TERVEISET NAISTENLEIRILTÄ KESÄRANNASSA 20.-23.7.2023

Leirin aiheena oli tänä vuonna ”Rukouksen siivin”. Perinteisesti naisten viikolle sijoittuva leiri alkoi hyvin kesäisissä merkeissä. Osa naisista oli saapunut jo keskiviikkoiltana paikalle ja torstain lounaalle saapui pikkuhiljaa lisää väkeä. Itselläni oli mahdollisuus olla koko leirin ajan, tosin tänä vuonna en saanut mukaani ketään perheestäni. Mutta se ei haittaa, sillä baptistinaisten joukko on tuttua ja kaikki ovat ystäviäni. Leirin ohjelma alkoi Eija Kuulan alustuksella; Hän totesi, että rukous on kaikille tuttu, mutta Jumala ei kuitenkaan kuule kaikkia rukouksia, mm. turhia rukouksia ja mikäli meillä on vääryys sydämessä.

Millä tavalla meidän tulee rukoilla? Siihen ei kukaan pysty vaikuttamaan, kuinka me kommunikoimme Jumalan kanssa, Jumala tuntee meidät ennen kuin meille tulee edes ajatus. Ihmisessä on sisäinen tarve rukoilla ja Jumala on kiinnostunut meistä. Kiitosrukous kunnioittaa Jumalaa, tosi kiitos on armon hedelmä. Jumala voi puettaa oikeaan taisteluvarustukseen rukoilijan. Rukous voi olla myös sanaton. Tähän voin lisätä oman kokemukseni. En ollut vielä silloin uskossa, kun eräs uskovainen rouva kysyi minulta, voiko hän joskus muistaa rukouksin minua. Annoin luvan ja samassa tunsin itse, miten rukous meni saman tien ylös!

Ensimmäinen päivä jatkui kahvin ja saunomisen merkeissä päivälliseen. Tutustumisiltahetken piti Raili ja Maija N. Mietittiin, mistä meidän etunimet juontaa ja millaisia tarinoita meillä on nimistämme. Maija muistutti meitä, miten raamatussa meille luvataan sota-asu Ef. 6.

Perjantaina Gunilla Koponen piti raamattutunnin, jossa mm. Dan. 10:11–12 ”Sinun sanojesi tähden on lähdetty liikkeelle”. Minkälainen rukous sitten saa muutoksen aikaan? Luuk. 18:10–13 on vertaus fariseuksesta ja publikaanista. Sellainen rukous, joka lähtee sydämestä ja haluaa tehdä Jumalan tahdon. Heb. 11:6 mukaan täytyy olla myös uskoa. Gunilla jakoi meidät pienryhmiin, joissa jaoimme omat rukousaiheemme ja rukoilimme toistemme puolesta.

Virpi Sillanpään alustuksessa Luuk. 11:1 opetuslapsetkin pyysivät Jeesusta opettamaan, kuinka tulee rukoilla. Jeesus haluaa, että me lähestymme häntä Fil. 4:4-7 anoen ja kiitoksen kanssa. Virpi kehotti meitä myös puhumaan ihmisistä ensin Jumalalle ja sen jälkeen ihmisille Jumalasta.

Perjantaina meille oli lämmitetty savusauna, joka on aina yhtä miellyttävä kokemus. Iltahetkessä Irmeli esitti monologin Magdalan Marian tuntemuksista Jeesuksen viimeisinä hetkinä. Oli kyllä puhutteleva ja mukaansatempaava esitys, aivan kuin olisin itse ollut mukana. Lauantain raamattutunnin meille piti Maija Latvala aiheena Isä meidän -rukous.

Miksi juuri Isä? Jeesuksen oma esimerkki Getsemanessa, ristillä. Yleisempi tapa on puhutella Jumalaksi, Herraksi tai kuninkaaksi. Rukous ei ole magiaa, Jumalaa ei voi manipuloida, eikä häneen tarvitse vedota pitkin luetteloin. Nimen Isä pyhittäminen on sen haltijan (Jumala) kunnian säilyttämistä.

Mikä minulle on vaikeinta; luottaa, pyytää vai antaa kunniaa? Mitä tarkoittaa Jumalan valtakunnan tuleminen? Jeesuksen mukaan valtakunta kuuluu köyhille (Matt. 5:3, Luuk. 6:21,22). Jumalan valtakunta on jo nyt läsnä, mutta myös jotakin vasta ajan lopussa toteutuvaa. Valtakunta on köyhien yhteisö, joka ilmenee ateriayhteytenä, sairauksien paranemisena ja pahojen henkien karkottamisena.

Miten sinä vaalit yhteyttä ja ”parannat”? Uskallanko rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista? Jumalan tahto ei ole jotakin, mitä tapahtuu vain meistä riippumatta. Me teemme sitä. Me tarvitsemme Jumalan tahdon tapahtumista elämässämme. Oma tahto voi myös kasvaa kohti Jumalan tahtoa, mutta näiden sekoittamista pitää varoa.

Miksi vain leipää? Leipä ja välitön toimeentulo olivat monen huolenaiheita. Leipää pyydetään vain tälle päivälle, ei tulevalle, mikä on osoitus Jumalan huolenpitoon turvaamisesta.

Miksi saan anteeksi vain anteeksiantamalla? Kysymys velasta oli monille hyvin konkreettinen. Meidän ”velkamme” on usein tunnehintaa, joka jonkun on suoritettava. Jeesuksen seuraajat ovat uusi ”temppeli”, Jumalan läsnäolon erityinen paikka. (Ef. 2:19–22, 1 Piet. 2:5) Lopuksi vielä kiusaus. Kiusaus tarkoittanee yksinkertaisesti uhkaavaa tilannetta. Tuttu Jeesuksen itsensä opettama rukous sai Maijan raamattutunnin aiheena paljon uusia näkökulmia ja miettimisen aihetta.

Neulasen Maijan ihana lepohetki järjestettiin parvella, missä lattia täyttyi patjoilla lepäävistä sisarista. Maija lukee kohtia raamatusta ja rukoilee välillä. Toiset kokevat Jumalan kohtaamisen hiljaisessa hetkessä, toiset nukahtavat, kukin tavallaan. Lähetysasioista kertoi Raili ja toi myös Liisan ja Tuomon kuulumiset. Käsitöinä teimme isoäidin neliöitä peittoja varten

Lauantaipäiväksi oli tullut paljon päiväkävijöitä, muutama aivan ensikertalainenkin. Toivottavasti he kokivat olleensa tervetulleita, sillä mukaan mahtuu lisää porukkaa ja hienoa, että nyt voivat äidit tulla lapsineen mukaan.

Iltahetkessä Gunilla oli pyytänyt joitakin todistuspuheenvuoroja ja oli myös leikkimielinen tietokisa. Lapset esittivät lauluja ohjaajiensa Jeminan ja Fridan johdolla. Lauantai-illan päätteeksi oli makkaranpaisto nuotiolla. Ritva oli valjastettu nuotion sytyttäjäksi ja juuri vähän ennen tuli kova tuulenpuuska ja sateenuhka, muutama pisarakin ehti tulla. Siinä nousivat rukoukset ylös, että ei nyt vettä, koska meillä on iltanuotio. Ei satanut, mutta seuraavana aamuna Irma oli laittanut viestiä, että kun hän oli lähtenyt iltapalan jälkeen kotiin, niin vettä oli tullut jo siinä muutaman kilometrin päässä!

Meitä ei montaa jäänyt enää viimeiseksi yöksi, mutta hyvin saatiin loppusiivot tehtyä ja Raakel ja Lilja häärivät keittiöllä koko ajan tarjoten meille runsasta ruumiin ravintoa. Maija oli tietenkin mukana ja nyt oli ollut hauki syönnillä, kun saatiin kalapihvejä. Jälkkärikahvia juodessamme totesimme meillä olleen taas hyvä leiri; Sää suosi, uimavesi oli lämmintä ja saunat kuumenivat tarvitsijoille. Iloitsimme lastenohjaajista, jotka osaavat huolehtia lapsista ja huoltajat saavat osallistua ohjelmaan. Iloitsimme myös siitä, että ohjaajat kasvavat osaksi tätä naisten porukkaa Senniä unohtamatta.

Kiitos Taivaan Isälle. Kiitos meille kaikille, jotka rukoillen tulimme leirille ja toivottavasti saimme voimaa ja vastauksia tuleviin päiviin. Rukouksen siivet kantavat ja kotiläksyksi saimme puhtaan paperin, johon mietimme sellaisen rukousaiheen, joka ei kuulu jokapäiväiseen rukouslistaamme. Syyspäivillä kuulemme sitten rukousvastauksia!