on saanut hyvin tuulta siipien alle. Kehitämme tyttökerhoakin. Käyttöön on tulossa uusi nuorten raamatunopiskelumateriaali.
Aikuisille suunnattu Raamatun punainen lanka -piiri saataneen taas pian käyntiin, samoin maahanmuuttajaryhmä, jossa on käynyt muutamia irakilaisveljiä. Palvelemme opetuksessa myös vanhusten palvelutalon yhteydessä vuosikymmeniä kokoontunutta Taavinkujan raamattupiiriä.
Paimenia ja seurakuntapalvelijoita kouluttava Agricola Teologinen Instituutti on kansainvälisen United Community Churchin kanssa osa toimintaamme. Nyt on käynnissä Uuden testamentin kreikan opetusryhmä.
Paljonko ja millaisia osallistujia toiminnassanne on?
Sunnuntaisin paikalla on 10–15 perhettä. Tulemme monista taustoista ja olemme erilaisia. Vitsailemme, ettemme olisi valinneet toisiamme ilman yhteistä toivoa Kristuksessa. Monien välille on syntynyt syvä ystävyys. Kiinnostus teologiaankin yhdistää, vaikka tiedostamme, kuinka tärkeää on tuntea tekojen, ei vain sanojen tasolla. Olemme suht nuorekasta väkeä. Toivoisimme lisää iäkkäämpiä perheeseemme.
Mikä on seurakuntanne vahvuus, entä haaste?
Pienuuden voi nähdä molempina. Sanasta nouseva viikoittainen opetus on toimintamme perusta. Opettamaan kykeneviä miehiä olisi toisenkin seurakunnan tarpeiksi.
Seurakuntaperheen elämän ja oman arjen yhteensovittaminen ovat eivät ole helppo haaste ratkaistavaksi. Jokainen janoaa kohdatuksi tulemista tunnetasolla teologisen ymmärryksen lisäksi. Toisten elämään sukeltamisessa harjoittelemme itsemme likoon laittamista. Maailman mallin mukaan opittu tapa rakentaa elämämme ei välttämättä tue elämän täyteyttä. Kun rakennukset joudutaan jättämään taakse, kirkastuu seurakuntayhteyden syntyminen Jumalan rakkauden yhteen kietomista elämistä. Näin meille on käynyt.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
Panostamme lasten ja nuorten kasvuun. Myös lähetyskäskyyn havahtuminen innostaa osallistumaan naapuruston tapahtumiin, kuten loka- ja marraskuussa Leppävaarassa pidettäviin maalaismarkkinoihin ja Leppävaaran kirjaston Suomi 100 -tapahtumaan.
Missä asioissa teitä voi muistaa rukouksin?
Konkreettinen aihe on uusien tilojen löytyminen ja seurakunnan osallistuminen tapahtumiin. Vaikka määrällinen kasvu ei ole itsetarkoitus, toivomme saavamme olla todistamassa uusien pienryhmien ja paikallisseurakuntien syntyä ja kasvua.
Kannattaa rukoilla jatkuvasti, että armon evankeliumi erottuu muista aikamme sanomista. Rukoilkaa, että lapset ja aikuiset kuulisivat Espoossakin evankeliumia pelkän kristillisen moraaliopetuksen sijaan, ja että me rakastaisimme Jumalaa yhä enemmän.
