14.12.2024 Järjestettiin Vaajakosken ja Vihtavuoren baptistiseurakunnan yhteiset pikkujoulut lapsille, varkeille ja pyhäkoululaisille. Päivä alkoi aikamoisella lumimyrskyllä. Allekirjoittanut oli luvannut tuoda mukanaan piparitaikinaa, askartelu tarvikkeita ym. ja nyt näytti uhkaavasti siltä että myöhästyisin aloituksesta .Ajokeli oli haastava ja jännitystä lisäsi se, että näkyvyys oli nolla ja aura auto ajoi edessämme huonontaen näkyvyyttä entisestään. Etenimme etana vauhtia . Ihme kyllä, pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa perille ja nopean ajatusten vaihdon jälkeen jokainen valmisteli omaa pistettään.
Olimme Sennin kanssa varautuneet noin 20-30 lapseen, mutta mitä lähemmäksi kello yhtä kävi. näyttäytyi hyvin pian siltä että lapsia olisi kasassa noin 9. Varmasti päivän järkyttävä myräkkä oli osasyynä lapsien vähyyteen. Ensin pieni lannistus meinasi iskeä, mutta nopeasti käänsimme ajatukset kiitokseen ja pikkujoulut saivat alkaa. Senni meni pitämään raamattu hetkeä ja allekirjoittanut jäi toisen jouluintoilijan kanssa laittelemaan mm. yllätyspusseja , piparipistettä kasaan sekä tietenkään herkullisen herkullisia herkkuja unohtamatta!
Pian jo lapsukaiset Sennin johdolla tulivatkin alas herkuttelemaan ja pian sain Pikkujoulu toimintapisteet alkaa.
Ensimmäisenä vuorossa oli Temppurata. Siinä saatiin jalat solmuun, pää pyörälle, pohkeet reenattua ja liikkuvuus testaukseen. Kaikin puolin erittäin jännittävää kuusen valaistessa hämärää kirkkosalia.
Toisena vuorossa oli Satuhierontaa. Siinä hipsuteltiin paria, annettiin lämmön virrata ihmisestä toiseen, rauhoituttiin ja kuunneltiin toista. Hetki oli voimaannuttava ja jännittävä. Niin aikuinen kuin lapsikin sai tuntea sen pienen kikatuksen ja jännityksenkin, mitä seuraavaksi tapahtuukaan.
Kolmantena vuorossa oli Piparin koristelua. Tämä taisi olla aika herkullinen piste. Piparin ohella kauppansa tekivät koristeet ja sokerikuorrute. Myös ne, jotka eivät syöneet pipareita intoutuivat vaikka minkälaisiin kauniisiin taideteoksiin aikuisia myöten. Ehkäpä joku pipari saattoi säilyä kotiin asti. Kuka tietää.
Neljäntenä hypättiin mukaan rukoustelttaan ja Mantsisen Matin matkaan. Teltta oli hämyisä , lattialla viltti , pieni takka valaisemassa kuulijoita . Ilmassa oli rauhallinen tunnelma. Matti aloitti kertomuksen Maailman kalliimmasta aarteesta. Mies joka myi koko omaisuutensa, että saisi osansa Ikuisesta elämästä. Voiko suurempaa aarretta ollakaan kuin Isän tunteminen , pelastuksen löytäminen. Siihen me tiedämmekin vastauksen.
Viidentenä vuorossa oli joulukorttien askartelu. Siinä päästettiin luovuus irti ja saimme upeita mahtavia aikaansaannoksia. Niin isot kuin pienetkin askartelijat intoutuivat askartelemaan ja loppuaika sujahti niin nopeasti, että pikkujoulut tulivat päätökseen ja oli aika lähteä kotiin.
Osallistujat saivat joulupussin jonka sisältä löytyi joulukertomusvihkonen, kissan muotoinen pipari, enkeli kiiltokuva, rusinapaketti sekä omena.
Päivä onnistui hienosti ja meillä oli tosi mukava päivä. Lähtiessä lumi toi oman haasteensa, kun jäimme kiinni alapihalle ja jäi sinne kiinni vielä toinenkin auto. Haasteet on tehty voitettavaksi ja niin tästäkin selvittiin.
Tapahtukoon Sinun tahtosi ei minun. Aamen
Niina Haukka
Kiitos kaikille jotka mahdollistivat pikkujoulut!
