Elokuun loppupuolella seurakuntamme järjesti matkan Ahvenanmaalle Railin ja Tytin johdossa. Mukana meitä oli viitisenkymmentä seurakuntalaista ja ystävää. Matkaan lähdimme kirkon pihasta. Poimittuamme Vesilahdesta ja Naantalista loput matkalaiset suuntasimme kohti Kustavin lauttarantaa, josta lauttamme kohti Brändötä lähti.
Nuorin matkalaisemme oli vain muutaman kuukauden ikäinen Jaake, mutta varttuneempaakin väkeä oli uskaltautunut matkaan, ja kaikenikäisiä siltä väliltä. Erityisesti iloitsimme meidän fiksusta nuorisostamme.
Brändössä yövyimme Saaristohotelli Gullvivanissa, jossa meitä odotti lämmin rantasauna (tosin sähkösellainen). Muutamat rohkeat uskaltautuivat jopa mereen uimaan. Saunomisen ja uinnin jälkeen maistui makkara ja pulla. Pitkän päivän jälkeen olikin sitten mukava painua pehkuihin ja nukahtaa unten maille. Tai niinhän me luulimme. Useimmilla yö taisikin mennä hyttysten pyydystämiseen, kun jatkuva ininä korvissa ei antanut rauhaa.
Aamiaisen jälkeen olimme kuitenkin reippaana bussissa valmiina uuteen päivään. Lauttamatkalla kohti Hummelvikin satamaa ihastelimme kauniita maisemia, bongasimme kalankasvatusaltaita ja kummeleita sekä yritimme painaa mieleemme yksityiskohtia Ahvenanmaasta tietokilpailukysymyksiä varten. Hummelvikiin saavuttuamme ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Bomarsundin linnoituksen rauniot. ”Ja se Oolannin sota oli kauhia”, raikui bussissa kohti raunioita. Rakennusurakka alkoi 1830, mutta se ei koskaan valmistunut. Vuonna 1854 Iso-Britannia ja Ranska hyökkäsivät Bomarsundin linnoitukseen, joka kaatui vain muutaman päivän tulituksen jälkeen. Krimin sodan päätyttyä 1856 Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Raunioilta oli huikeat näkymät Itämerelle.
Taffelin tehtaalta haimme tuliaisiksi Sipsi- ja pähkinäpussit ja Grannas Äppel omenatarhalta juotavat. Upealla näköalapaikalla, Uffe på Berget, oli mahdollisuus kiivetä huojuvaan näkötorniin ja kahvitella kuuluisan Ahvenanmaan pannukakun kera. Ahvenanmaan Sundissa sijaitsevaan Kastelholman linnaan ja kotiseutumuseoon tutustuimme omatoimisesti. Linnassa oli mahdollisuus pukeutua linnan neidoiksi ja herroiksi. Linnaa aloitettiin rakentamaan 1300-luvulla ja siitä tuli Ahvenanmaan hallintokeskus 1400-luvulla. Kun Ahvenanmaa liitettiin 1634 Turun lääniin, linna rappeutui nopeasti ja 1745 tulipalon jälkeen linnaa käytettiin ainoastaan viljavarastona. Nykyisin linna toimii museona.
Päivän päätteeksi kävimme pitämässä pienen hartaushetken Finströmin kirkossa. Harmaakivestä 1400-luvulla rakennetun pitkäkirkon tornia pidetään esikuvana arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemalle Tampereen Tuomiokirkon tornille. Sonck kasvoi Ahvenanmaalla, jossa hänen isänsä toimi Finströmin kirkkoherrana. Matkalla näimme myös Sonckin suunnitteleman Pyhän Yrjön kirkon.
”Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Pommernin merenkulkumuseossa meitä odotti kuvaesitys laivojen historiasta. Tutustuimme sekä museoon että itse Pommern-laivaan. Museossa ja laivassa oli paljon nähtävää ja lapsetkin taisivat nähdä Merimonstereita.
Illan suussa saavuimme laivalla Turkuun ja siitä sitten ajelimme kohti kotia. Kiitollisena Taivaan Isälle, kuljettajalle ja matkanjohtajille onnistuneesta matkasta, uskalsimme jo vähän haaveilla seuraavasta reissusta. Aika näyttää, milloin se toteutuu.
Margit Sinisalo
