Suomenkieliset baptistit saivat oman lehden, Totuuden Kaiun, vuonna 1896. Sen näytenumero julkaistiin helmikuussa ja kesäkuusta alkaen lehti alkoi ilmestyä kuukausittain. Kesäkuussa 2022 julkaistu numero ilmestyi näin ollen tasan 126 vuotta ensimmäisen Totuuden Kaiun ilmestymisen jälkeen.

Kesäkuu 2022 jää näillä näkymin suomalaisen baptismin historiaan kuukautena, jona ilmestyi viimeinen erikseen taitettu liikkeemme lehden paperinumero. Edessä uusi vaihe. Jatkossa lehden kirjoitukset julkaistaan netissä baptisti.fi-sivustolla sitä mukaa kuin niitä toimitukseen tulee. Sivustolla julkaistuista teksteistä koostetaan joitakin kertoja vuodessa automaattitaitettava kokonaisuus, joka postitetaan paperisena niille, jotka eivät sähköistä sivustoa voi tai halua seurata. Näin hekin saavat yhä käteensä tutuksi käyneen lehtemme – tosin ulkoisesti nykyistä jossain määrin vaatimattomammassa muodossa. Kuvia ja tekstejä lehti tulee jatkossakin tuttuun tapaan sisältämään.

Uuden kynnyksellä on hyvä luoda katse menneeseen. Millaisia vaiheita mahtuu lehtemme 126-vuotiseen historiaan?

Kangerrellen alkuun

Veikko Palomaa oli se mies, joka ymmärsi lehden merkityksen nuorelle baptistiliikkeelle. Siihen vaikutti osaltaan se, että ruotsinkielisten baptistien lehti, Finska Månadsposten, oli alkanut ilmestyä jo neljä vuotta aikaisemmin. Koska Palomaa oli ruotsin- ja suomenkielisten baptistien yhteisten raamattukurssien suomenkielinen johtaja, hän seurasi tarkasti, mitä ruotsinkielisten parissa tapahtui.

Palomaa oli syntyisin köyhästä perheestä, mutta rahoitti nuoresta iästään huolimatta itse oppikoulun käymisen Turussa. Ikävä vain, että hänen varansa loppuivat vähän ennen ylioppilaskirjoituksia ja hän joutui lopettamaan opintonsa viime metreillä. Kielet olivat Palomaan vahva puoli ja niinpä hän lehden ensimmäisenä päätoimittajana käänsi ahkerasti artikkeleita englannin-, saksan-, italian- ja ranskankielisistä baptistien lehdistä, jotka oli tilannut itselleen. Lehden nimikin oli suora käännös Ranskan baptistien lehdestä L’Echo de la Vérité, Totuuden Kaiku. Lehti luonnehti itseään ylevästi: Totista kristillisyyttä, raittiutta ja kansan valistusta kannattava aikakauslehti.

Palomaa oli vähän särmikäs mies ja hankalaksikin todettu niin ruotsinkielisten kuin suomenkielistenkin baptistien parissa. Mutta ehkäpä juuri hänen kaltaistaan päättäväistä miestä tarvittiin lehtiasiassa, sillä ajatus omasta lehdestä ei alkuun saanut kovinkaan suurta kannatusta. Painos oli 500 ja tilaajille siitä meni vain viidesosa.

Tuossa vaiheessa kaikki Suomen baptistit toimivat vielä yhdessä. Ruotsinkieliset, joita oli selvästi enemmän kuin suomenkielisiä, tukivat lehteä ja saarnaajien työtä suomenkielistenkin parissa. Yhteisistä asioista päätettäessä ongelmaksi muodostui kuitenkin yhteisen kielen puuttuminen. Suomenkieliset kokivat, ettei heidän äänensä päässyt yhteisistä asioista keskusteltaessa kuuluville niin kuin he olisivat halunneet. Niinpä suomenkieliset tekivät vuonna 1902 päätöksen perustaa oma yhdyskunta, joka alkoi varsinaisesti toimia pari vuotta myöhemmin.

Lehti vakiinnuttaa asemansa

Palomaan päätoimittajuus kesti vain parisen vuotta. Johan G. Kokista tuli hänen työnsä jatkaja aina vuoteen 1931 saakka. Kokin toimikaudella lehden linja vakiintui suomenkielisten baptistien työstä raportoivaksi lehdeksi. Siinä kerrottiin myös perhetapahtumista, kuten kihlajaisista ja lasten syntymisistä. Lehdessä julkaistiin myös kuolinilmoituksia. Opillisista asioista kirjoitettiin varsinkin alkuun hyvin voimakkaasti ja luterilaisia arvostellen. Tämä oli sikäli ymmärrettävää, että luterilaiset olivat vainonneet alkavaa baptistiliikettä, joka oli ensimmäisenä vapaaseurakuntaliikkeenä ilmestynyt Suomen uskonnolliseen kenttään.

Yhdyskuntakokousten tekemät päätökset julkaistiin lehdessä säännöllisesti, ja saarnaajat kirjoittivat ahkerasti matkoistaan eri seurakuntiin. Lukijat pääsivät myös osallisiksi jokavuotisista kesä- ja talvijuhlista, joihin varsinkaan maaseutuseurakuntien väki ei kesäaikaan päässyt. Näin lehdestä kehittyi yhteyttä luova ja lujittava tekijä.

Kun helluntaiherätys alkoi levitä Suomessa 1910-luvun alkuvuosina, se vaikutti myös baptistien työhön. Totuuden Kaiussa otettiin kantaa Pyhän Hengen armolahjoihin, joita helluntailaiset erityisesti painottivat. Asiasta tuli jakava tekijä baptistien parissa 1910- ja 1920-luvuilla. Kymmenittäin seurakuntien jäseniä siirtyi helluntaiherätykseen, Helsingissä jopa lähes koko seurakunta silloisen johtajansa mukana.

Raamattu keskiöön ja herätyksen aika

Kun Kokin pitkä päätoimittajuuskausi päättyi, tehtävään valittiin parisen vuotta aikaisemmin Inkeristä Suomeen palannut August Jauhiainen. Jauhiaisen ensi tuntuma baptistiyhdyskunnasta oli, että jopa saarnaajien tiedot Raamatusta olivat kovin puutteelliset. Se tuli hänelle täytenä yllätyksenä, sillä Jauhiainen koki, että ”Inkerissä mummotkin tunsivat paremmin Raamattunsa kuin yhdyskunnan saarnaajat”.

Jauhiainen ryhtyi korjaamaan havaitsemaansa puutetta lehden välityksellä. Hän korosti Raamatun tärkeyttä erityisesti saarnaajille, mutta myös jokaiselle seurakuntalaiselle.

Kun vankan opetuspanoksen rinnalle nousi 30-luvulla nuori evankelista Toivo Tervonen, koettiin herätystä monissa seurakunnissamme. Alkoivat ”Tervosen herätykset”, kuten niitä yleisesti kutsuttiin. Oman lehden kautta seurakuntien työ virvoittui myös paikkakunnilla, joissa Tervonen ei ehtinyt pitää herätyskokoussarjoja.

Tervonen toimi muutaman vuoden hyvin aktiivisesti – ehkä liiankin aktiivisesti – minkä jälkeen hän vetäytyi väsyneenä miehenä pieneen Värtsilän seurakuntaan. Lopulta hän sai kutsun Torontoon suomenkielisen baptistiseurakunnan paimeneksi, jonne hän perheineen muuttikin alkuvuodesta 1936. Herätys oli tullut hyvään aikaan, sillä vuosikymmenen lopulla syttyi ensin talvisota ja sitten toinen maailmansota.

Levikki nousee ja lehti saa uuden nimen

Seuraava selkeämpi muutos lehdessä tapahtui Teuvo Aaltion toimittajakaudella heti 1960-luvun alussa. Opiskellessaan Baptistien kansainvälisessä seminaarissa Sveitsissä, Aaltio oli suorittanut myös lehtityön kurssit. Hän alkoi innolla panna käytäntöön seminaarissa oppimaansa. Lehden taso nousi selvästi.

Myös lehden alkuperäinen nimi, Totuuden Kaiku, alkoi tuntua huonolta, osittain siksikin, että tuohon aikaan ilmestyi radikaaleista poliittisista kannanotoistaan tunnettu lehti, jonka nimi oli Totuuden Torvi. Ei haluttu, että kukaan sekoittaisi lehdet keskenään tai ajattelisi niiden edustavan samankaltaista linjaa.

Kuukausijulkaisulle alettiin näin ollen miettiä uutta nimeä. Lukijat saivat esittää ehdotuksia. Aaltio itse oli tutustunut Ruotsissa ilmestyvään kristilliseen lehteen, jonka nimi oli Hemmets Vän. Hän piti lehdestä, ja ehdotti yhdyskunnan hallitukselle, että lehtemme uudeksi nimeksi tulisi sen suomennos, Kodin Ystävä. Kaikista saaduista ehdotuksista hänen ehdotuksensa voitti, ja vuoden 1961 alusta lähtien lehti on ilmestynyt tällä Ruotsista lainatulla nimellään.

Aaltio tutustutti lukijat myös kansainväliseen baptismiin. Samalla alettiin kiinnittää erityistä huomiota kristillisiin perhearvoihin. Tästä osoituksena lehden kanteen ilmestyi alaotsake Hengellinen perhelehti. Aaltio aloitti lehdessä myös uuden palstan, Toimittajan tuolilta, joka oli pitkään yksi lehden vakituisista palstoista.

Valitettavasti Teuvo Aaltion toimikausi jäi lyhyeksi, vaikka hän onnistui jopa yli kaksinkertaistamaan lehden tilauskannan. Suosio kertoo, että laadukas lehti alkoi kiinnostaa yhä useampia. Aaltio oli kuitenkin asettunut ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa ja joutui siksi eroamaan päätoimittajan tehtävästään. Baptistiyhdyskunnan työntekijöiden aktiivista osallistumista politiikkaan ei tuolloin hyväksytty, vaikka äänestämisen tärkeys ymmärrettiinkin.

Neulasen aika

Aaltion jälkeen lehti siirtyi Jouko Neulasen päätoimitettavaksi. Neulanen oli opiskellut Aaltion kanssa samaan aikaan baptistien seminaarissa Sveitsissä. Hän teki pitkän uran lehtityössä, kaikkiaan 23 vuotta. Ahkerana ja pätevänä miehenä hän toimi työn ohessa sekä kokoaikaisena pastorina että yhdyskunnan johtajana. Vuonna 1973 Neulasen tekemä seurakuntatyö vaihtui baptistiyhdyskunnan raamattuopiston rehtorin ja ainoan vakituisena opettajan tehtäviin.

Neulasen harteilla oli tuossa vaiheessa jo niin paljon tehtäviä, että Kodin Ystävä tarvitsi toimitussihteerin. Raamattuopiston kurssilta siirtyi tuota tehtävää hoitamaan ensin vuonna 1974 Sinikka Piesala (nyk. Leskinen) ja hänen jälkeensä vuonna 1976 Anneli Lohikko, jonka sijaisena tehtävässä toimi joitakin vuosia Raija Latvala.

1980-luku oli hyvää aikaa lehtityössä. Baptistiseurakunnissa oli yhdyshenkilöt, jotka kirjoittivat juttuja, ja lehti monipuolistui. Yhdyshenkilöille pidettiin kerran tai kaksi vuodessa toimituspalavereita ja koulutusta. Lehden sisältöä virkistivät myös Heimo Himasen Hessun pakinat sekä Markku Bobergin Lauma ja paimen -piirrokset teksteineen. Ne toivat mukavaa tervetullutta lisäväriä.

Vuoden 1984 Kodin Ystävää alettiin painaa omassa painossa Tampereen seurakunnan tiloissa. Painosmäärä kasvoi huomattavasti, sillä seurakunnat saattoivat tilata lehteä ilmaisjakoon omakustannushintaan ja omilla ilmoituksillaan.

Lehti Vaajakoskelle, ja jälleen Tampereelle

Vuonna 1998 Kodin Ystävän toimitus siirtyi Tampereelta Vaajakoskelle, missä lehden silloinen päätoimittaja Aarno Malin asui. Aki Liukko keräsi seurakunnasta osaavan toimitusryhmän, jonka vastuulla oli lehden sisällön tuottaminen. Erillistä toimitussihteeriä ei näin ollen enää tarvittu.

Lehteä toimitettiin Keski-Suomesta käsin noin kymmenen vuotta, kunnes toimitus siirtyi jälleen Tampereelle. Anneli Lohikko palasi tuolloin lehtityön pariin aluksi toimitussihteerinä, sittemmin lyhytaikaisena päätoimittajana vuonna 2017 tapahtuneeseen eläköitymiseensä saakka. Tuosta ajasta viimeiset vuodet lehteä tehtiin yhteistyössä helluntaiherätyksen Ristin Voitto –lehden kanssa. Riston Voittoa julkaiseva Aikamedia huolehti lehden taitosta, painamisesta ja postittamisesta. Lisäksi Ristin Voiton artikkelit olivat lehtemme käytettävissä.

Syksystä 2017 lehti on ollut Maija Latvalan osaavissa käsissä. Nuorisotyöstäkin kirkkokunnassa vastuuta kantavana hän aktivoi nuorempaa sukupolvea mukaan kirjoittajiksi. Maailmanlaajuisesta baptistiperheestä kertovat jutut ovat tuoneet lisävärinsä lehden aineistoon. Siinä on pitkän tauon jälkeen julkaistu myös kirja-arvosteluita. Lehden ulkoasu on uudistunut edukseen.

Nyt on jälleen muutosten aika, kun Maija Latvala siirtyy kesäkuun alusta Vapaakirkon julkaisemaa Suomen Viikkolehteä kustantavan Päivä Oy:n palvelukseen.

126 vuotta on kunniakas historia vapaakristilliselle suomenkieliselle lehdelle. Baptistiyhteisömme lehti on rakentanut yhteyttä, kertonut Jumalan työstä monien ihmisten elämässä, avannut Raamatun totuuksia ja tiedottanut ajankohtaisista asioita jo kolmella vuosisadalla. Työ jatkuu, vaikka sen muodot muuttuvatkin.